Vampyyrikenguru tuli naapuriin

900-SähköverkkoTampereen vasemmisto kirjasi 2017 kuntavaaliohjelmaansa, että kaupungin sähkölaitosta ei saa myydä. Kun otimme asian esille viime keväänä pormestariohjelmaa laadittaessa, jotkut naureskelivat, että mitä nuo taas jankuttavat. Joulun alla tullut uutinen Elenia-sähköyhtiön myynnistä muistutti, että kannattaa jankuttaa.

Tampereella sähkönsiirtoverkot omistaa kaupungin sähkölaitos. Muualla Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä ne omistaa Elenia. Joulukuun kaupassa Elenia sai uudet omistajat, jotka ovat vielä pahamaineisempia kuin vanhat.

Elenia syntyi, kun ruotsalainen Vattenfall ensin osti pitkin Suomea paikallisia sähkölaitoksia, muun muassa Hämeenlinnan kaupungilta Hämeenlinnan Energian, ja niiden jakeluverkkoja. Vuonna 2012 se myi ne Hollannin veroparatiisissa toimivalle LNI Acquisitionillle, joka omisti Elenian. Vattenfall sai verkoista 1,54 miljardia euroa. Nyt niiden arvo on noussut 2 miljardia.

LNI Acquisitionista 45 prosenttia omisti Jerseyn veroparatiisissa pääkonttoriaan pitävä sijoitusrahasto 3i Infrastructure ja 45 prosenttia yhdysvaltalainen Goldman Sachs -pankki. Goldman Sachs tunnetaan muun muassa siitä, että se tuomittiin Yhdysvalloissa 5,1 miljardin dollarin sakkoihin asuntovelallisten ja sijoittajien huijaamisesta ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Elenia itse mainitsi omistajista ensimmäisenä vakuutusyhtiö Ilmarisen, jonka omistusosuus oli vaivaiset 10 prosenttia. Sillä ilmeisesti yritettiin luoda yhtiölle suomalainen leima.

Elenian uudet omistajat ovat saksalainen Allianz-vakuutusyhtiö (45 prosentin osuus), Macquarie-pankki (45 prosenttia) ja Valtion Eläkerahasto (10 prosenttia).

Macquarie-pankki on australialainen. Se tunnetaan Britanniassa lempinimellä Vampyyrikenguru. Nimen taustalla on sen tapa imeä ostamiensa yhtiöiden omaisuus kuiviin.

Hyytävimpiä esimerkkejä Macquarien liiketoimintamallista on Lontoon vesilaitoksen Thames Waterin tapaus, josta muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi viime vuonna. Macquarie osti Margaret Thatcherin hallituksen 1989 yksityistämän vesilaitoksen vuonna 2006. Ostohintaa varten pankki oli ottanut 2,8 miljardin punnan lainan. Saatuaan vesilaitoksen omistukseensa pankki otti sen nimiin 2 miljardin punnan lainan. Lainatuilla rahoilla pankki lyhensi omaa lainaansa. Velka jäi vesilaitokselle.

Vuosina 2005-2015 vesilaitoksella maksatettiin osinkoja 1,3 miljardia puntaa. Samalla yhtiö otti miljardikaupalla velkaa asiakkaidensa tulevia vesimaksuja vastaan. Silti asiakasmaksuja nostettiin ja laitteistojen ylläpitoa laiminlyötiin niin, että vesilaitos sai yli 20 miljoonan punnan sakot ympäristön saastuttamisesta käsittelemättömillä jätevesillä. Veroparatiisiyhtiöihin perustuvan omistusjärjestelyn avulla yhtiö vältti veronmaksun käytännössä kokonaan. Lypsettyään lontoolaisia vedenkäyttäjiä reilun vuosikymmenen Macquarie myi yhtiön eteenpäin.

Macquarien kaltaiset sijoitusyhtiöt tekevät rahaa nimenomaan sähkö- ja kaukolämpöverkkojen, vesi- ja viemärilaitosten ja liikenneyhteyksien kaltaisilla luonnollisilla monopoleilla. Kun kunnassa on vain yksi sähkönsiirto- tai vesijohtoverkko, asiakkuus on pakko eikä valinta.

