Tehokkaampaa simputusta yksityistämällä?

TE_toimisto AL 17.11.16Kun jo työnteon suunnittelusta rangaistaan 30 päivän rahattomuudella, hallituksen puheet työllisuuden parantamisesta ”työvoiman tarjonnan lisäämisellä” ja kannustamisella työn vastaanottamiseen joutuvat taas kerran outoon valoon.

Talousahdinkoon joutui Aamulehden yleisönosastoon 17.11.2016 kirjoittaneelle työttömälle, joka kysyi TE-toimistosta neuvoa, miten toimia, jos hän aikoo tehdä pienen keikkatyön. TE-toimisto alkoi selvittää, onko kysyjä mahdollisesti solminut työsopimuksen. Selvitys kesti 30 päivää, ja siksi ajaksi kysyjän työttömyyskorvauksen maksaminen keskeytettiin.

Työttömän kiukku kohdistuu tietysti TE-toimistoon, mutta TE-toimistoa ohjaa laki, josta on kiittäminen pääasiassa kokoomusta ja keskustaa. Lakien soveltamisohjeet ja resurssit taas antaa työ- ja elinkeinoministeriö, jota johtaa työministeri perussuomalainen Jari Lindström.

Työttömien kohtelussa tiivistyy koko suomalaisen sosiaaliturvalainsäädännön henki. Kun on saatu aikaan työttömyysturva tai muu mekanismi, jonka tarkoitus on turvata ihmisen toimeentulo erilaisissa elämäntilanteissa, luodaan sääntöryteikkö, jolla pyritään estämään ihmisiä saamasta tukea. Lähtökohtana on oletus, että tuen tarvitsija on laiska ja epärehellinen.

TE-toimiston työntekijät joutuvat tämän epäluottamussäännöstön toimeenpanijoiksi. Samaan aikaan heidän pitäisi auttaa työttömiä löytämään töitä. Monen työttömän kokemus on se, että TE-toimiston virkailijoiden ensisijainen tehtävä on etsiä perusteita, joilla työnhakijalta voidaan evätä työttömyysturva. Kokeneet neuvovat muita vaikenemaan kaikesta mahdollisesta vapaaehtoistoiminnasta ja muusta aktiivisuudesta.

Sipilän hallituksen aikana TE-toimistojen tehtäviä on lisätty ja voimavaroja vähennetty. On selvää, että silloin palvelujen laatu ja saatavuus kärsivät. Ruotsissa on yhtä paljon työttömiä kuin Suomessa, noin 390 000. Työvoimapalveluissa on siellä kuusi kertaa enemmän henkilökuntaa kuin Suomessa.

Nyt hallitus aikoo yksityistää työvoimatoimistot. Perusteena on työnvälityksen tehostaminen. Perustely voisi naurattaa, ellei todellisuus olisi traaginen. TE-toimistojen työntekijöiden voimavarat ovat täysin riittämättömät suhteessa työmäärään, kun työttömyys on historiallisissa lukemissa.

Yksityisissä työnvälitystoimistoissa ei olisi jaettavana yhtään sen enempää töitä kuin nytkään. Koko hankkeen tarkoitus on tehdä työttömistä bisneksen rahastusautomaatti. Laskun saisivat veronmaksajat, mutta hyödyn yhtiöiden osakkeenomistajat. Malli on tuttu yksityistetyistä terveyspalveluista, joissa häärivät veroja kiertävät ylikansalliset suuryritykset.

Yksityistämisen sijaan työvoimapalveluita pitää kehittää niin, että halukkaille on tarjolla henkilökohtaista palvelua ja palkkatukeen varataan riittävät määrärahat. Työttömien kyykyttäminen typerillä säännöillä on lopetettava ja talouspolitiikan suunta on vaihdettava kurjistamisesta työpaikkojen luomiseen. Sosiaaliturvalainsäädännön pykäläryteikön raivaussahaksi sopisi perustulo.

(Kirjoitus on julkaistu myös Vasen Kaista -verkkolehdessä 18.11.2016)

Elämä ei ole Excel-taulukko

Kuva: Frits Ahlefeldt-Laurvig  (CC BY-NC-ND 2.0)

Kuva: Frits Ahlefeldt-Laurvig (CC BY-NC-ND 2.0)

Excel ja muut laskentataulukot ovat käteviä, kun pitää laskea vaikkapa menoja ja tuloja. Niistä on helppo nähdä, miten tulos muuttuu, kun meno- tai tuloeriä lisätään tai poistetaan. Kaikkia ihmiselämän tekijöitä ei kuitenkaan voi mahduttaa Excel-taulukkoon.

