Viihtyisä keskusta ei synny kivikentästä

Uutta kävelykatua Tampereen Tuomiokirkonkadulla.

Uutta kävelykatua Tampereen Tuomiokirkonkadulla.

Tampereen keskustassa on meneillään ja suunnitteilla isoja rakennushankkeita, jotka vaikuttavat katukuvaan ja kaupunkilaisten viihtyvyyteen. Monet arkkitehtuuriltaan onnistuneetkin kohteet jäävät kolkoiksi, koska niiden edustalla ei ole puita, pensaita eikä kukkaistutuksia. Suunnitelmien havainnekuvissa usein lupaillaan vehreää katukuvaa runsaine puineen ja istutuksineen, mutta toteuttamisvaiheessa niitä saadaan odotella pitkään. Aina lopputulos ei vastaa alkuunkaan mielikuvia.

Esimerkiksi Ratinan uuden kauppakeskuksen havainnekuvissa pilkotti puita siellä täällä. Nyt keskuksen ulkoalueet ovat pelkkää harmaata betonikenttää. Uudella sinänsä tyylikkäällä Vuolteentorilla kasvaa Tammerkosken partaalla kolme puuta ja suurin osa niin sanotusta viheralueesta on muovinurmikkoa.

Myös Tuomiokirkonkadun uusi kävelykatuosuus Hämeenkadun ja Verkatehtaankadun välissä on pääosin kivinen kenttä, jonka laidassa vuosikymmeniä vanhojen lehmusten tilalla on muutama surkea parimetrinen puuntaimi.

Eikä siinä kaikki. Nyt valmisteltavana olevan Verkatehtaankadun ja Sorinaukion välisen osuuden suunnitelmassa puita ollaan karsimassa yhtä kovalla kädellä. Jos suunnitelma toteutuu, Tuomiokirkonkadun uudella kävelykadulla, jonka pitäisi tuoda Tampereelle keskieurooppalaista katukulttuuria, on vähemmän katuvihreää kuin nykyisellä autokadulla. Se on outoa, sillä vuonna 2014 hyväksytyssä Tampereen ydinkeskustan katutilaohjeessa Tuomiokirkonkatu mainitaan puistokatuna.

Katutilaohjeessa (ladattavissa pdf-tiedostona täältä) todetaan, että katuvihreä monissa muodoissaan on tärkeä osa julkisen ulkotilan viihtyisyyttä. Tämä toteamus täytyy nyt ottaa tosissaan, jos halutaan, että keskusta houkuttelee ihmisiä oleskelemaan ja myös asiakkaiksi kauppoihin ja ravintoloihin.

Tavoitteena pitää olla, että keskustan kasvillisuus pikemminkin kasvaa kuin vähenee. Ja kun ratikka valmistuu, Hämeenkadun pitää olla uusine kadunvarsipuineen vähintään yhtä vehreä kuin ennen.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden mielipideosastolla 17.6.2018 ja myös kaupunkilehti Tamperelaisessa 20.6.2018.

Anne Jäämeren radan rahat etelään, Berner!

Kuva: VR Group

Kuva: VR Group

Liikenneministeri Anne Bernerin (kesk) havittelemassa Jäämeren radassa näyttäisi olevan kolme ongelmaa: se on kallis, se on kannattamaton ja alueen asukkaat eivät halua sitä.

Liikenneministeriön oman selvityksen mukaan rata Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen maksaisi 2,9 miljardia euroa. Siitä 2 miljardia tulisi Suomen ja 0,9 miljardia Norjan maksettavaksi.

Myös Suomen teistä ja rautateista vastaava Liikennevirasto on tehnyt selvityksen. Selvityksen laati konsulttiyritys Ramboll Finland Oy. Sen raportissa todetaan näin: ”Suurista investointikustannuksista ja vähäisistä hyödyistä johtuen Jäämeren ratayhteyden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus jää hyvin alhaiseksi. Ratayhteyttä voidaan pitää tiedossa olevaan kuljetustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana investointina. Pohjois-Suomen nykyisten ja mahdollisten uusien kuljetusten taloudellisuutta ja toiminnallisuutta voidaan parantaa huomattavasti kustannustehokkaammin kehittämällä nykyistä väyläverkkoa.”

Lisäksi rata kulkisi saamelaisalueen halki ja haittasi saamelaisten pääelinkeinoja eli poronhoitoa, kalastusta ja matkailua. Saamelaisjärjestöt ovatkin ilmoittaneet vastustavansa rataa.

