Arkisto

Tälle sivulla olen koonnut vanhoja kirjoituksia eri aiheista.

Kuka päätti Suomen osallistumisesta Naton sotaharjoituksiin?

(Julkaistu Aamulehdessä 29.8.2015)

19.8. uutisoitiin, että Suomi on päättänyt osallistua Naton ilmasotaharjoituksiin Välimerellä loka-marraskuussa. Puolustusvoimien viestintäjohtajan eversti Mika Kalliomaan mukaan "päätös on jo tehty sekä poliittisella tasolla että puolustusvoimien osalta".

Uutinen herättää monenlaisia kysymyksiä. Ainakaan julkisuudessa ei ole kerrottu, kuka päätöksen on tehnyt ja millä valtuuksilla. Kiinnostaisi tietää myös kansanedustajien kanta puolustusmäärärahojen tällaiseen käyttöön.

Suomen ilmatila ei tiettävästi ulotu Välimerelle. Eversti Kalliomaan mukaan Välimerellä harjoitellaan sellaisia kriisinhallinnan tehtäviä, joita Suomessa ei voi harjoitella. Suomen ilmavoimien olemassaolon perusteena lienee Suomen alueen puolustus. Eikö silloin pitäisi keskittyä niihin tehtäviin, jotka koskevat Suomea?

Nato sanoo harjoittelevansa Välimerellä ääri-islamilaisen Isis-järjestön aiheuttaman uhan torjumista. Väite on sikäli ontuva, että Nato-maa Turkki osallistuu Syyrian sisällissotaan pommittamalla nimenomaan Isisin vastapuolta, kurditaistelijoita.

Viimeistään nyt kannattaa miettiä, onko Suomen järkevää sotkeutua sotivan osapuolen kumppanina vieraiden maiden konflikteihin. Aikaisemmin Suomi tunnettiin maailmalla puolueettomuudesta ja rauhanturvajoukoista. Nyt se maine alkaa olla mennyttä.

Samalla kun Suomea koettelee pitkään jatkunut talouslama, hallitus suunnittelee uusien hävittäjäkoneiden hankkimista 10 miljardilla eurolla. Onko ne tarkoitettu Suomen puolustukseen, vai hankitaanko ne Naton tukikalustoksi?

Jouni Sirén
Pohjois-Hämeen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja

 

Pers näytti karvansa
(Julkaistu Vasen Kaista -verkkolehdessä 28.8.2014)

Kansanedustaja Olli Immosen väliaikainen ero eduskuntaryhmästä on Timo Soinilta ja muulta puoluejohdolta surkea yritys pestä kätensä.

Sen sijaan, että puolue olisi tosissaan tuominnut Immosen natsiyhteydet ja irtisanoutunut hänen lausunnoistaan, se on tehnyt saivartelusta ja vastauksien välttelystä taidetta ja itsestään yhtä aikaa uhrin ja marttyyrin. Viimeisin veto oli puoluetoimitsija Matti Putkosen musta lista puolueen arvostelijoista, joka sekin tuo mieleen menneiden vuosikymmenten diktatuurit idässä ja lännessä.

Toisaalta perussuomalaisten taktiikka on ymmärrettävä, koska Immos-kohulla voidaan peittää paljon muuta. Muutaman kuukauden hallitustaipaleellaan puolue on myynyt lähes kaikki vaalilupauksensa. Jäljelle on jäänyt kaksi saavutusta. Toinen on parin sadan miljoonan tukipaketti ulkomaiselle autoteollisuudelle eli autoveron alennus, jotta hyvätuloiset voivat ostaa 32 000 euron autonsa 400 euroa halvemmalla. Toinen on kyyninen vahingonilo siitä, että kehitysyhteistyörahoista leikataan 43 prosenttia.

”Työväenpuolue” esittää hallituskumppaniensa tavoin, että Suomen pahenevan massatyöttömyyden syynä ovat työttömien työhaluttomuus, ylenmääräiset työttömyyskorvaukset ja liian lyhyt työaika. Ratkaisuksi persutyöministeri Jari Lindström esittää ansiosidonnaisten työttömyyskorvauksien keston puolittamista ja viiden prosentin palkkojen leikkausta. Kun kiristys ja uhkailu ei saanut ay-liikettä tekemään ”yhteiskuntasopimusta”, ulkoministeri Soini puhuu sekavia turvallisuuspoliittisista uhkista.