Elenian edelliset omistajat maksoivat yhtiöstä 1,54 miljardia euroa vuonna 2012. Nyt ne myivät yhtiön 3,7 miljardilla. Uudet omistajat olivat valmiita maksamaan kovan hinnan, sillä Elenian 420 000 asiakasta ovat takuuvarma rahasampo. Sähkönsiirtomaksut ovat nousseet tasaisesti.

Järki sanoo, että luonnollisia monopoleja ei saisi antaa voittoa tavoittelevien yhtiöiden käsiin. Silti 2016 hallitus hyväksyi valtioyhtiö Fortumin sähköverkkojen myynnin australialaisen sijoitusyhtiön omistamalle Carunalle, joka on ollut uutisissa sähkösiirtomaksujen kohtuuttomista korotuksista ja verojen välttelystä.

Jos Juha Sipilän hallitusta kiinnostaisi Suomen etu, Elenian ja Carunan verkot hankittaisiin valtion omistukseen. Silloin sähkönsiirtomaksuilla voitaisiin ylläpitää ja kohentaa sähköverkkoja sen sijaan, että ne valuvat kasvottomille omistajille veroparatiiseihin.

Muualla Euroopassa yksityisiin monopoleihin ollaan jo kyllästytty. Saksan Hampurissa päätettiin vuonna 2013 kansanäänestyksellä hankkia 2000-luvun alussa Vattenfallille myydyt sähkö- ja kaukolämpöverkot takaisin kaupungin omistukseen. Jopa Hampurin CDU:n eli sikäläisen kokoomuksen entinen pormestari myönsi jo 2007, että yksityistäminen oli virhe: sähkön hinnat nousivat niin, että yrityksetkin alkoivat valittaa. Myös Berliinissä suunnitellaan sähköverkkojen uudelleen kunnallistamista. Kymmenet muut saksalaiskunnat ovat jo hankkineet monopolipalvelut takaisin julkiseen omistukseen.

Tampereen kuntapolitiikassa on aika ajoin esitetty milloin minkäkin kaupungin omaisuuden, muun muassa sähköverkkojen, myymistä. Tampereellakin sähkön ja kaukolämmön myynnin asiakaspalvelu on ulkoistettu Elenialle. Pormestariohjelmassa lukee kuitenkin nyt: ”kaupungille strategisesti merkittävien yhtiöiden ja liikelaitosten omistuksesta pidetään kiinni.” Muotoilu on mutkikas, mutta mikä olisi strategisesti merkittävämpää asukkaille kuin sähkö, lämpö ja vesi?

Yksityisten monopolien purkaminen voisi olla seudullisen tai maakunnallisen yhteistyön aihe. Ehkä pitäisi alkaa selvittää yhdessä naapurien kanssa, miten ne voisivat päästä irti vampyyrikengurun kynsistä.

(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä 9.1.2018.)

 

Tampere yhtiöittää Tilakeskuksen myytäväksi

Tilakeskus hallinnoi muun muassa Frenckellin kiinteistöä keskellä Tamperetta. Kuva: Cai Melakoski.

Tilakeskus hallinnoi muun muassa Frenckellin kiinteistöä keskellä Tamperetta. Kuva: Cai Melakoski.

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti viime maanantaina muuttaa kaupungin Tilakeskuksen osakeyhtiöksi. On aika outoa, että päätöstä vastusti vain vasemmistoliitto, sillä päätös kaiken todennäköisyyden mukaan tarkoittaa Tilakeskuksen myymistä.

Uuden osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa rakennuttamis-, isännöinti-, huolto- ja kunnossapitopalveluja ja -suunnittelua Tampereen kaupungille. Perustelut yhtiöittämiselle ovat silkkaa saneerauskonsulttiliturgiaa: ”päätöksenteon suoraviivaisuus”, ”talouden ohjauksen selkeys”, ”tuotteistus” ja ”toimialan erityispiirteet huomioiva henkilöstöpolitiikka”. Missään ei ole selvästi tuotu esiin, mitkä ovat ne ongelmat, jotka vain osakeyhtiömuoto ratkaisee. Tilakeskuksen 240:tä työntekijää varmasti kiinnostaa, mitkä ovat ne alan erityispiirteet, jotka vastedes halutaan huomioida.