Mutta kun ministeri Berner nyt on päässyt raideinvestointien makuun ja rahaakin niihin tuntuu löytyvän, muistutetaan häntä toisesta, kaikin puolin kannattavasta hankkeesta.

Tampere–Helsinki-väli on Suomen vilkkaimmin liikennöity rataosuus. Radan varrella asuu kolmannes suomalaisista. Sillä tehdään vuodessa yli 4 miljoonaa matkaa ja kuljetetaan lähes 4 miljoonaa tonnia rahtia. Rata olisi pitänyt kunnostaa jo kauan sitten, ja liikenteen kasvun takia siihen tarvitaan kolmas raide Riihimäen ja Tampereen välille.

Lisäraide maksaisi Liikenneviraston laskelman mukaan 700 miljoonaa euroa. Se lyhentäisi Tampereen ja Helsingin välistä matka-aikaa niin paljon, että pääkaupunkiseudusta tulisi Tampereen työssäkäyntialuetta – ja päinvastoin. Tämä taas lisäisi sitä kuuluisaa työvoiman liikkuvuutta, jota hallitus peräänkuuluttaa joka käänteessä.

Jäämeren radan 2 miljardista jäisi vielä hyvin rahaa Tampereen läntiseen oikorataan. Se on radanpätkä, jolla tavaraliikenne ohjattaisiin Lempäälästä Pirkkalan kautta Ylöjärvelle Seinäjoen radalle sen sijaan, että se jyristää Tampereen keskustan läpi. Samalla järjestelyratapiha voitaisiin siirtää pois Viinikasta, jossa iso ratapiha-alue vapautuisi asunto- ja työpaikkarakentamiselle.

Rautatiet ovat erinomainen investointi, mutta rakennetaan ne sinne, missä on ihmisiä, jotka käyttävät niitä ja haluavat ne.

(Kirjoitus on julkaistu Vasen Kaista -verkkolehdessä ja lyhennettynä Aamulehden mielipideosastossa 16.3.2018.)

Vampyyrikenguru tuli naapuriin

900-SähköverkkoTampereen vasemmisto kirjasi 2017 kuntavaaliohjelmaansa, että kaupungin sähkölaitosta ei saa myydä. Kun otimme asian esille viime keväänä pormestariohjelmaa laadittaessa, jotkut naureskelivat, että mitä nuo taas jankuttavat. Joulun alla tullut uutinen Elenia-sähköyhtiön myynnistä muistutti, että kannattaa jankuttaa.

Tampereella sähkönsiirtoverkot omistaa kaupungin sähkölaitos. Muualla Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä ne omistaa Elenia. Joulukuun kaupassa Elenia sai uudet omistajat, jotka ovat vielä pahamaineisempia kuin vanhat.

Elenia syntyi, kun ruotsalainen Vattenfall ensin osti pitkin Suomea paikallisia sähkölaitoksia, muun muassa Hämeenlinnan kaupungilta Hämeenlinnan Energian, ja niiden jakeluverkkoja. Vuonna 2012 se myi ne Hollannin veroparatiisissa toimivalle LNI Acquisitionillle, joka omisti Elenian. Vattenfall sai verkoista 1,54 miljardia euroa. Nyt niiden arvo on noussut 2 miljardia.

LNI Acquisitionista 45 prosenttia omisti Jerseyn veroparatiisissa pääkonttoriaan pitävä sijoitusrahasto 3i Infrastructure ja 45 prosenttia yhdysvaltalainen Goldman Sachs -pankki. Goldman Sachs tunnetaan muun muassa siitä, että se tuomittiin Yhdysvalloissa 5,1 miljardin dollarin sakkoihin asuntovelallisten ja sijoittajien huijaamisesta ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Elenia itse mainitsi omistajista ensimmäisenä vakuutusyhtiö Ilmarisen, jonka omistusosuus oli vaivaiset 10 prosenttia. Sillä ilmeisesti yritettiin luoda yhtiölle suomalainen leima.

Elenian uudet omistajat ovat saksalainen Allianz-vakuutusyhtiö (45 prosentin osuus), Macquarie-pankki (45 prosenttia) ja Valtion Eläkerahasto (10 prosenttia).

Macquarie-pankki on australialainen. Se tunnetaan Britanniassa lempinimellä Vampyyrikenguru. Nimen taustalla on sen tapa imeä ostamiensa yhtiöiden omaisuus kuiviin.