Ne miljoona alle 1000 eurolla kuukaudessa elävää suomalaista, joista Soini puhui silmät kosteina ennen vaaleja, ovat joutumassa kovimpien leikkauksien maksajiksi.

Kun eväitä talouslaman korjaamiseen ei ole (vasemmistolla ja suurimmalla osalla taloustieteilijöistä kyllä olisi, mutta neuvoja ei haluta ottaa vastaan) ja rivit alkavat rakoilla, syyllisiä etsitään muualta.

Hetkeksi syntipukiksi riittivät kreikkalaiset. Heidän nöyryyttämisensä ehkä lämmitti joidenkuiden mieltä, vaikka uusi Kreikka-tuki tulee maksamaan Suomelle paljon enemmän kuin jos olisi otettu järki käteen ja järjestelty vanhat velat niin, että maa pääsee jaloilleen ja pystyy maksamaan niitä. Uudet ”tukipaketit” vain lisäävät velkataakkaa.

Nyt ovat vuorossa Syyriasta ja muualta sotaa ja vainoa pakenevat ihmiset. Suomalaisia pelotellaan turvapaikanhakijoiden tulvalla, ja heidän vastustamisestaan on tullut perussuomalaisten politiikan näkyvin osa.

Immosen ja Jussi Halla-ahon hengenheimolaisiin lukeutuva perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo on pitänyt kovaa ääntä ”hyväkuntoisista nuorista miehistä”, jotka eivät jää sisällissodan keskelle vaan yrittävät jäädä henkiin pakenemalla.

Kovin aidolta ei tosin näytä persujen huoli naisista ja lapsistakaan. Tampereella he muun muassa valtuutettu Heikki Luodon suulla vastustivat 21 alaikäisen turvapaikanhakijan sijoittamista kaupunkiin. Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan persujäsenelle Kari Lindbomille seitsemänkin ihmisen auttaminen oli liikaa.

Soini on kiistänyt olevansa rasisti. Ehkä hän ei olekaan. Mutta hän näyttää hyväksyvän sen, että hänen puoluesihteerinsä ja moni muu on valinnut syntipukiksi hätää kärsivät pakolaiset. He vähättelevät sotaa pakenevien ihmisten ahdinkoa ja antavat ymmärtää, että nämä ovat syypäitä perussuomalaisten itse hyväksymän leikkauspolitiikan seurauksiin.

Rasismi on Immosen johtaman Suomen Sisu -järjestön ja Halla-ahon fanikerhon, Hommafoorumin, aatemaailman ydin. Nyt siitä tullut myös perussuomalaisten politiikan kärki.

Perussuomalaisten joukossa on varmasti myös iso joukko tolkun ihmisiä, jotka ovat lähteneet mukaan ajaakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jota Soini on kertonut tavoittelevansa. Jos he aikovat edetä tavoitteessaan, heidän pitäisi hankkiutua eroon puolueen rasistikaartista. Tai siirtyä toimimaan muissa puolueissa.

Jouni Sirén
Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja

 

Huumeita, homoja ja graffiteja?
(Julkaistu Vasen Kaista -verkkolehdessä 3.6.2015)

Miksi ihmeessä Voikkaan paperitehtaalta pois potkittu äänestäisi vasemmistoa, jota kiinnostavat graffitit, pilvenpoltto ja se, saako homoja sanoa homoiksi? Näin kysyy Pää kii -yhtyeessä soittava Teemu Bergman Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 31.5. Lausunto paljastaa, että punkmuusikko Bergman taitaa olla tiedonsaannissaan valtamedian varassa.

En tiedä, ketä vasemmistossa kiinnostaisi erityisesti pilvenpoltto, mutta muut Bergmanin mainitsemat asiat, eli omaehtoinen kulttuuri ja ihmisten tasavertaisuus ja syrjimättömyys, ovat kyllä olleet vasemmiston asialistalla.

