Pyyteetöntä bisnestä terveydellä

Terveystalo KuluttajaTwitterissä jakamani Kuluttaja-lehden sivulta napattu kuva on nostattanut pienoisen sote-myrskyn. Kuvan teksti toteaa, että Terveystalo Oy monen muun sote-alan yrityksen tavoin ei maksanut vuonna 2014 euroakaan veroa Suomeen.

Epäilykset verosuunnittelusta ovat saaneet etenkin Terveystalon ja monet yksityishenkilötkin vimmastumaan. Parikin kommentoijaa painotti Terveystalo Oy:n ”verojalanjälkeä” eli laskelmaa, jossa yhtiö selvittää muun muassa, miten paljon sen työntekijät maksavat palkastaan veroja, ja selittää nämä omaksi panoksekseen yhteiskunnan hyväksi. Selvitystä lukiessa voisi kuvitella, että julkisten terveyskeskusten ja sairaaloiden lääkärit ja hoitajat eivät maksa veroja lainkaan.

Terveystalo Oy:n suurin omistaja on ruotsalaisen Wallenbergin suvun sijoitusyhtiö EQT. Se on saanut Ruotsissa kyseenalaista mainetta nimenomaan  veronvälttelystään ja mutkikkaista omistusjärjestelyistään, jotka johtavat muun muassa Luxemburgin ja Guerseyn veroparatiiseihin. Myös Ylen MOT-ohjelman toimittajalle EQT vastasi suoraan, että sen Luxemburgin-yhtiöiden tehtävänä on ”veroharkinta”.

Keskustelun tuoksinassa viuhuivat leimakirveet ja syytökset asiattomuudesta ja vihapuheesta, mutta siellä esitettiin myös tavallaan järkevä kysymys:

riku-rantanen

Kysyjä sivuuttaa – ehkä tarkoituksella – verosuunnittelun perusmekanismin, eli sen, että voitot saadaan omistajayhtiön sisäisillä lainoilla ja muulla, sinänsä laillisella, kirjanpitokikkailulla näyttämään mahdollisimman pieniltä, jotta veroa ei tarvitsi maksaa.

Ongelman ydin on kuitenkin juuri voiton tavoittelu. Monen mielestä on kyseenalaista, että sairaanhoitoon tai vanhusten kotipalveluun tarkoitetuilla verovaroilla maksetaan osinkoja yritysten osakkeenomistajille.

Ruotsalaisilla on jo pitkä kokemus yksityistetystä hoivasta ja terveydenhoidosta. Mielipidetutkimuksen mukaan 74 prosenttia heistä haluaa, että sote-firmojen voitontavoittelua rajoitetaan. Suomalaisista taas 78 prosenttia haluaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut pysyvät pääosin julkisen sektorin toimintana. Voitontavoittelun rajoittamisen ei kuitenkaan tarvitse sulkea uusia toimijoita pois alalta.

Jos haluamme, voidaan säätää laki, että verorahoilla ostetaan sosiaali- ja terveyspalveluja vain sellaisilta yrityksiltä tai toimijoilta, jotka eivät tavoittele omistajiensa rikastumista vaan käyttävät tuottonsa hoidon parantamiseen. Tähän saadaan tukea jopa EU:lta.

EU:n hankintadirektiivin artikla 77 nimittäin antaa jäsenmaille mahdollisuuden sulkea pelkkää taloudellista voittoa tavoittelevat yritykset sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutuksen ulkopuolelle.

Jo vanhastaan Suomessa toimii järjestöjä, kuten A-klinikkasäätiö ja Invalidiliitto, jotka tuottavat laadukasta hoitoa mutta joiden päämääränä ei ole omistajien rikastuttaminen.

Voitontavoittelun rajoittaminen ei syrjisi yrityksiä. Päinvastoin se avaisi uusia mahdollisuuksia esimerkiksi lääkärien ja hoitajien tai sosiaalialan ammattilaisten muodostamille osuuskunnille.

Mikään ei myöskään estäisi vaikkapa Terveystaloa muuttamasta yhtiöjärjestystään niin, että tavoitteena ei olisi voiton maksimointi.

(Kirjoitus on julkaistu myös Kansan Uutisten Sireeni! -blogissa 31.12.2016.)

Kunnan tilintarkastus – kuin pyromaani palotarkastajana

Wikipedia: Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 UnportedTampereen kaupungin budjetti on lähes 1,4 miljardia euroa vuodessa. Laki vaatii, että ulkopuolinen tilintarkastaja varmistaa, että rahat käytetään ja kirjataan pykälien mukaan. Vuosiksi 2013-2016 tähän hommaan valittiin BDO Audiator Oy. Se on kansainvälisen suurpelurin BDO:n Suomen-konttori.