Kun asumisen hinta on karannut käsistä ja yli 60 prosenttia vuokralla asuvista joutuu turvautumaan valtion asumistukeen, Excelissä maailma voi näyttää siltä, että asumistukea kannattaa leikata.

Ainakin Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Ilkka Oksala on laskenut, että vuokrat halpenisivat, jos vuokralaisilla olisi vähemmän rahaa. Hän perustelunsa on se, että markkinoilla vuokrat seuraavat asumistuen määrää. Jos sitä laskettaisiin, vuokratkin laskisivat, Oksala kalkuloi. Ajatus lienee se, että ne, joilla ei ole varaa nykyvuokriin ilman tukea, muuttaisivat halvempiin asuntoihin. Epäselväksi vain jää, missä niitä halvempia asuntoja on ja onko niillä seuduilla esimerkiksi myös ihmisille työpaikkoja.

Jossakin matematiikan ulottuvuudessa voi myös olla totta, että työtöntä kannattaa rangaista työttömyydestä. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet ja -naiset ovat laskeneet, että Suomeen syntyy uusia työpaikkoja, kun työttömyyskorvausta leikataan 15 prosenttia puolen vuoden työttömyyden jälkeen. Työministeri Jari Lindström (pers) uskoo myös, että työllisyys kohenee, kun konsulttifirma nuhtelee työtöntä kolmen kuukauden välein siitä, että hänellä ei ole työtä. Jos työtön ei tule puhutteluun, hänen työttömyysturvaansa leikataan.

Valtio ehkä säästää, kun työttömän toimeentuloa heikennetään, mutta kun yhtälöön lisätään se fakta, että esimerkiksi Pirkanmaalla oli toukokuussa 35 847 työtöntä kilpailemassa 2 944 avoimesta työpaikasta (koko maassa oli 477 800 työtöntä ja 67 800 avointa työpaikkaa), on selvää, että työttömyyttä se ei vähennä.

Myös palkkojen alentaminen voi näyttää hyvältä työnantajan laskelmissa. Excelin mukaan voi syntyä uusia työpaikkoja, kun sama raha riittäisi useampaan palkkaan. Todellisuudessa voi käydä niin, että vanha väki tekee työt halvemmalla ja firman omistajat kuittaavat säästyneet palkat osinkoina. Kansantalouden laskelmissa pitää huomioida sekin, että toisen yrityksen työntekijä on toisen asiakas. Kun palkkoja lasketaan, kauppiaiden, parturien, suutarien ja kuppiloiden kassakoneet kilisevät yhä harvemmin.

Tietysti pienen palkan jatkoksi voidaan ajatella sosiaaliturvaa, tai niin kuin työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson asian esittää: ”Olisi syytä saada läpi ajatus, että ihminen saa toimeentulonsa sekä työstä että sosiaaliturvasta.” Samaa on ajanut muun muassa Ben Zyskowicz (kok). Tässä laskelmassa unohtuu, että kun palkkoja lasketaan, pienevät myös valtion verotulot, joista sosiaaliturva pitäisi maksaa. Ja jos Benin puoluetovereilta kysytään, aukkoa ei saisi täyttää muillakaan veroilla.

Aika ajoin on myös vaadittu pienten lasten kotihoidon tuen tai perhevapaiden leikkaamista, jotta vanhemmat saataisiin nopeammin takaisin töihin. Etenkin naisten työuran kannalta kotiin jääminen on myös tasa-arvo-ongelma. Huoli epätasa-arvosta on tietysti tervetullutta, mutta tästä taulukosta on unohtunut se rivi, jolla olisivat ne työpaikat, joihin äidit ja isät voivat palata.

Ei Exceliä kokonaan tarvitse hylätä. Pitää vain muistaa, että taulukkoihin voi lisätä muitakin kuin miinusmerkkisiä rivejä. Asumistukea voidaan leikata, kun on ensin rakennettu tarpeeksi asuntoja, joissa ihmisillä on varaa asua omalla palkallaan. Jos oikeasti halutaan vanhempia lastenhoidosta tai työttömyyskortistosta työelämään, pitää huolehtia siitä, että heille on tarjolla työtä ja lapsille hoitopaikkoja sen sijaan, että leikataan heidän toimeentuloaan.

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, millaista yhteiskuntaa tavoitellaan. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF esitti vuonna 2012, että Suomen pitäisi säästää leikkaamalla pitkäaikaissairaiden hoitoa ja korottamalla potilasmaksuja, jotta ”hoidon kysyntä” laskisi. Nykyhallitus leikkaa muun muassa diabetesta sairastavien lääkekorvauksia. Sen Excel-taulukossa sairauskin on säästöä.

(Kirjoitus on julkaistu myös 7.9.2016 Vasen Kaista -verkkolehdessä.)