Ylivoimaisesti suurin osa vasemmistoliiton kansanedustajien aloitteista ja puheista eduskunnassa koskee kuitenkin työntekijöiden oikeuksia, työttömyysturvaa, eläkkeitä, opintotukea ja muuta toimeentuloa, ihmisen pääsyä terveydenhoitoon, harmaata taloutta ja verotuksen oikeudenmukaisuutta ja asuntopolitiikkaa. Olemme myös ainoa eduskuntapuolue, joka ajaa elvytystä, jolla voidaan rakentaa ekologisesti kestävä talous ja joka toisi Voikkaan paperityöläisellekin uuden työpaikan.

Näistä vasemmiston tekemisistä vain ei kerrota valtamediassa (eikä näköjään myöskään Punk in Finland -sivustossa). Ilmeisesti toimittajien ja uutispäällikköjen mielestä on itsestään selvää, että vasemmisto ajaa näitä asioita, eikä niistä siksi tarvitse erikseen kertoa. Miksi uutisoida asioita, jotka kaikki tietävät muutenkin?

Vasemmisto on siis kahden mielikuvan loukussa. Toimittajien mielestä mesoamme kaiken aikaa (tylsistä?) arjen epäoikeudenmukaisuuksista. Heistä olemme kiinnostavia vain, kun joku meistä heiluttaa sateenkaarilippua kansainvälisissä urheilukilpailuissa tai arvostaa katutaidetta. Ja kun vain nämä kannanotot ylittävät uutiskynnyksen, syntyy mielikuva, että me vain paasaamme seksuaalivähemmistöista ja graffitikulttuurista ja olemme unohtaneet duunarien asiat kokonaan.

Tampereella vasemmisto on ajanut sekä laillisten graffitiseinien lisäämistä että graffiteistaan tunnettujen Santalahden vanhojen tehdaskiinteistöjen saamista kulttuuritoimintaan. Olemme myös osallistuneet Pride-kulkueisiin osoittaaksemme tukea ihmisten tasavertaisuudelle.

Mutta suurimman osan energiastamme olemme käyttäneet kaikkien kaupunkilaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen, tapelleet koulujen ja kirjastojen lakkauttamista vastaan, estäneet kaupungin työntekijöiden irtisanomiset ja saaneet vihdoin alulle köyhyydenpoistamisohjelman. Työttömän arjen moni meistä tuntee omakohtaisesti.

Pääosin Bergman on kuitenkin asian ytimessä: ”Pitää olla heikkojen puolella ja pahoja vastaan. Mutta se ei oo synonyymi sille, että pitäisi itse olla heikko. Ihan yhtä lailla tää maailma kuuluu jollekin kajaanilaiselle työttömälle semijuopolle kuin Björn Wahlroosille.”

Tuosta on helppo olla samaa mieltä. Leikkauslistojen maailmassa kuka tahansa meistä voi olla seuraavana päivänä solidaarisuuden ja joukkovoiman tarpeessa.

Jouni Sirén
Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja

 

Kovia hallusinaatioita eläkeneuvotteluissa
(Julkaistu Aamulehdessä 5.10.2014.)

Työnantajat saivat eläkeneuvotteluissa tahtonsa läpi. Yleinen eläkeikä nousee 63:sta 65 vuoteen ja korkeammallekin. Ratkaisulla korjattiin ongelma, jota useimmissa yrityksissä todennäköisesti ei ole koettu.

Työnantajapuolen neuvottelijat ilmeisesti uskovat, että suomalaisten yritysten kannattavuuden esteenä on yli 63-vuotiaiden työntekijöiden puute. Uskomus viittaa vakavaan vieraantuneisuuteen todellisuudesta.

Tosimaailmassa ei juuri esiinny yrityksiä, joissa työnantaja manailisi 63-vuotiaan eläkkeellejäämistä. Paljon todennäköisemmin hänet on sysätty odottamaan eläkettä työttömyyskortistoon jo paljon aikaisemmin. Jokainen oikeissa töissä ollut tietää, että irtisanomiset kohdistuvat useimmiten vanhimpiin työntekijöihin. Nykyisistä 320 000 työttömästä yli kolmasosa eli 117 000 onkin yli 50-vuotiaita. Jokainen yli 50-vuotias työtön taas tietää, että hänen ikäisensä työllistymisnäkymät ovat vähintäänkin synkät.

Jo kaksi vuotta sitten 55-64-vuotiaiden osuus yli kaksi vuotta työttöminä olleista oli yli 60 prosenttia. Viime aikoina tilanne ei ole ainakaan parantunut.