Osakeyhtiömuoto vähentää kaupunginvaltuuston ja -hallituksen vaikutusvaltaa. Edes kaupungin 100-prosenttisesti omistaman osakeyhtiön ei tarvitse antaa tietoja itsestään, jos yhtiön johto ei satu haluamaan. Tähän asti kaupungin johdolla ei ole ollut käytössään edes kaupungin osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä. Valtuustossa on useitakin puolueita, jotka ovat vaalipuheissaan korostaneet päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja demokraattisuutta. Nyt nämä periaatteet eivät painaneet.

Tilakeskuksen yhtiöittäminen kuulemma tuo ”toiminnan kehittämisen” kautta miljoonan euron säästöt vuodessa. Lisäksi yhtiön luvataan tuottavan voittoa ja maksavan osinkoja kaupungille. Kaupunki aikoo siis myydä palveluja itselleen ja tehdä sillä voittoa. Melkoinen innovaatio.

Todellinen tavoite lienee se, että kaupungin oma kiinteistötoiminta irrotetaan osakeyhtiöksi ja se sitten saneerataan myytäväksi. Perusteluina tultaneen käyttämään klassisia selityksiä, kuten sitä, että toiminta ”ei kuulu kaupungin ydintoimintaan”. Samalla alallahan toimii yksityisiä yrityksiä, joille kaupungin kiinteistöt olisivat tuottoisa asiakas.

Jos tavoitteena on oikeasti kustannussäästöt ja tehostaminen, kannattaa katsoa naapuriin. Hämeenlinnassa on päätetty palauttaa yhtiöitetyt tilapalvelut kaupungin omaksi toiminnaksi, koska toiminta ei ole tehostunut eivätkä kustannukset ole laskeneet.

(Kirjoitus on julkaistu myös 8.10. 2017 Vasen Kaista -verkkolehdessä Tamperelainen-lehden mielipideosastossa 7.10.2017.)

Toivottavasti riittää pahoinvoivia lapsia

Kuva: Creative Commons BY 2.0Tampereen seudun valtamedia Aamulehti julkaisi 17.1.2017 luettelon Pirkanmaan menestyvimmistä yrityksistä. Listaus taisi olla samalla katsaus sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuteen, jos hallituksen kaavailema suuri sote-uudistus toteutuu.

Sadan yrityksen listalla sijalla 27 on Lastensuojeluyksikkö Siivet Oy. Sen toimiala on sosiaalipalvelut ja nimensä mukaisesti erityisesti lastensuojelu. Yritys myi viime vuonna palvelujaan 3,196 miljoonan eurolla ja teki 442 000 euroa voittoa. Eikä huonosti ole mennyt edellisinäkään vuosina. Julkisten tulostietojen  mukaan tuloksen eli liikevoiton osuus liikevaihdosta eli myynnistä on noussut mukavasti.

Siivet talousluvut

Siivet Oy on ryhmäperhekoti, joka tällä hetkellä majoittaa alaikäisiä turvapaikanhakijoita, kunnes nämä joko saavat oleskeluluvan ja sijoitetaan kuntiin tai palautetaan lähtömaahansa.

Yrityksessä on verkkosivujensa mukaan hieman alle 30 työntekijää. Henkilökunta tekee tärkeää ja arvokasta työtä. Kuten kansainväliset sopimukset velvoittavat, Suomen pitää hoitaa täältä turvaa sodalta ja sorrolta etsivien asiat humaanilla tavalla.

Ei ole aihetta epäillä, etteivätkö Siipiin sijoitetut lapset saisi asianmukaista hoitoa. On kuitenkin vähintäänkin kyseenalaista, saako tällä tehdä yksityistä bisnestä.

Tämän menestyjäyrityksen ainoa asiakas on valtio. Siten myös sen liikevoitto rahoitetaan 100-prosenttisesti verovaroilla.

Jos toiminta toteutettaisiin kunnan tai muun julkisen sektorin palveluna, noilla 442 000 eurolla voitaisiin esimerkiksi palkata kymmenkunta sosiaalityöntekijää vaikkapa lastensuojelutyöhön.