Brysselissä päämajaansa pitävä BDO International on yksi maailman viidestä suurimmasta kirjanpitoyrityksestä. Se toimii 138 maassa, ja sen liikevaihto on 4,63 miljardia euroa eli yli kolme kertaa niin suuri kuin Tampereen kaupungin.

BDO on todellinen kirjanpidon moniottelija. Samalla kun yhtiön yksi lonkero valvoo, että kuntien verorahat käytetään oikein, toiset lonkerot tekevät kaikkensa, jotta verorahaa kertyisi mahdollisimman vähän.

Tilintarkastuksen ja kirjanpidon ohella BDO:n pääpalveluja on ns. veroneuvonta. Yhtiön palvelupalettiin kuuluvat kaikki juristien keksimät keinot, joilla yritykset ja yksityishenkilöt voivat välttää veronmaksun: siirtohinnoittelu (voittoa tuottava yhtiö piilottaa voittonsa tekemällä kalliita kauppoja omien tytäryhtiöidensä kanssa), veroparatiisijärjestelyt, tullimaksujen kiertäminen, osinkoverojen välttely jne.

Kaikki keinot eivät ole luvallisia. Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes kirjoitti 13. kesäkuuta 2012, että BDO:n Yhdysvaltojen-jäsenyhtiö on jäänyt kiinni veropetoksista. Yhtiö tehtaili 200 miljoonan dollarin palkkiota vastaan asiakkaidensa kirjanpitoon 6,5 miljardin dollarin muka-tappiot, joilla asiakkaat välttivät 1,3 miljardin dollarin verot. BDO myönsi kaiken ja lupasi maksaa 50 miljoonaa dollaria sakkoa.

BDO:n jäsenyhtiöitä on myös syytetty asiakkaiden kirjanpitovirheiden peittelystä. Yhdysvaltojen kongressin perustama pörssiyhtiöiden kirjanpitoa valvova elin PCAOB (Public Company Accounting Oversight Board) on huomauttanut BDO-yhtiöiden puuhista mm. Australiassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Meksikossa.

BDO on kuuluisa myös Kanadassa. Siellä se on ollut oikeudessa 300 miljoonan Kanadan dollarin (232 miljoonan euron) verohuijauksesta, jossa BDO ja muut kirjanpitoyritykset ovat neuvoneet asiakkaitaan tekemään verovähennyskelpoisia ”lahjoituksia” lainarahalla.

On paikallaan painottaa, että BDO Audiator Oy on juridisesti muista BDO-yhtiöistä erillinen yritys. Se eikä sen henkilökunta ole syyllistynyt mihinkään laittomuuksiin. Mutta sen emokonsernin meriitit ovat hyytäviä. Tampereen kaupunki valitsi tilintarkastusyhtiön tarjouskilpailulla, jonka BDO Audiator voitti. Kilpailutus meni kaikkien pykälien mukaisesti.

Kunnan tilien tarkistaminen vaatii erityisasiantuntemusta. Sitä BDO Audiatorilla on. Yhtiö nimittäin oli vuoden 2012 loppuun asti  Kuntaliiton omistuksessa. Mahtoiko kuntien edunvalvojaksi itseään kutsuva Kuntaliitto ymmärtää, että yhtiö päätyi osaksi kansainvälistä veronkiertobisnestä pyörittävää konsernia? Konsernia, jonka toiminta on kokonaisuudessaan kaikkea muuta kuin kuntien edun mukaista.

Tilintarkastajaa etsivillä kunnilla ei tunnu olevan valinnanvaraa.  Tampereen kaupungin tarjouspyyntöön vastasi nimittäin BDO:n lisäksi vain kaksi muuta yritystä: KPMG ja PwC eli PricewaterhouseCoopers, jotka molemmat ovat ainakin yhtä ansioituneita kansainvälisessä veronkiertobisneksessä kuin BDO. KPMG on muun muassa myöntänyt syyllistyneensä USA:ssa 11 miljardin dollarin verohuijaukseen. PwC taas on kaupannut esimerkiksi Britanniassa veronkiertomenetelmiä, jotka se on tiennyt lainvastaisiksi. Lisäksi sekä PwC että KPMG ovat saaneet toistuvasti USA:n kirjanpitovalvojalta risuja muista laiminlyönneistään. Vuosina 2009-2012 Tampereen tilit tarkasti KPMG.