Silti neuvottelijoiden hallusinaatioissa eläkeiän mekaaninen nostaminen lisää työllisyyttä (ja siten vähentää ”kestävyysvajetta” yhdellä prosentilla bruttokansantuotteesta). Reaalitodellisuudessa elävän on vaikea nähdä, miten työllisyys paranee, kun ihmisiä pidetään kaksi vuotta entistä kauemmin työttöminä, ennen kuin he pääsevät eläkkeelle.

Neuvottelijoiden päänsisäisessä rinnakkaistodellisuudessa logiikka toimii. Siellä on totta myös Elinkeinoelämän keskusliiton (ja pääministerin Stubbin kumppaneineen) hellimä teoria, jonka mukaan Suomen talouden suurin ongelma on huono työvoiman tarjonta. 320 000 työtöntä ei tätä todellisuuden muunnelmaa tunnu hetkauttavan.

Jos hallusinaatiodiagnoosi on väärä ja työnantajaliitossa ja poliittisessa oikeistossa ei ole kokonaan menetetty kosketusta reaalitodellisuuteen, herää kysymys, onko eläkeratkaisun ja ”työvoiman tarjontaa on lisättävä” -liturgian todellinen pyrkimys palkkojen alentaminen.

Kun työttömyys nykypolitiikan seurauksena pahenee, pian varmasti huomataan, että on aivan ”pakko” leikata työttämyyskorvauksia ja palkkoja ja heikentää työehtoja.

Tai sitten työnantajapuolella on suunnitteilla massiivinen yli 50-vuotiaiden rekrytointikampanja. Jos näin on, se on onnistunuttu pitämään salassa todella hyvin.

Kalle Hyötynen
Vasemmistoliiton Pirkanmaan piirin pj

Jouni Sirén
Vasemmistoliiton Tampereen kunnallisjärjestön pj

 

Pelastaako kuntauudistus?
(Julkaistu 23.3.2014 Vasen Kaista -verkkolehdessä.)

Yhteistyö tökkii. Kunnat kilpailevat keskenään veronmaksukykyisistä asukkaista ja yrityksistä, vaikka kaikki ovat riippuvaisia toisistaan.

Tampereella purnataan, että naapurit poimivat rusinat pullasta. Naapurit lintsaavat kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisesta, jättävät Tampereen kontolle työttömät, maahanmuuttajat ja muut erityispalveluja tarvitsevat eivätkä huoli mailleen keskusvedenpuhdistamoa tai muita ikäviä laitoksia, joita ne kuitenkin itse käyttävät.

Naapurit taas syyttävät Tamperetta komentelusta ja sanovat, että turha niitä on syyttää, jos Tampere ei osaa hoitaa asioitaan.

Kuntien pestaaman selvitysmiehen Rauno Saaren rutikuivasti nimetty raportti ”Elinvoimainen Tampereen kaupunkiseutu” sanoo saman eri sanoin: Väestö kasvaa ja vanhenee, palveluja tarvitaan entistä enemmän, mutta lisää verotuloja saadaan vain, jos seudulle lisää yritystoimintaa ja työllisyyttä. Siksi koko seutua on suunniteltava kokonaisuutena.

Oikeisto sotkee mukaan vielä omat pyrkimyksensä. Se yrittää ympätä kuntauudistukseen myös hellimänsä ajatuksen ”paisuneen” julkisen sektorin ”tehostamisesta” eli kutistamisesta. Asetelmat ovat kuitenkin sekavat, sillä kokoomuksenkaan edustajat eivät suinkaan ole kaikissa kunnissa samaa mieltä.

Kuntien välisessä nokittelussa on hyvä muistaa, että esimerkiksi kohtuuhintaiset asunnot ja joukkoliikenteen suosiminen ovat vasemmiston tavoitteita kaikissa seudun kunnissa. Epäsolidaarinen kermankuorinta on nimenomaan oikeiston politiikkaa. Toisaalta jos oikeisto saisi päättää, sosiaalinen asuntotuotanto lakkaisi varmasti Tampereeltakin. Jos kunnissa tehtäisiin vasemmistolaista politiikkaa, ehkä koko kuntauudistusta ei edes tarvittaisi.