Hyytävimpiä esimerkkejä Macquarien liiketoimintamallista on Lontoon vesilaitoksen Thames Waterin tapaus, josta muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi viime vuonna. Macquarie osti Margaret Thatcherin hallituksen 1989 yksityistämän vesilaitoksen vuonna 2006. Ostohintaa varten pankki oli ottanut 2,8 miljardin punnan lainan. Saatuaan vesilaitoksen omistukseensa pankki otti sen nimiin 2 miljardin punnan lainan. Lainatuilla rahoilla pankki lyhensi omaa lainaansa. Velka jäi vesilaitokselle.

Vuosina 2005-2015 vesilaitoksella maksatettiin osinkoja 1,3 miljardia puntaa. Samalla yhtiö otti miljardikaupalla velkaa asiakkaidensa tulevia vesimaksuja vastaan. Silti asiakasmaksuja nostettiin ja laitteistojen ylläpitoa laiminlyötiin niin, että vesilaitos sai yli 20 miljoonan punnan sakot ympäristön saastuttamisesta käsittelemättömillä jätevesillä. Veroparatiisiyhtiöihin perustuvan omistusjärjestelyn avulla yhtiö vältti veronmaksun käytännössä kokonaan. Lypsettyään lontoolaisia vedenkäyttäjiä reilun vuosikymmenen Macquarie myi yhtiön eteenpäin.

Macquarien kaltaiset sijoitusyhtiöt tekevät rahaa nimenomaan sähkö- ja kaukolämpöverkkojen, vesi- ja viemärilaitosten ja liikenneyhteyksien kaltaisilla luonnollisilla monopoleilla. Kun kunnassa on vain yksi sähkönsiirto- tai vesijohtoverkko, asiakkuus on pakko eikä valinta.

Elenian edelliset omistajat maksoivat yhtiöstä 1,54 miljardia euroa vuonna 2012. Nyt ne myivät yhtiön 3,7 miljardilla. Uudet omistajat olivat valmiita maksamaan kovan hinnan, sillä Elenian 420 000 asiakasta ovat takuuvarma rahasampo. Sähkönsiirtomaksut ovat nousseet tasaisesti.

Järki sanoo, että luonnollisia monopoleja ei saisi antaa voittoa tavoittelevien yhtiöiden käsiin. Silti 2016 hallitus hyväksyi valtioyhtiö Fortumin sähköverkkojen myynnin australialaisen sijoitusyhtiön omistamalle Carunalle, joka on ollut uutisissa sähkösiirtomaksujen kohtuuttomista korotuksista ja verojen välttelystä.

Jos Juha Sipilän hallitusta kiinnostaisi Suomen etu, Elenian ja Carunan verkot hankittaisiin valtion omistukseen. Silloin sähkönsiirtomaksuilla voitaisiin ylläpitää ja kohentaa sähköverkkoja sen sijaan, että ne valuvat kasvottomille omistajille veroparatiiseihin.

Muualla Euroopassa yksityisiin monopoleihin ollaan jo kyllästytty. Saksan Hampurissa päätettiin vuonna 2013 kansanäänestyksellä hankkia 2000-luvun alussa Vattenfallille myydyt sähkö- ja kaukolämpöverkot takaisin kaupungin omistukseen. Jopa Hampurin CDU:n eli sikäläisen kokoomuksen entinen pormestari myönsi jo 2007, että yksityistäminen oli virhe: sähkön hinnat nousivat niin, että yrityksetkin alkoivat valittaa. Myös Berliinissä suunnitellaan sähköverkkojen uudelleen kunnallistamista. Kymmenet muut saksalaiskunnat ovat jo hankkineet monopolipalvelut takaisin julkiseen omistukseen.

Tampereen kuntapolitiikassa on aika ajoin esitetty milloin minkäkin kaupungin omaisuuden, muun muassa sähköverkkojen, myymistä. Tampereellakin sähkön ja kaukolämmön myynnin asiakaspalvelu on ulkoistettu Elenialle. Pormestariohjelmassa lukee kuitenkin nyt: ”kaupungille strategisesti merkittävien yhtiöiden ja liikelaitosten omistuksesta pidetään kiinni.” Muotoilu on mutkikas, mutta mikä olisi strategisesti merkittävämpää asukkaille kuin sähkö, lämpö ja vesi?