Mojova liikevoitto koituu omistajien hyväksi, mutta myös lastensuojeluyksikön toimitusjohtaja näyttää saavan osansa menestyksestä: vuoden 2015 verotietojen mukaan hänen palkkatulonsa olivat yli 137 000 euroa vuodessa eli reilut 11 400 euroa kuukaudessa. Vertailun vuoksi sanottakoon, että esimerkiksi Tampereen sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan apulaispormestarin kuukausipalkka on 6 600 euroa.

Kun yrityksen tavoitteena on tuottaa omistajilleen voittoa ja yrityksen toimiala on lastensuojelun kaltainen sosiaalialan palvelu, syntyy väistämättä kiero ansaintalogiikka. Mitä enemmän on lapsia, jotka voivat niin pahoin, että he tarvitsevat huostaanottoa tai muita tukitoimia, sitä enemmän yritys tuottaa.

Vaikka hallitus toitottaa ”valinnanvapautta”, sen sote-uudistuksen pääsisältö on nimenomaan verovaroin ylläpidettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen avaaminen yksityisten yritysten liiketoiminnaksi. Silloin väistämättä suuri osa verovaroista päätyy lääkäri- ja hoivayritysten voitoiksi, jotka jaetaan osakkeenomistajille. Samaan aikaan hallitus kaavailee kolmen miljardin euron leikkauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin.

(Kirjoitus on julkaistu myös Kansan Uutisten Sireeni!-blogissa.)

Tehokkaampaa simputusta yksityistämällä?

TE_toimisto AL 17.11.16Kun jo työnteon suunnittelusta rangaistaan 30 päivän rahattomuudella, hallituksen puheet työllisuuden parantamisesta ”työvoiman tarjonnan lisäämisellä” ja kannustamisella työn vastaanottamiseen joutuvat taas kerran outoon valoon.

Talousahdinkoon joutui Aamulehden yleisönosastoon 17.11.2016 kirjoittaneelle työttömälle, joka kysyi TE-toimistosta neuvoa, miten toimia, jos hän aikoo tehdä pienen keikkatyön. TE-toimisto alkoi selvittää, onko kysyjä mahdollisesti solminut työsopimuksen. Selvitys kesti 30 päivää, ja siksi ajaksi kysyjän työttömyyskorvauksen maksaminen keskeytettiin.

Työttömän kiukku kohdistuu tietysti TE-toimistoon, mutta TE-toimistoa ohjaa laki, josta on kiittäminen pääasiassa kokoomusta ja keskustaa. Lakien soveltamisohjeet ja resurssit taas antaa työ- ja elinkeinoministeriö, jota johtaa työministeri perussuomalainen Jari Lindström.

Työttömien kohtelussa tiivistyy koko suomalaisen sosiaaliturvalainsäädännön henki. Kun on saatu aikaan työttömyysturva tai muu mekanismi, jonka tarkoitus on turvata ihmisen toimeentulo erilaisissa elämäntilanteissa, luodaan sääntöryteikkö, jolla pyritään estämään ihmisiä saamasta tukea. Lähtökohtana on oletus, että tuen tarvitsija on laiska ja epärehellinen.

TE-toimiston työntekijät joutuvat tämän epäluottamussäännöstön toimeenpanijoiksi. Samaan aikaan heidän pitäisi auttaa työttömiä löytämään töitä. Monen työttömän kokemus on se, että TE-toimiston virkailijoiden ensisijainen tehtävä on etsiä perusteita, joilla työnhakijalta voidaan evätä työttömyysturva. Kokeneet neuvovat muita vaikenemaan kaikesta mahdollisesta vapaaehtoistoiminnasta ja muusta aktiivisuudesta.

Sipilän hallituksen aikana TE-toimistojen tehtäviä on lisätty ja voimavaroja vähennetty. On selvää, että silloin palvelujen laatu ja saatavuus kärsivät. Ruotsissa on yhtä paljon työttömiä kuin Suomessa, noin 390 000. Työvoimapalveluissa on siellä kuusi kertaa enemmän henkilökuntaa kuin Suomessa.

Nyt hallitus aikoo yksityistää työvoimatoimistot. Perusteena on työnvälityksen tehostaminen. Perustely voisi naurattaa, ellei todellisuus olisi traaginen. TE-toimistojen työntekijöiden voimavarat ovat täysin riittämättömät suhteessa työmäärään, kun työttömyys on historiallisissa lukemissa.