Varsinkin Tampereen naapurikunnissa seutukaupunkimalli kuulostaa joidenkin korvissa väliasemalta matkalla yhteen suurkuntaan. Ruotsissa, josta mallin inspiraatio on haettu, näin ei ole käynyt, eikä siellä asia juurikaan herätä intohimoja.

Seutukaupunki ei itsessään ole tuho eikä pelastus. Kaikki riippuu siitä, millaista politiikkaa siellä tehdään.

 

Apua ahdinkoon? Ei kiitos.
(Julkaistu 25.11.2013 Vasen Kaista -verkkolehdessä.)

Järki sanoo, että jos menot ovat suuremmat kuin tulot, menoja on leikattava. Mutta jos tieten tahtoen leikkaa tulojaan ja sitten valittaa, että rahat eivät riitä, kyse on jostakin muusta. Kärjistäen voi sanoa, että keskustelu Tampereen talousahdingosta kuuluu jälkimmäiseen luokkaan.

Tampereen kaupungin menot ovat vuodessa 60 miljoonaa suuremmat kuin tulot. Tuloja pitäisi lisätä korottamalla kunnallisveroa 1-1,5 prosenttiyksikköä eli 19:stä 20:een tai 20,5 prosenttiin. Useimmille korotus ei edes olisi noin iso. Koska kunnallisvero on osittain progressiivinen eli tulojen mukaan kasvava, tamperelaisten keskimääräinen kunnallisvero on nykyään 14,5 eikä 19 prosenttia.

Kokoomus ja perussuomalaiset torjuivat veronkorotuksen jyrkästi. Kokoomuksessa syypäänä nähtiin kaupungin työntekijät. Jopa 500 työntekijän irtisanomista esitettiin. Muun muassa kaupungin siivoojat olisivat joutaneet ulkoistettaviksi. Perussuomalaisetkin ovat laskelmia esittämättä varmoja, että henkilöstömenoissa on säästettävää miljoonakaupalla.

Työntekijöiden syyllistäminen on turhaa. Kaupungin henkilöstömenot ovat olleet kurissa jo pitkään. Budjettivaje on syntynyt liian pienistä tuloista ja tavaroiden ja palvelujen ostojen kasvusta. Hankintoja keskittämällä ja järkeistämällä voidaankin säästää miljoonia, ja palvelut on halvempaa tuottaa kunnan omana työnä kuin ulkoistamalla. Hallinnossa on työvoimaa, jota voidaan siirtää suorittavaan työhön, mutta irtisanomisilla budjettia ei tasapainoteta.

Kuntalaisten palveluja ei voida ylläpitää ilman riittäviä verotuloja. Sosialidemokraateista ja vihreistä ei löytynyt rohkeutta, vaan he tyytyivät kokoomuksen pitkin hampain hyväksymään 0,75 prosenttiyksikön korotukseen. Niinpä tamperelaiset joutuvat luopumaan muun muassa kotihoidon tuen Tampere-lisästä. Palvelujen tekijöiden irtisanomiset ja lomautukset sentään saatiin torpattua, ja kaikkein heikoimmassa olevien toimeentulotukeakin nostetaan.
Kunnallisveroa vastustetaan tavallisesti siksi, että sen sanotaan olevan tasavero. Totta onkin, että se ei ole yhtä progressiivinen kuin valtion tulovero, mutta onneksi sentään rikkaat maksavat enemmän kuin köyhät. 1,5 prosenttiyksikön korotus olisi lisännyt 3000 euroa kuussa tienaavan veroja 40 euroa kuussa. Tutkimusten mukaan veronkorotuksia vastustavatkin vimmaisimmin ne, joiden tuloissa ne tuntuvat vähiten.

Toinen veronkarttajien hellimä väite on se, että veronkorotus heikentää kuntalaisten ostovoimaa ja siksi talous kärsii. Kaupungin verotulot kuluvat hoitajien, opettajien, kirjastonhoitajien, kunnossapitotyöntekijöiden, bussinkuljettajien ja muiden työntekijöiden palkkoihin ja tavaroiden ja palvelujen ostoihin. Verot siis pyörittävät talouden rattaita siinä missä yksityinen kulutuskin.