Yksityisten monopolien purkaminen voisi olla seudullisen tai maakunnallisen yhteistyön aihe. Ehkä pitäisi alkaa selvittää yhdessä naapurien kanssa, miten ne voisivat päästä irti vampyyrikengurun kynsistä.

(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä 9.1.2018.)

 

Tampere yhtiöittää Tilakeskuksen myytäväksi

Tilakeskus hallinnoi muun muassa Frenckellin kiinteistöä keskellä Tamperetta. Kuva: Cai Melakoski.

Tilakeskus hallinnoi muun muassa Frenckellin kiinteistöä keskellä Tamperetta. Kuva: Cai Melakoski.

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti viime maanantaina muuttaa kaupungin Tilakeskuksen osakeyhtiöksi. On aika outoa, että päätöstä vastusti vain vasemmistoliitto, sillä päätös kaiken todennäköisyyden mukaan tarkoittaa Tilakeskuksen myymistä.

Uuden osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa rakennuttamis-, isännöinti-, huolto- ja kunnossapitopalveluja ja -suunnittelua Tampereen kaupungille. Perustelut yhtiöittämiselle ovat silkkaa saneerauskonsulttiliturgiaa: ”päätöksenteon suoraviivaisuus”, ”talouden ohjauksen selkeys”, ”tuotteistus” ja ”toimialan erityispiirteet huomioiva henkilöstöpolitiikka”. Missään ei ole selvästi tuotu esiin, mitkä ovat ne ongelmat, jotka vain osakeyhtiömuoto ratkaisee. Tilakeskuksen 240:tä työntekijää varmasti kiinnostaa, mitkä ovat ne alan erityispiirteet, jotka vastedes halutaan huomioida.

Osakeyhtiömuoto vähentää kaupunginvaltuuston ja -hallituksen vaikutusvaltaa. Edes kaupungin 100-prosenttisesti omistaman osakeyhtiön ei tarvitse antaa tietoja itsestään, jos yhtiön johto ei satu haluamaan. Tähän asti kaupungin johdolla ei ole ollut käytössään edes kaupungin osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä. Valtuustossa on useitakin puolueita, jotka ovat vaalipuheissaan korostaneet päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja demokraattisuutta. Nyt nämä periaatteet eivät painaneet.

Tilakeskuksen yhtiöittäminen kuulemma tuo ”toiminnan kehittämisen” kautta miljoonan euron säästöt vuodessa. Lisäksi yhtiön luvataan tuottavan voittoa ja maksavan osinkoja kaupungille. Kaupunki aikoo siis myydä palveluja itselleen ja tehdä sillä voittoa. Melkoinen innovaatio.

Todellinen tavoite lienee se, että kaupungin oma kiinteistötoiminta irrotetaan osakeyhtiöksi ja se sitten saneerataan myytäväksi. Perusteluina tultaneen käyttämään klassisia selityksiä, kuten sitä, että toiminta ”ei kuulu kaupungin ydintoimintaan”. Samalla alallahan toimii yksityisiä yrityksiä, joille kaupungin kiinteistöt olisivat tuottoisa asiakas.

Jos tavoitteena on oikeasti kustannussäästöt ja tehostaminen, kannattaa katsoa naapuriin. Hämeenlinnassa on päätetty palauttaa yhtiöitetyt tilapalvelut kaupungin omaksi toiminnaksi, koska toiminta ei ole tehostunut eivätkä kustannukset ole laskeneet.

(Kirjoitus on julkaistu myös 8.10. 2017 Vasen Kaista -verkkolehdessä Tamperelainen-lehden mielipideosastossa 7.10.2017.)

Onkiniemestä ja tavara-asemasta kulttuuritehtaita ja Tampereesta Berliini

Kuva: Cai Melakoski

Onkiniemen vanha tehdasrakennus Tampereella. Kuva: Cai Melakoski.

Asbestin löytyminen Onkiniemen vanhasta sukkatehtaasta aiheutti keväällä mediamyrskyn. Kun kaupunki irtisanoi kiinteistön pienyrittäjien ja kulttuurinväen vuokrasopimukset, moni koki, että asbestia käytettiin tekosyynä rakennuksen tyhjentämiseen. Kulttuuritoimijoiden tukala tilanne synnytti mielenosoitusmarssinkin.

