Yhteiskummallinen yritys

Ruotsalaisen Arena-lehden näkemys voittoa tavoittelevasta terveydenhuollosta (Arena 6/2012).

Ruotsalaisen Arena-lehden näkemys voittoa tavoittelevasta terveydenhuollosta (Arena 6/2012).

Mänttä-Vilppula on 11 000 asukkaan kunta 90 kilometrin päässä Tampereesta. Toisten mielestä se on edelläkävijä. Toisten mielestä kunnan päättäjiä on viilattu linssiin.

Mänttä-Vilppula on ensimmäisenä kuntana Suomessa päättänyt yhtiöittää sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Se on perustanut niin sanotun yhteiskunnallisen yrityksen Pihlajalinna Oy:n kanssa. Pihlajalinna, joka on Suomen suurimpia yksityisiä terveysfirmoja, omistaa yhteisyrityksestä 51 prosenttia.

Yhteiskunnallisen yrityksen tarkoitus on määritelmänsä mukaan "ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia liiketoiminnan keinoin". Keskeistä on "ihmisen ja luonnon hyvinvointi eikä voitonjako omistajille".

Määritelmä on hämärä. Sen alle mahtuisi vaikka yhden hengen parturi-kampaamo, joka ratkaisee yhteiskunnallisen ongelman eli yrittäjän toimeentulon. Yleensä termillä tehdään ero pelkästään suurinta mahdollista taloudellista voittoa tavoitteleviin yrityksiin.

Pihlajalinna Oy kuitenkin tavoittelee voittoa. Yhteisyrityksen voitosta menee 49 prosenttia kunnalle, kaksi prosenttia hyväntekeväisyyteen ja loput Pihlajalinnalle. Vaikka yli puolet voitosta menee niin sanotusti yhteiseen hyvään, kuvio on kummallinen. Kun yrityksen ainoa asiakas on kunta, voitto voi tulla vain verorahoista.

Kun kyse on palveluista, jotka kunnan tai valtion on lain mukaan pakko järjestää, ja niitä tuottaa voittoa tavoitteleva yritys, syntyy helposti kuvio, jossa veronmaksaja on yksityisen yrityksen lypsylehmä. Kun kuntien sosiaali- ja terveyskulut ovat 20 miljardia vuodessa, ottajia kyllä riittää.

Potilaalle on sama, onko lääkäri tai hoitaja kunnan vai yksityisen palkkalistoilla, kunhan hoito on hyvää. Julkiselle taloudelle se ei ole sama. Monet kunnat ovatkin ottaneet ulkoistettuja palveluja takaisin omaan hoitoonsa juuri säästösyistä.

Monilla pienillä paikkakunnilla on vaikeuksia saada lääkäreitä palkkalistoilleen. Usein kuulee, että kunnalla lääkäri ei saa keskittyä hoitamiseen vaan työaika tuhrautuu byrokratiassa. Myös Pihlajalinna Oy:n perustaja Mikko Wirén sanoo, että yhtiö perustettiin, koska lääkärit halusivat itse vaikuttaa työhönsä.

Herää kysymys, miksi kunnan käytäntöjä ei voida muuttaa niin, että työntekijät voivat vaikuttaa työnsä sisältöön. Miksi ainoa vaihtoehto on yksityinen yritys?

Terveydenhuoltoon on ehdotettu myös kuntien ja hoitohenkilökunnan omistamia osuuskuntia, jotka eivät tavoittelisi voittoa. Riittäisi, että potilaat hoidetaan kunnolla ja henkilökunta saa kohtuullisen palkan. Jos homma hoituu oletettua halvemmalla, ylijäämä pannaan toiminnan kehittämiseen. Osuuskunnissa myös päätöksenteko olisi demokraattisempaa, kun äänivaltaa ei määrää omistus. Terveydenhuollon osuuskuntamallista on kuitenkin julkisessa keskustelussa vaiettu tehokkaasti.

Vai onko kyse sittenkin rahasta? Siltä näyttää. Ainakin Tampereen kauppakamari, jossa Wirén on varapuheenjohtajana, julisti jo vuosia sitten, että terveydenhuollon pitää olla liiketoimintaa siinä, missä muutkin alat.