Talousahdingon syypääksi osoitetaan myös valtiota, joka ei anna kunnille tarpeeksi rahaa lain vaatimien tehtävien hoitoon. Tähän on helppo yhtyä. Valtion tukien leikkaukset tekevät 45 miljoonan loven Tampereen kaupungin tuloihin. Toisaalta ne, jotka kiivaimmin torjuvat kunnallisveron korotuksen, vastustavat myös jyrkimmin valtion kassan kartuttamista hyvätuloisten veroja lisäämällä.

 

Tredu syntyy jyräämällä
(Julkaistu 4.9.2012 Aamulehdessä.)

Tampereen seudulla on menossa ammatillisen koulutuksen myllerrys, kun 14 kunnan muodostama koulutuskuntayhtymä Pirko ja Tampereen kaupungin toisen asteen koulutus yhdistyvät Tampereen seudun ammattiopistoksi Treduksi. Yhdistyminen on hoidettu tavalla, josta ei juuri tyylipisteitä voi jakaa.

Kun kaksi vakiintunutta ja saman kokoista organisaatiota yhdistyy, oletuksena olisi, että pyritään hyödyntämään molempien osapuolten parhaat puolet. Hyviin tapoihin kuuluisi myös avoin keskustelu tavoitteista jatoimintatavoista.

Kun yhdistämistä alettiin suunnitella, puhuttiin fuusiosta. Lopputulos näyttää olevan silkka sulauttaminen, jossa tahdin määrää Tampereen kaupunki. Yhteistoimintalakia on ehkä nipin napin noudatettu, mutta Pirkon väki on kokenut tulleensa ylikävellyksi. Kaikki Pirkossa tehtytyö opetuksen ja työympäristön kehittämiseksi uhkaavalua hukkaan, kun Tampereen käytäntöjä ajetaan läpi ilmankeskusteluja. Niin henkilökunta kuin kuntayhtymän hallituskin ovat olleet enimmäkseen pimennossa.

Tampere on ajanut yhdistymistä kovalla kiireellä. Tredu aloittaa ensi vuoden alussa, mutta moni asia onyhä levällään. Ylintä hallintoa lukuun ottamatta henkilökunnan työnkuva ja toimipaikatkin ovat osin epäselviä.

Erityisesti tukipalvelujen eli siivouksen, ruokailun ja kiinteistöhuollon henkilöstönasema huolestuttaa. Nykytiedon mukaan heidät siirretään pois oppilaitosten alaisuudesta. Samalla heidän palkkansa ilmeisesti alenee. Ruokailuhenkilökunta siirtyy Tampereen Ateria -liikelaitokseen, jota Tampereen nykyjohto on yksityistämässä.

Epäselvää on sekin, käytetäänkö Pirkon kiinteistöomaisuutta ja rahastoja vastedeskin vain ammatilliseen koulutukseen.

Jos se, mitä nyt tapahtuu ammatillisen koulutuksen alalla, on Tampereen käsitys yhteistyöstä yleisemminkin, voi vain arvailla, mitä tapahtuisi kuntaliitoksissa.

Vasemmistoliiton edustajat Pirkon hallituksessa

Anssi Repo,Ylöjärvi
Jouni Sirén (varajäsen), Tampere
IreneLimola, Lempäälä
VesaKnuuttila (varajäsen), Tampere

 

Pirkanmaan Vasemmisto ei hyväksy kuntien pakkoliitoksia
(31.3.2012)

Kuntauudistus ei voi olla karttaharjoitus, jossa haetaan mahdollisimman suuria hallintokokonaisuuksia ilman sen kummempia uudistuksia palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseksi. Kunnan rajojen pohtimisen sijaan kuntauudistuksessa tulee miettiä, millaisin rakentein ja toiminnoin kaikille kuntalaisille taataan riittävät palvelut yhdenvertaisesti.

Lauantaina Pirkkalassa piirikokousta pitänyt Pirkanmaan Vasemmisto katsoo, ettei Suomen kaikkia 336 kuntaa voida uudistaa samalla tavoin. Kuntien tilanteet vaihtelevat suuresti.  Suurimmissa kunnissa on asukkaita yli puoli miljoonaa, pienimmissä alle kaksi tuhatta. Kooltaan suurimmatkunnat ovat Uuttamaata suurempia, pienimmät vain muutamien luotojen yhteenliittymiä. Näin erilaisille kunnille ei ole mahdollista käyttää samaa kehittämismallia.