Nyt apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok) on esittänyt suojellun vanhan tavara-aseman purkamista. Ajatus kannattaisi unohtaa saman tien. Sen sijaan nyt olisi hyvä miettiä Onkiniemen, tavara-aseman ja vastaavien tilojen tulevaisuutta pidemmälle.

Tampereella on iso joukko kulttuuriväkeä, käsityöläisiä ja pienyrittäjiä, jotka kaipaavat kohtuuhintaisia toimitiloja. He eivät tarvitse luksusta: rosoiset mutta tukevat seinät ja vuotamaton katto riittävät.

Vastapäätä tavara-asemaa on jo purettu Keltainen talo, johon syntyi vilkasta omaehtoista kulttuuritoimintaa, vaikka olosuhteet olivat vaatimattomat. Purkupäätös oli onneton, mutta vahinko voisi olla korjattavissa antamalla tavara-asema vastaavaan käyttöön.

Onkiniemen peruskorjaustarpeesta valmistuu selvitys elokuussa. Alustavan arvion mukaan asbestiremontti on tehtävissä niin, että toiminta voi jatkua ainakin osassa tiloja nykyisellään siihen asti, kun rakennuksen lopullinen kohtalo päätetään 2019.

Vanhassa kaupunginvaltuustossa oli laaja kannatus sille, että Onkiniemi pysyy nykyisen kaltaisessa käytössä. Valtuustoaloitteen allekirjoittivat kymmenet valtuutetut eri puolueista. Silti edellinen kaupunginhallitus luokitteli Onkiniemen ”myytäväksi kehitettäväksi kohteeksi”. Jos tehdas päätyy voittoa tavoittelevan yrityksen sijoituskohteeksi, vuokratason kohtuullisuudesta ei ole takeita.

Tilakeskuksen ja Särkänniemi Oy:n teettämässä Särkänniemen yleissuunnitelmassa vuodelta 2016 Onkiniemen tehtaaseen kaavaillaan kulttuuritoimintoja mutta myös asuntoja ja ”korkeatasoista toimistotilaa”. Matalan vuokratason tiloja ”pyritään tarjoamaan”. Pyrkiminen pitää korvata varmistamisella.

Uudessa pormestariohjelmassa luvataan kulttuurikeskittymiä ja tiloja omaehtoisen kulttuurin tekemiselle. Onkiniemi ja tavara-asema voisivat olla sellaisia. Mallia voisi ottaa vaikka Helsingin kaupungin omistamista Kaapelitehtaasta ja Teurastamosta, joissa on vireää yritys- ja kulttuuritoimintaa ja jotka samalla ovat yleisölle avointa kaupunkitilaa.

Pormestariohjelmassa myös visioidaan Tampereesta Euroopan kulttuuripääkaupunkia. Hyvä, että tavoite on korkealla. Kannattaa muistaa, että omaehtoinen ja epäkaupallinenkin kulttuuri on vetovoimatekijä, joka luo innostavaa ilmapiiriä ja tuo matkailijoita ja uusia asukkaita. Se myös poikii taloudellista toimeliaisuutta. Berliinin nousua start-up-yritysten keskukseksi siivittivät edulliset toimitilat ja monimuotoinen kulttuurielämä. Matkalla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi Tampere voi pyrkiä Suomen Berliiniksi.

Jouni Sirén, yhdyskuntalautakunnan jäsen (vas.) ja Johannes Tolonen, Tilakeskuksen johtokunnan jäsen (vas.).

Kirjoitus on  julkaistu 28.7. Pirkanmaan Vasemmiston Vasen Kaista -verkkolehdessä ja myös Aamulehden mielipideosastossa.

Vallankumouksellinen terveyskeskus

SairaalaTehostetaan terveydenhuoltoa antamalla työntekijöiden päättää, miten työt tehdään. Muun muassa tämä vallankumouksellinen idea tuli esille maaliskuisena lauantaina, kun Tampereen kaupungin luottamuselimissä istuvat vasemmistolaiset pohtivat yhdessä kunnan touhuja.

Arkijärjen mukaan idea on tietysti kaikkea muuta kuin mullistava. Vuosikausia on valitettu, että lääkärit ja hoitajat eivät halua töihin terveyskeskuksiin, koska niissä aika kuluu joutavaan byrokratiaan. Ilmiselvä ratkaisu on järjestää työt niin, että työntekijät voivat tehdä työnsä kunnolla. Miksi niin ei ole tehty?