Yksityisissä työnvälitystoimistoissa ei olisi jaettavana yhtään sen enempää töitä kuin nytkään. Koko hankkeen tarkoitus on tehdä työttömistä bisneksen rahastusautomaatti. Laskun saisivat veronmaksajat, mutta hyödyn yhtiöiden osakkeenomistajat. Malli on tuttu yksityistetyistä terveyspalveluista, joissa häärivät veroja kiertävät ylikansalliset suuryritykset.

Yksityistämisen sijaan työvoimapalveluita pitää kehittää niin, että halukkaille on tarjolla henkilökohtaista palvelua ja palkkatukeen varataan riittävät määrärahat. Työttömien kyykyttäminen typerillä säännöillä on lopetettava ja talouspolitiikan suunta on vaihdettava kurjistamisesta työpaikkojen luomiseen. Sosiaaliturvalainsäädännön pykäläryteikön raivaussahaksi sopisi perustulo.

(Kirjoitus on julkaistu myös Vasen Kaista -verkkolehdessä 18.11.2016)

Vallankumouksellinen terveyskeskus

SairaalaTehostetaan terveydenhuoltoa antamalla työntekijöiden päättää, miten työt tehdään. Muun muassa tämä vallankumouksellinen idea tuli esille maaliskuisena lauantaina, kun Tampereen kaupungin luottamuselimissä istuvat vasemmistolaiset pohtivat yhdessä kunnan touhuja.

Arkijärjen mukaan idea on tietysti kaikkea muuta kuin mullistava. Vuosikausia on valitettu, että lääkärit ja hoitajat eivät halua töihin terveyskeskuksiin, koska niissä aika kuluu joutavaan byrokratiaan. Ilmiselvä ratkaisu on järjestää työt niin, että työntekijät voivat tehdä työnsä kunnolla. Miksi niin ei ole tehty?

On helpompaa tehdä niin kuin on aina tehty. Hallintoon liittyy myös valtaa, ja vallasta luopuminen voi olla kova pala. Ja joskus muutoksia vastustetaan ihan aiheestakin. Monen kokemus kertoo, että ”tehostaminen” tai ”kehittäminen” usein tarkoittaa irtisanomisia, yleensä suorittavalla tasolla. Niin ei tietenkään tarvitse olla varsinkaan, kun terveydenhuollossa valitetaan työvoimapulaa.

Muutosvastarinnan lieventämiseksi päätimme ehdottaa, että mullistavaa ajatusta testataan ensin vaikka yhdessä terveyskeskuksessa. Sille annetaan oma budjetti ja lääkäreille ja hoitajille valta päättää, miten rahat käytetään ja työt järjestetään niin, että homma sujuu potilaan hoidon kannalta järkevimmin.

Mallia voitaisiin ottaa Lappeenrannasta. Siellä tehty mielenterveyspalvelujen uudistus on saanut kehuja ympäri maata. Jonoista on päästy, ja rahaakin säästyy. Kun uudistusta puuhattiin, suurin vastustus tuli hallinnosta ja poliittisilta päättäjiltä.

Julkisen terveydenhuollon kehittäminen on nimenomaan politiikkaa. Kaikki myöntävät, että ongelmia on, mutta seuraavasta askeleesta ollaan eri mieltä. Oikeiston ratkaisu on yksityistäminen: toiminta on tehokasta vain, jos joku tekee sillä voittoa. Muita ratkaisuja on turha pohtia. Se, että voitto tulee veronmaksajien kukkarosta, on toissijaista.

Toinen lähtökohta on luottamus siihen, että työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita ja haluavat tehdä työnsä hyvin ja osaavat järkeistää työaikansa, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tästä on myös tutkittua tietoa , muun muassa Tampereen kaupungin hammashoitolasta ja Helsingistä Meilahden sairaalasta.

Tapaamisessa oli mukana myös Tampereen apulaispormestari Mikko Aaltonen (vas). Hän sai tehtäväkseen viedä vallankumoussanoman kaupungin virkakoneistoon. Saa nähdä, miten käy.