Pirkanmaan Vasemmistoliiton piirikokous kutsuu kaikki poliittiset toimijat avoimeen keskusteluun kuntien tulevaisuudesta. Kuntamäärät ja karttarajat voidaanhelposti piirtää, kunhan ensin on ratkaistu palveluiden saatavuusongelmat: Miten varmistetaan sosiaali- ja terveyspalvelut niin maakuntakeskusten kuin sivukylienkin asukkaille? Miten järjestetään toisen asteen koulutuspalvelut niin, että ne ovat kaikkien nuorten ulottuvilla? Kuinka taataan kaikkien kuntalaisten demokraattiset oikeudet ja mahdollisuus osallistua kunnalliseenpäätöksentekoon.

Pirkanmaan Vasemmiston mielestänyt liikkeelle saatua uudistusta tulee jatkaa avoimin ja keskustelevin mielin. Nyt ei ole aika hirttäytyä virkamiesten ensimmäisiin karttapiirroksiin. Valtiovarainministeriön kuntaosaston ja asioista vastaavan ministerin on syytä käsitellä asiaa joustavastisekä selventää hallitusohjelman monisäikeisiä kirjauksia.

Olennaisia eivät ole koot eivätkä rajat vaan kuntalaisten tarvitsemat palvelut. Pirkanmaan Vasemmisto ei hyväksy kuntien pakkoliitoksia.

Pirkanmaan Vasemmistoliitto

 

Tietotyö muuttaa Tampereelta Afrikkaan
(24.11.2011)

Työ säilyy, mutta sen tekijät joutuvat muuttamaan, totesi Aamulehti pääkirjoituksessaan 21.11.2011. Nokian Tampereen-yksikköjen ja seudun it-alan tulevaisuudesta.

Myös työ voi muuttaa – ja kauas. Kun Tampereen kaupungin tietotekniikkakeskus myytiin ylikansalliselle Fujitsu-Siemensille 2010, annettiin ymmärtää, ettäsen toiminta Tampereella jatkuu entisellään, sillä sen palveluja käyttävät pääasiassa Tampereen kaupunki ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Nyt kentältä kuuluu toisenlaisia viestejä.

Viestit kertovat, ettäkaupungin tietotekniikkapalvelujen ylläpito ollaan siirtämässä Etelä-Afrikkaan. Ohjelmistotöistä suuri osa tehdään jo nyt ulkomailla.

Jos viestit pitävätpaikkansa, kuntien päättäjien pitäisi reagoida. Siirrollahaetaan säästöjä, mutta pienemmät kustannukset tuskin näkyvät Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tietotekniikkapalveluistaan maksamassa hinnassa. Sen sijaan palvelutasoon ja reaktioaikaan siirto vaikuttaa. Ulkoistamisen kautta verorahat valuvat maailmalle sen sijaan, että ne tukisivat Tampereen seudun tai edes Suomen taloutta.

Myös kriisivalmius on vaarassa, jos perusinfrastruktuurin ja etenkin terveydenhuollon järjestelmissä ilmenee ongelmia. Kun ylläpito on Suomen sijaan toisella puolella maapalloa, reaktioaika on tuntuvasti hitaampi jo hallinnollisen etäisyyden takia.

Kun virallinen hallinto ei kykene reagoimaan riittävän nopeasti, yksiköiden sisäänalkaa syntyä epävirallisia varjo-it-osastoja. Kokonaisjärjestelmänhajotessa tietoturva ja vikasietoisuus kärsivät ja ongelmatilanteiden hallinta tulee äärimmäisen hankalaksi.

Pääkirjoituksessa uskotaan, että Nokian supistuksista huolimatta Tampere säilyy merkittävänä tieto- ja viestintäteknologian keskuksena. Kaupungin pitäisitukea tätä tavoitetta. Ulkoistamispolitiikka ei sitä tee.

Seppo Säämäki, ohjelmistosuunnittelija, Keski-Tampereen Vasemmisto, pj
Jouni Sirén, Pirkanmaan Vasemmisto, pj

(Kirjoitus lähetettiin Aamulehteen. Sitä ei julkaistu, mutta se poiki uutisen.)