On helpompaa tehdä niin kuin on aina tehty. Hallintoon liittyy myös valtaa, ja vallasta luopuminen voi olla kova pala. Ja joskus muutoksia vastustetaan ihan aiheestakin. Monen kokemus kertoo, että ”tehostaminen” tai ”kehittäminen” usein tarkoittaa irtisanomisia, yleensä suorittavalla tasolla. Niin ei tietenkään tarvitse olla varsinkaan, kun terveydenhuollossa valitetaan työvoimapulaa.

Muutosvastarinnan lieventämiseksi päätimme ehdottaa, että mullistavaa ajatusta testataan ensin vaikka yhdessä terveyskeskuksessa. Sille annetaan oma budjetti ja lääkäreille ja hoitajille valta päättää, miten rahat käytetään ja työt järjestetään niin, että homma sujuu potilaan hoidon kannalta järkevimmin.

Mallia voitaisiin ottaa Lappeenrannasta. Siellä tehty mielenterveyspalvelujen uudistus on saanut kehuja ympäri maata. Jonoista on päästy, ja rahaakin säästyy. Kun uudistusta puuhattiin, suurin vastustus tuli hallinnosta ja poliittisilta päättäjiltä.

Julkisen terveydenhuollon kehittäminen on nimenomaan politiikkaa. Kaikki myöntävät, että ongelmia on, mutta seuraavasta askeleesta ollaan eri mieltä. Oikeiston ratkaisu on yksityistäminen: toiminta on tehokasta vain, jos joku tekee sillä voittoa. Muita ratkaisuja on turha pohtia. Se, että voitto tulee veronmaksajien kukkarosta, on toissijaista.

Toinen lähtökohta on luottamus siihen, että työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita ja haluavat tehdä työnsä hyvin ja osaavat järkeistää työaikansa, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tästä on myös tutkittua tietoa , muun muassa Tampereen kaupungin hammashoitolasta ja Helsingistä Meilahden sairaalasta.

Tapaamisessa oli mukana myös Tampereen apulaispormestari Mikko Aaltonen (vas). Hän sai tehtäväkseen viedä vallankumoussanoman kaupungin virkakoneistoon. Saa nähdä, miten käy.

Julkaistu alun perin Vasemmassa Kaistassa 7.4.2014

Kuilun partaalta 40 eurolla?

Fool at the edgeVeronkorotus on varmaan pahinta, mitä kuntapoliitikko voi ehdottaa, oli talousahdinko kuinka paha tahansa.

220 000 asukkaan Tampereella talousahdinko tarkoittaa 60 miljoonan euron miinusta vuodessa. Vaje poistuisi lähes kokonaan, jos kunnallisveroa nostettaisiin 1,5 prosenttiyksiköllä, 19:stä 20,5:een.

Korotus olisi niin huima, että kunnan virkamiehet eivät uskalla sitä edes ehdottaa. Tampereella osa kokoomuksen valtuutetuista mieluummin antaisi potkut 500 työntekijälle. Sama ääni kaikuu muun muassa Vantaan persuissa.

Veronkorotus toisi kunnan kassaan 52,5 miljoonaa euroa. Mitä se tarkoittaisi tamperelaisen lompakossa?

Kunnallisvero ei ole yhtä progressiivinen kuin valtionverotus, mutta erilaisten vähennysten ansiosta pienituloiset eivät onneksi maksa yhtä paljon kuin rikkaat. Kun vähennykset huomioidaan, tamperelaisten keskimääräinen kunnallisvero ei olekaan 19 vaan 14,5 prosenttia.

Jos kunnallisveroprosentti nostettaisiin 20,50:een, kokonaisverotus (valtionvero ja kunnallisvero) kiristyisi tulojen mukaan seuraavasti:

1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus palkansaajan veroprosenttiin
Palkka/kk Veroprosentin nousu
1000 euroa
4,55 % -> 5,21 %
2000 euroa
15,14 % -> 16,32 %
3000 euroa
22,21 % -> 23,48%
6000 euroa
31,78 % -> 33,15 %

Euroina korotus tarkoittaa tätä:

1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus palkansaajan kuukausituloihin
Palkka/kk Lisää veroa/kk
1000 euroa
6,70 euroa
2000 euroa
23,60 euroa
3000 euroa
38,30 euroa
6000 euroa
82,40 euroa

Toisaalta kunnallisvero on siitä kiero, että se koettelee työttömiä ja eläkeläisiä muita kovemmin. Heille korotus merkitsisi tätä:

1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus työttömän ja eläkeläisen veroprosenttiin
Työttömyyskorvaus tai eläke/kk Veroprosentin nousu
698 euroa (työmarkkinatuki) 17 % -> 18 %
1600 euroa (ansiosidonnainen työttömyyskorvaus) 22,5 % -> 24 %
1400 euroa (eläke) 14,5 % -> 15,5 %
1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus työttömän tai eläkeläisen kuukausituloihin
Työttömyyskorvaus tai eläke/kk Lisää veroa/kk
698 euroa (työmarkkinatuki) 8,25 euroa
1600 euroa (ansiosidonnainen työttömyyskorvaus) 24 euroa
1400 euroa (eläke) 13,70 euroa

3000 euron kuukausipalkalla (joka tilastojen mukaan on suunnilleen suomalaisten keskipalkka) 40 euron veronkorotus tuskin olisi ylitsepääsemätön, ja kuusi tonnia tienaavan pankkitilillä 80 euron lisämenoa ei edes huomaisi. Jos kuilun partaalta päästään 40 eurolla kuussa, onko tuho sittenkään väistämätön?

Vai onko uhraus niin kova, että kannattaa mieluummin lakkauttaa jokin koulu, nuorisotila, päiväkoti, kirjasto tai terveyskeskus? Tinkiä kaikkein köyhimpien toimeentulotuesta? Tai irtisanoa hoitajia tai siivoojia? 60 miljoonan vaje voidaan hoitaa myös leikkaamalla vaikka kaikki tämä.

Työttömän ja eläkeläisen tuloissa korotus tuntuu, mutta taakkaa voitaisiin keventää luopumalla bussilippujen ja muiden maksujen korotuksista tai vaikka lopettamalla terveyskeskusmaksut ja korottomalla toimeentulotukea. Jos halutaan, se on mahdollista.

Mielipidetutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista valitsisi mieluummin veronkorotuksen kuin palvelujen heikentämisen. Suopeimmin veroihin suhtautuvat juuri eläkeläiset. Kunnanvaltuutetut (ja lehtien pääkirjoitustoimittajat) eivät vain tunnu uskovan sitä.

Tampereella vajeen loput 7,5 miljoonaa voitaisiin tilkitä säästöillä, sillä turhiakin rahareikiä on.  Esimerkiksi keskittämällä Tampereen kaupungin yksiköiden yhteishankinnat voidaan säästää muutama miljoona. Myös hallinnon byrokratiaa voidaan karsia ja toimintoja järkeistää. Ja perua kalliita ulkoistamisia.

Eivätkä vaihtoehdot lopu tähän. Jos kuntien talous halutaan kuntoon, valtio voi vaikka antaa kunnille oikeuden verottaa myös pääomatuloja, palauttaa varallisuusveron, nostaa pääomaverotuksen samalle viivalle palkkaveron kanssa, korottaa esimerkiksi yli 100 000 vuodessa ansaitsevien veroja...

Näillä keinoilla saataisiin 2,7 miljardia lisää veroja. Ne voisi jakaa kunnille.

 

PS. Korotuksen jälkeen Tampereella olisi muuten yhtä kovat verot kuin nyt naapurikunnassa Lempäälässä, joka on Suomen suurimpia muuttovoittokuntia.

 

Kunnan tilintarkastus – kuin pyromaani palotarkastajana

Wikipedia: Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 UnportedTampereen kaupungin budjetti on lähes 1,4 miljardia euroa vuodessa. Laki vaatii, että ulkopuolinen tilintarkastaja varmistaa, että rahat käytetään ja kirjataan pykälien mukaan. Vuosiksi 2013-2016 tähän hommaan valittiin BDO Audiator Oy. Se on kansainvälisen suurpelurin BDO:n Suomen-konttori.

Brysselissä päämajaansa pitävä BDO International on yksi maailman viidestä suurimmasta kirjanpitoyrityksestä. Se toimii 138 maassa, ja sen liikevaihto on 4,63 miljardia euroa eli yli kolme kertaa niin suuri kuin Tampereen kaupungin.

BDO on todellinen kirjanpidon moniottelija. Samalla kun yhtiön yksi lonkero valvoo, että kuntien verorahat käytetään oikein, toiset lonkerot tekevät kaikkensa, jotta verorahaa kertyisi mahdollisimman vähän.