Samat maailmanlaajuiset pelurit vastaavat lähes kaikkien Suomen kuntien tilien tarkastuksesta. Vaikka kaikki sujuisi lain kirjaimen mukaan, meno on irvokasta. Tilanne on kuin paloturvallisuussääntöjen noudattamista valvoisi tuhopoltoista tuomittu pyromaani.

Lainsäädännössä, kilpailutussäännöissä tai tarjousmenettelyssä täytyy olla jotakin vialla, jos mukaan pääsevät vain ryvettyneet ylikansalliset konsernit. Voiko olla niin, että kaikki alan osaaminen Suomessa on muutaman yrityksen palkkalistoilla?

 

 

Kunta piffaa

OleskelijaKunnanvaltuustoissa suurimmat taistot käydään silloin, kun pitää päättää kunnallisveron korottamisesta. Aihe kiihottaa mieliä, koska päätös tuntuu omassa kukkarossa. On kuitenkin yllättävän monia kuntalaisia, joille asia on täysin yhdentekevä. He kun eivät maksa kunnallisveroa.

Pienipalkkaisen, 1 600 euroa kuussa ansaitsevan tuloista menee keskimäärin 10,2 % kunnallisveroon. Yli 188 000 euron kuukausituloilla ei tarvitse osallistua kotikuntansa menoihin sentilläkään.

Miljoonatuloiset voivat välttyä kunnallisveron maksamiselta, jos he eivät saa palkkaa, eläkettä tai muuta ansiotuloa, vaan kaikki heidän tienestinsä ovat pääomatuloja, kuten osinkoja tai osakkeiden myyntivoittoja. Pääomatulot on vapautettu kunnallisverosta. Työttömyyskorvauksista sen sijaan kunta saa osansa.

Nollaäyristä nauttivien joukko ei aivan vähäpätöinen. Pelkästään Tampereen seudun kovatuloisimpien listan kärjessä on yli 30 henkilöä, joiden kohdalla ansiotuloina on 0 euroa. (Ja pääkaupunkiseutu on tietysti aivan oma lukunsa.) Heti heidän jälkeensä tulee iso liuta kansalaisia, joilla vuosipalkka on muutamia tuhansia ja pääomatulot satojatuhansia. Kunnallisveroa hekään eivät maksa kuin nimeksi.

Totuuden nimessä täytyy tosin mainita, että pääomatulojen osalta verotiedot eivät vastaa todellisuutta. Tulot voivat olla paljon ilmoitettua suuremmat.

Suomalaiset saivat vuonna 2011 pääomatuloja 7,8 miljardia euroa. Luulisi, että niistä liikenisi osa kunnillekin.  Kaikkein suurituloisimpien vapauttaminen kotikuntansa rahoittamisesta voi tuntua oudolta. Itse asiassa se on käsittämätöntä, kun kuntien talouden ahdinko on lähes päivittäinen uutisaihe. Satojatuhansia tai miljoonia vuodessa ansaitsevat eivät varmaankaan ruuhkauta kunnan terveyskeskuksia, mutta kyllä hekin teitä ja katuvaloja kuluttavat ja pistävät lapsensa kouluun.

Kunnilta vietiin pääomatulojen verotusoikeus vuoden 1993 suuressa verouudistuksessa, jonka Esko Ahon hallitus eli keskusta, kokoomus, rkp ja kristilliset ajoivat läpi. Siinä myös määrättiin, että valtionverotuksessa pääomatuloista maksetaan 25 %:n tasaveroa mutta palkkatulojen veroprosentti nousee tulojen mukana. Vasta tästä vuodesta lähtien pääomaverotukseen on saatu hitunen progressiota (vero on nyt 50 000 euroon asti 30 %, ja sen jälkeen 32 %), mutta kunnat jäävät yhä nuolemaan näppejään.

Uudistuksella oli kuulemma tarkoitus houkutella investointeja laman murjomaan Suomeen. Investointeja odotellaan edelleen , mutta tuloerojen kasvussa päästiin pian maailmanennätysvauhtiin. Meno on niin hurjaa, että taloustieteilijöitäkin jo hirvittää.

Valtion kassaan pääomatuloista sentään saadaan veroja, ja sieltä osa niistä palaa kunnillekin. Toisaalta jos kymmenien miljoonien sijoitustuloista veroprosentti on 30:n kieppeillä, voi palkansaaja, eläkeläinen tai vaikkapa työtön ihmetellä oman verokorttinsa lukemia.

Kukin kohtuuden mukaan. Vai miten se meni?

