Hyvää lomaa silti sinullekin, Petteri Orpo!

Kuva: Pixabay/Creative Commons Lomalla tärkeintä on päästä irti arjesta. Siihen auttavat metsätyöt ja kalastus. Näin kuvaili lomaohjelmaansa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kolumnissaan viime kesänä. Lomaviikkojen saldo oli kuulemma muutama tammukka, useita kuhia ja kasa halkoja.

Ei hullumpaa. Oma lomasaaliini on vattuja, muutama kyssäkaali, härkäpapuja ja kasa luettuja romaaneja. Olen myös lojunut varjossa ja katsellut, kun kirsikkapuu kasvaa.

Jos Orpo noudattaisi oman puolueensa linjaa, hänen pitäisi lomailla hyvin niukasti, jos ollenkaan. Joka kerta kun Suomessa on säädetty lakeja vuosilomista, kokoomus ja sen taustajoukot ovat panneet hanttiin.

Kun Suomeen laadittiin – Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vaatimuksesta – ensimmäistä vuosilomalakia vuonna 1939, sitä yritettiin vesittää oppositiossa olleen kokoomuksen riveistä. Laki kuitenkin hyväksyttiin. Se antoi työntekijöille 5–12 päivää lomaa työsuhteen keston mukaan.

Vuonna 1960 eduskunta äänesti vuosilomalain uudistuksesta. Kokoomuksen kansanedustajat olivat kiivaimmin sitä vastaan. Eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö, joten uudistus hyväksyttiin ja vuosiloma pidennettiin kolmeen viikkoon. (Tästä löytyy hyvä Tapio Bergholmin hyvä artikkeli täältä.)

Vuoden 1973 vuosilomalaki toi neljän viikon loman. Sitä oli edeltänyt seitsemän viikkoa kestänyt metallityöläisten lakko 1971. Vuonna 1977 saatiin vielä niin sanottu talvilomaviikko vähintään 10 vuotta työsuhteessa olleille.

Joka kerta lomaoikeutta on vastustettu samoilla perusteilla: kansantalous ja kilpailukyky vaarantuvat, ja suomalaiset tekevät muutenkin liian vähän töitä. Vaikka työn tuottavuus kasvaisi kuinka ja automatisaatio yleistyisi, töitä pitäisi tehdä enemmän. Todellisuudessa suomalaisten työaika on OECD:n tilastojen mukaan pidempi kuin monessa muussa Länsi-Euroopan maassa.

Nykyinen vuosilomalaki on vuodelta 2005. Sen mukaan lomaa kertyy kaksi ja puoli päivää työkuukautta kohti ja alle vuoden kestäneissä työsuhteissa kaksi päivää. Vasemmisto ja muun muassa SAK on ehdottanut, että lomaa kertyisi kaikille yhtä lailla, mutta lakiuudistus ei ole nykyhallituksen aikana edennyt – kokoomuksen taustajärjestön eli Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vastustuksen takia.

Viimeksi toukokuussa EK loi lomatunnelmaa esittämällä, että työntekijöiden vuosilomaa lyhennetään viikolla. Kokoomuksen Verkkouutiset liittyi kuoroon siteeraamalla USA:n entistä Suomen-lähettilästä Bruce Oreckia. Tämän mukaan pitkät lomat ovat uhka kilpailukyvylle. Yhdysvaltalaisittain jo kymmenen päivän yhtenäinen poissaolo työpaikalta on epäilyttävän pitkä.

USA:n malli on jo totta sadoilletuhansille suomalaiselle. Käytännössä monella pätkä- ja vuokratyöläisellä ei ole mahdollisuutta pitää lomaa, kun koko ajan on oltava valmiina, jos töitä satuttaisiin tarjoamaan. Määräaikaiset ja silpputyöt ovat myös usein niin heikosti palkattuja, että monien on otettava kertyneet lomapäivät rahana. Myös moni yrittäjä ja itsensätyöllistäjä tienaa niin huonosti, että lomaa ei ole juuri varaa pitää.

Vasemmistoliitto on esittänyt pätkätöiden vuosilomapankkia. Se voisi olla valtion ylläpitämä rahasto, jonne työnantajat automaattisesti maksaisivat pätkätyöntekijöiden lomarahat. Näin pätkätyöläiset, akateemisissa projektitöissä tai vuokratyösuhteessa olevat työntekijät pääsisivät viettämään palkallista vuosilomaa. Pitämätön loma myös seuraisi työntekijää työpaikkojen välillä.

Toki oikeiston ajatusmaailmassa ihmiset ovat talouselämää eikä talouselämä ihmisiä varten, mutta uupunut ja loppuun palanut työntekijä ei ole hyödyksi työnantajalle eikä kansantaloudelle.

Kirjoitus on julkaistu myös Vasen Kaista -verkkolehdessä 28.7.2018.