Tilintarkastuksen ja kirjanpidon ohella BDO:n pääpalveluja on ns. veroneuvonta. Yhtiön palvelupalettiin kuuluvat kaikki juristien keksimät keinot, joilla yritykset ja yksityishenkilöt voivat välttää veronmaksun: siirtohinnoittelu (voittoa tuottava yhtiö piilottaa voittonsa tekemällä kalliita kauppoja omien tytäryhtiöidensä kanssa), veroparatiisijärjestelyt, tullimaksujen kiertäminen, osinkoverojen välttely jne.

Kaikki keinot eivät ole luvallisia. Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes kirjoitti 13. kesäkuuta 2012, että BDO:n Yhdysvaltojen-jäsenyhtiö on jäänyt kiinni veropetoksista. Yhtiö tehtaili 200 miljoonan dollarin palkkiota vastaan asiakkaidensa kirjanpitoon 6,5 miljardin dollarin muka-tappiot, joilla asiakkaat välttivät 1,3 miljardin dollarin verot. BDO myönsi kaiken ja lupasi maksaa 50 miljoonaa dollaria sakkoa.

BDO:n jäsenyhtiöitä on myös syytetty asiakkaiden kirjanpitovirheiden peittelystä. Yhdysvaltojen kongressin perustama pörssiyhtiöiden kirjanpitoa valvova elin PCAOB (Public Company Accounting Oversight Board) on huomauttanut BDO-yhtiöiden puuhista mm. Australiassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Meksikossa.

BDO on kuuluisa myös Kanadassa. Siellä se on ollut oikeudessa 300 miljoonan Kanadan dollarin (232 miljoonan euron) verohuijauksesta, jossa BDO ja muut kirjanpitoyritykset ovat neuvoneet asiakkaitaan tekemään verovähennyskelpoisia ”lahjoituksia” lainarahalla.

On paikallaan painottaa, että BDO Audiator Oy on juridisesti muista BDO-yhtiöistä erillinen yritys. Se eikä sen henkilökunta ole syyllistynyt mihinkään laittomuuksiin. Mutta sen emokonsernin meriitit ovat hyytäviä. Tampereen kaupunki valitsi tilintarkastusyhtiön tarjouskilpailulla, jonka BDO Audiator voitti. Kilpailutus meni kaikkien pykälien mukaisesti.

Kunnan tilien tarkistaminen vaatii erityisasiantuntemusta. Sitä BDO Audiatorilla on. Yhtiö nimittäin oli vuoden 2012 loppuun asti  Kuntaliiton omistuksessa. Mahtoiko kuntien edunvalvojaksi itseään kutsuva Kuntaliitto ymmärtää, että yhtiö päätyi osaksi kansainvälistä veronkiertobisnestä pyörittävää konsernia? Konsernia, jonka toiminta on kokonaisuudessaan kaikkea muuta kuin kuntien edun mukaista.

Tilintarkastajaa etsivillä kunnilla ei tunnu olevan valinnanvaraa.  Tampereen kaupungin tarjouspyyntöön vastasi nimittäin BDO:n lisäksi vain kaksi muuta yritystä: KPMG ja PwC eli PricewaterhouseCoopers, jotka molemmat ovat ainakin yhtä ansioituneita kansainvälisessä veronkiertobisneksessä kuin BDO. KPMG on muun muassa myöntänyt syyllistyneensä USA:ssa 11 miljardin dollarin verohuijaukseen. PwC taas on kaupannut esimerkiksi Britanniassa veronkiertomenetelmiä, jotka se on tiennyt lainvastaisiksi. Lisäksi sekä PwC että KPMG ovat saaneet toistuvasti USA:n kirjanpitovalvojalta risuja muista laiminlyönneistään. Vuosina 2009-2012 Tampereen tilit tarkasti KPMG.

Samat maailmanlaajuiset pelurit vastaavat lähes kaikkien Suomen kuntien tilien tarkastuksesta. Vaikka kaikki sujuisi lain kirjaimen mukaan, meno on irvokasta. Tilanne on kuin paloturvallisuussääntöjen noudattamista valvoisi tuhopoltoista tuomittu pyromaani.

Lainsäädännössä, kilpailutussäännöissä tai tarjousmenettelyssä täytyy olla jotakin vialla, jos mukaan pääsevät vain ryvettyneet ylikansalliset konsernit. Voiko olla niin, että kaikki alan osaaminen Suomessa on muutaman yrityksen palkkalistoilla?