Vampyyrikenguru tuli naapuriin

900-SähköverkkoTampereen vasemmisto kirjasi 2017 kuntavaaliohjelmaansa, että kaupungin sähkölaitosta ei saa myydä. Kun otimme asian esille viime keväänä pormestariohjelmaa laadittaessa, jotkut naureskelivat, että mitä nuo taas jankuttavat. Joulun alla tullut uutinen Elenia-sähköyhtiön myynnistä muistutti, että kannattaa jankuttaa.

Tampereella sähkönsiirtoverkot omistaa kaupungin sähkölaitos. Muualla Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä ne omistaa Elenia. Joulukuun kaupassa Elenia sai uudet omistajat, jotka ovat vielä pahamaineisempia kuin vanhat.

Elenia syntyi, kun ruotsalainen Vattenfall ensin osti pitkin Suomea paikallisia sähkölaitoksia, muun muassa Hämeenlinnan kaupungilta Hämeenlinnan Energian, ja niiden jakeluverkkoja. Vuonna 2012 se myi ne Hollannin veroparatiisissa toimivalle LNI Acquisitionillle, joka omisti Elenian. Vattenfall sai verkoista 1,54 miljardia euroa. Nyt niiden arvo on noussut 2 miljardia.

LNI Acquisitionista 45 prosenttia omisti Jerseyn veroparatiisissa pääkonttoriaan pitävä sijoitusrahasto 3i Infrastructure ja 45 prosenttia yhdysvaltalainen Goldman Sachs -pankki. Goldman Sachs tunnetaan muun muassa siitä, että se tuomittiin Yhdysvalloissa 5,1 miljardin dollarin sakkoihin asuntovelallisten ja sijoittajien huijaamisesta ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Elenia itse mainitsi omistajista ensimmäisenä vakuutusyhtiö Ilmarisen, jonka omistusosuus oli vaivaiset 10 prosenttia. Sillä ilmeisesti yritettiin luoda yhtiölle suomalainen leima.

Elenian uudet omistajat ovat saksalainen Allianz-vakuutusyhtiö (45 prosentin osuus), Macquarie-pankki (45 prosenttia) ja Valtion Eläkerahasto (10 prosenttia).

Macquarie-pankki on australialainen. Se tunnetaan Britanniassa lempinimellä Vampyyrikenguru. Nimen taustalla on sen tapa imeä ostamiensa yhtiöiden omaisuus kuiviin.

Hyytävimpiä esimerkkejä Macquarien liiketoimintamallista on Lontoon vesilaitoksen Thames Waterin tapaus, josta muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi viime vuonna. Macquarie osti Margaret Thatcherin hallituksen 1989 yksityistämän vesilaitoksen vuonna 2006. Ostohintaa varten pankki oli ottanut 2,8 miljardin punnan lainan. Saatuaan vesilaitoksen omistukseensa pankki otti sen nimiin 2 miljardin punnan lainan. Lainatuilla rahoilla pankki lyhensi omaa lainaansa. Velka jäi vesilaitokselle.

Vuosina 2005-2015 vesilaitoksella maksatettiin osinkoja 1,3 miljardia puntaa. Samalla yhtiö otti miljardikaupalla velkaa asiakkaidensa tulevia vesimaksuja vastaan. Silti asiakasmaksuja nostettiin ja laitteistojen ylläpitoa laiminlyötiin niin, että vesilaitos sai yli 20 miljoonan punnan sakot ympäristön saastuttamisesta käsittelemättömillä jätevesillä. Veroparatiisiyhtiöihin perustuvan omistusjärjestelyn avulla yhtiö vältti veronmaksun käytännössä kokonaan. Lypsettyään lontoolaisia vedenkäyttäjiä reilun vuosikymmenen Macquarie myi yhtiön eteenpäin.

Macquarien kaltaiset sijoitusyhtiöt tekevät rahaa nimenomaan sähkö- ja kaukolämpöverkkojen, vesi- ja viemärilaitosten ja liikenneyhteyksien kaltaisilla luonnollisilla monopoleilla. Kun kunnassa on vain yksi sähkönsiirto- tai vesijohtoverkko, asiakkuus on pakko eikä valinta.

Elenian edelliset omistajat maksoivat yhtiöstä 1,54 miljardia euroa vuonna 2012. Nyt ne myivät yhtiön 3,7 miljardilla. Uudet omistajat olivat valmiita maksamaan kovan hinnan, sillä Elenian 420 000 asiakasta ovat takuuvarma rahasampo. Sähkönsiirtomaksut ovat nousseet tasaisesti.

Järki sanoo, että luonnollisia monopoleja ei saisi antaa voittoa tavoittelevien yhtiöiden käsiin. Silti 2016 hallitus hyväksyi valtioyhtiö Fortumin sähköverkkojen myynnin australialaisen sijoitusyhtiön omistamalle Carunalle, joka on ollut uutisissa sähkösiirtomaksujen kohtuuttomista korotuksista ja verojen välttelystä.

Jos Juha Sipilän hallitusta kiinnostaisi Suomen etu, Elenian ja Carunan verkot hankittaisiin valtion omistukseen. Silloin sähkönsiirtomaksuilla voitaisiin ylläpitää ja kohentaa sähköverkkoja sen sijaan, että ne valuvat kasvottomille omistajille veroparatiiseihin.

Muualla Euroopassa yksityisiin monopoleihin ollaan jo kyllästytty. Saksan Hampurissa päätettiin vuonna 2013 kansanäänestyksellä hankkia 2000-luvun alussa Vattenfallille myydyt sähkö- ja kaukolämpöverkot takaisin kaupungin omistukseen. Jopa Hampurin CDU:n eli sikäläisen kokoomuksen entinen pormestari myönsi jo 2007, että yksityistäminen oli virhe: sähkön hinnat nousivat niin, että yrityksetkin alkoivat valittaa. Myös Berliinissä suunnitellaan sähköverkkojen uudelleen kunnallistamista. Kymmenet muut saksalaiskunnat ovat jo hankkineet monopolipalvelut takaisin julkiseen omistukseen.

Tampereen kuntapolitiikassa on aika ajoin esitetty milloin minkäkin kaupungin omaisuuden, muun muassa sähköverkkojen, myymistä. Tampereellakin sähkön ja kaukolämmön myynnin asiakaspalvelu on ulkoistettu Elenialle. Pormestariohjelmassa lukee kuitenkin nyt: ”kaupungille strategisesti merkittävien yhtiöiden ja liikelaitosten omistuksesta pidetään kiinni.” Muotoilu on mutkikas, mutta mikä olisi strategisesti merkittävämpää asukkaille kuin sähkö, lämpö ja vesi?

Yksityisten monopolien purkaminen voisi olla seudullisen tai maakunnallisen yhteistyön aihe. Ehkä pitäisi alkaa selvittää yhdessä naapurien kanssa, miten ne voisivat päästä irti vampyyrikengurun kynsistä.

(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä 9.1.2018.)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>