 

Valelääkäreitä ja veronkiertoa
(Lukijakirje, jota Aamulehti ei julkaissut. 18.11.2011)

Valelääkärikeskusteluon tuonut esiin yksityisen terveys- ja hoivabisneksen valvonnan ja potilasturvallisuuden puutteet Suomessa. Samaan aikaan Ruotsissa yksityistämisen seuraukset ovat kasvaneet skandaaliksi, joka sivuaa myös Suomea ja Tampereen seutua.

Carema Care -yritys, jolla on sama emoyhtiö kuin suomalaisella Mehiläinen-konsernilla, onsyytettynä vanhusten ala-arvoisesta hoidosta. Taustalla on minimiin karsittu työvoima ja voitontavoittelu hoidettavien kustannuksella. Myös Suomessa, muun muassa Karjaalla, Caremaa on arvosteltu liian vähäisestä henkilöstöstä.

Erityisen härskiksi Careman toiminnan tekee järjestelmällinen veronkierto. Ruotsalainen Aftonbladet paljasti 16.11. Careman ja Mehiläisen yhteisen omistajan, Ambea-konsernin, taustalla olevan yritys- ja säätiöketjun,jonka kautta voitot siirretään Jerseyn veroparatiisiin. Voitot, jotka tulevat pääosin kuntien kassasta, siirretäänverottajan ulottumattomiin.

Uutisiin on päässyt myös Attendo. Suomessa sitä edustaa Attendo MedOne, joka pitää muun muassa Hervannan terveysasemaa, Vastamajan hoivakotia Nokialla ja Keinupuiston hoivakotia Hervannassa. Tampereella yhtiö tunnetaan myös viimesyksyisestä Hatanpään puistosairaalanosasto U3:n tapauksesta. Henkilöstön vähyys ja varustuksen puutteet herättivät kiivasta keskustelua tämänkin lehden palstoilla.

Ruotsin tv osoitti taannoin Attendon polkeneen hintojaan veronkierron avulla. Attendon taustalla on luxemburgilainen yritys, jonka omistaja puolestaan on rekisteröity Jerseyn saarelle. Näin kuntalaisten veroeurot valuvat taas veroparatiisiin.

Terveydenhuollon yksityistäminenon poliittinen ja ideologinen valinta. Edes innokkaimmat puoltajat eivät ole voineet todistaa sen tulevan halvemmaksi. Voitontavoittelu vaarantaa potilasturvallisuuden, ja kun kuvaan tulee järjestelmällinen veronkierto, se on tuhoisaa myöskuntien ja valtion taloudelle.

Jouni Sirén, Vasemmistoliiton Pirkanmaan piiri

 

2 kommenttia artikkelista “Arkisto

  1. Hei,teepe4 edustajakollegoillesi keylsy, kuka on ke4ytte4nyt terveyskeskusta viimeisen parin vuoden aikana. Itse olen ollut tyf6terveydenhuollon ulkopuolella pari vuotta, ja olen ke4ytte4nyt TK:ta. Ihan oikeasti, on ve4e4rin sanoa, ette4 julkista terveydenhuoltoa ajetaan alas. Se on ajettu jo. (Pikanttina kertomuksena: Minulla oli kylkikipu (paljastui Tiezen oireyhtyme4ksi; vaaraton). Sain rf6ntgenle4hetteen. Le4e4ke4ri lupasi soittaa. Ei soittanut. Menin sitten pyyte4me4e4n rtg-lausunnon itselleni, josko joku tuttu le4e4ke4ri voisi kertoa, mite4 siine4 sanotaan. Eka ke4ynnille4 en saanut lausuntoa, koska (ison) terveysaseman kaikki printterit olivat rikki. Te4llaista.

    • Aika karu kertomus. Ei sen noin pitäisi mennä. Terveydenhuollon ongelma on nimenomaan se, että ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa sen mukaan, ovatko he työterveydenhuollon piirissä vai eivät. Terveyskeskukset ovat kuntien kontolla, ja kuntien taloustilanne on ankea. Työterveysfirmat taas lypsävät rahaa sekä valtiolta että yrityksiltä.
      Verorahat pitäisi panna pelkästään julkiseen terveydenhuoltoon, jolloin terveyskeskuksetkin saataisiin kuntoon. Jos joku haluaa käyttää yksityislääkäriä, maksakoon sen kokonaan itse.
      Itse käytän terveyskeskusta, koska itsensätyöllistäjällä ei ole varaa työterveyspalveluihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>