Julkaistu alun perin Vasemmassa Kaistassa 7.4.2014

Yhteiskummallinen yritys

Ruotsalaisen Arena-lehden näkemys voittoa tavoittelevasta terveydenhuollosta (Arena 6/2012).

Ruotsalaisen Arena-lehden näkemys voittoa tavoittelevasta terveydenhuollosta (Arena 6/2012).

Mänttä-Vilppula on 11 000 asukkaan kunta 90 kilometrin päässä Tampereesta. Toisten mielestä se on edelläkävijä. Toisten mielestä kunnan päättäjiä on viilattu linssiin.

Mänttä-Vilppula on ensimmäisenä kuntana Suomessa päättänyt yhtiöittää sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Se on perustanut niin sanotun yhteiskunnallisen yrityksen Pihlajalinna Oy:n kanssa. Pihlajalinna, joka on Suomen suurimpia yksityisiä terveysfirmoja, omistaa yhteisyrityksestä 51 prosenttia.

Yhteiskunnallisen yrityksen tarkoitus on määritelmänsä mukaan "ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia liiketoiminnan keinoin". Keskeistä on "ihmisen ja luonnon hyvinvointi eikä voitonjako omistajille".

Määritelmä on hämärä. Sen alle mahtuisi vaikka yhden hengen parturi-kampaamo, joka ratkaisee yhteiskunnallisen ongelman eli yrittäjän toimeentulon. Yleensä termillä tehdään ero pelkästään suurinta mahdollista taloudellista voittoa tavoitteleviin yrityksiin.

Pihlajalinna Oy kuitenkin tavoittelee voittoa. Yhteisyrityksen voitosta menee 49 prosenttia kunnalle, kaksi prosenttia hyväntekeväisyyteen ja loput Pihlajalinnalle. Vaikka yli puolet voitosta menee niin sanotusti yhteiseen hyvään, kuvio on kummallinen. Kun yrityksen ainoa asiakas on kunta, voitto voi tulla vain verorahoista.

Kun kyse on palveluista, jotka kunnan tai valtion on lain mukaan pakko järjestää, ja niitä tuottaa voittoa tavoitteleva yritys, syntyy helposti kuvio, jossa veronmaksaja on yksityisen yrityksen lypsylehmä. Kun kuntien sosiaali- ja terveyskulut ovat 20 miljardia vuodessa, ottajia kyllä riittää.

Potilaalle on sama, onko lääkäri tai hoitaja kunnan vai yksityisen palkkalistoilla, kunhan hoito on hyvää. Julkiselle taloudelle se ei ole sama. Monet kunnat ovatkin ottaneet ulkoistettuja palveluja takaisin omaan hoitoonsa juuri säästösyistä.

Monilla pienillä paikkakunnilla on vaikeuksia saada lääkäreitä palkkalistoilleen. Usein kuulee, että kunnalla lääkäri ei saa keskittyä hoitamiseen vaan työaika tuhrautuu byrokratiassa. Myös Pihlajalinna Oy:n perustaja Mikko Wirén sanoo, että yhtiö perustettiin, koska lääkärit halusivat itse vaikuttaa työhönsä.

Herää kysymys, miksi kunnan käytäntöjä ei voida muuttaa niin, että työntekijät voivat vaikuttaa työnsä sisältöön. Miksi ainoa vaihtoehto on yksityinen yritys?

Terveydenhuoltoon on ehdotettu myös kuntien ja hoitohenkilökunnan omistamia osuuskuntia, jotka eivät tavoittelisi voittoa. Riittäisi, että potilaat hoidetaan kunnolla ja henkilökunta saa kohtuullisen palkan. Jos homma hoituu oletettua halvemmalla, ylijäämä pannaan toiminnan kehittämiseen. Osuuskunnissa myös päätöksenteko olisi demokraattisempaa, kun äänivaltaa ei määrää omistus. Terveydenhuollon osuuskuntamallista on kuitenkin julkisessa keskustelussa vaiettu tehokkaasti.

Vai onko kyse sittenkin rahasta? Siltä näyttää. Ainakin Tampereen kauppakamari, jossa Wirén on varapuheenjohtajana, julisti jo vuosia sitten, että terveydenhuollon pitää olla liiketoimintaa siinä, missä muutkin alat.