Miljoonakauppoja sokkona - ketä kiinnostaa?

seenoevilJos kuntalainen joutuu hakemaan toimeentulotukea, sosiaalitoimisto tutkii kaikin keinoin hakijan rahavirrat. Lähtökohtana on epäilys, että tukea tarvitseva ihminen on erärehellinen, ja siksi kunnalla on oikeus kontrolloida häntä.

Yrityksiin sen sijaan ilmeisesti voi luottaa. Kunta (tai valtio) voi maksaa kymmeniä tai satoja miljoonia yrityksille tietämättä, kenen kanssa kauppaa oikeasti käydään ja kenelle rahat päätyvät.

Kun kunta tekee kaupat, tiedetään kyllä, kuka yritystä pykälien mukaan johtaa ja mille tilille hinta maksetaan. Sen sijaan se, kuka yritykset oikeasti omistaa, voi jäädä pimentoon. Esimerkiksi kahden merkittävän suomalaisen rakennusyhtiön, YIT:n ja Lemminkäisen, omistajista valtaosa on erilaisten sijoitusrahastojen tai hallintarekisterin piiloissa.

Hallintarekisteri tarkoittaa sitä, että viranomaiset eivät tiedä, kuka yhtiön osakkeita omistaa, vaan tiedossa on vain esimerkiksi pankki, joka hallinnoi osakkeita omistajan puolesta. YIT:n omistuksesta hallintorekisterissä on yli 20 %, Lemminkäisen reilut 13 %. Kolmas suuri rakentaja NCC, on ruotsalaisen NCC:n tytäryhtiö. Sen omistajista noin 20 % on rahastoja, joiden taustalla olevia olevia henkilöitä on hyvin vaikeaa kaivaa esille.

Oma lukunsa on terveydenhuoltobisnes. Esimerkiksi Tampereen seudulla kasvava Pihlajalinna Oy kertoo mielellään olevansa lääkäriensä oma yritys, vaikka siitä 56,9 % kuuluu Sentica Partners -sijoitusyhtiölle, joka toteaa omistajistaan vain, että he ovat ”pääasiallisesti suomalaisia institutionaalisia sijoittajia sekä eturivin eurooppalaisten rahastojen rahastoja”. Attendo Oy:stä 86 % omistaa IK Investment Partners -sijoitusyhtiö, jonka omistajista ei ota selvää millään (mutta jonka johtajia epäillään törkeästä verovilpistä). Sama koskee Terveystalo Oy:n omistajaa, veroparatiisissa luuraavaa Bridgepoint-sijoitusyhtiöä. Tai Mehiläisen taustalla olevan Ambea AB:n omistavaa Nordic Capitalia.

Mitä väliä tällä on? Kun esimerkiksi Tampereen kaupunki päättää rakennuttaa 72 miljoonan euron parkkiluolan Lemminkäisellä tai ostaa NCC:ltä 22,7 miljoonan euron kannen Keskusareenalle, kuka rahat saa? Kuka tienaa Attendon kunnilta laskuttamista 250 miljoonasta tai Pihlajalinnan 40 miljoonan liikevaihdosta? Jäävi kunnanvaltuutettu tai kaupungin viranhaltija, joka on kenties itse ollut tekemässä hankintapäätöksiä? Talousrikollinen? Entä valtion tasolla? Ministeri?

Nykyisin suomalaisia yrityksiä voivat periaatteessa omistaa hallintarekisterin kautta vain ulkomaiset sijoittajat. Todellisuudet hallintarekisteröidyt omistajat voivat yhtä hyvin olla suomalaisia, jotka ovat antaneet osakkeiden hallinnoinnin ulkomaiselle pankille (tai suomalaisen pankin ulkomaiselle toimipisteelle) kiertääkseen veroja. Ja kyllä niitä kierretäänkin.

Joidenkin mielestä nykymeno on silti liian pliisua. Hallintarekisteri halutaan laajentaa ihan avoimesti koskemaan myös suomalaisia omistajia. (Varoitus: nyt sävy muuttuu osoittelevaksi.) Tätä vaativat Finanssialan keskusliitto ja pörssisijoittajien etujärjestö Pörssisäätiö, joiden asiaa eduskunnassa ajavat kokoomus, keskusta ja rkp ja eduskunnan ulkopuolella näköjään valtiovarainministeriö.

Asian luulisi kiinnostavan myös mediaa ja poliisia. Kun yhtiöiden omistaminen muuttuu nimettömäksi, poliitikkojen ja talouselämän yhteyksien ja mahdollisen korruption tutkiminen vaikeutuu entisestään.

Rehellisellä yrityksellä ei luulisi olevan salattavaa.