Onkiniemestä ja tavara-asemasta kulttuuritehtaita ja Tampereesta Berliini

Kuva: Cai Melakoski

Onkiniemen vanha tehdasrakennus Tampereella. Kuva: Cai Melakoski.

Asbestin löytyminen Onkiniemen vanhasta sukkatehtaasta aiheutti keväällä mediamyrskyn. Kun kaupunki irtisanoi kiinteistön pienyrittäjien ja kulttuurinväen vuokrasopimukset, moni koki, että asbestia käytettiin tekosyynä rakennuksen tyhjentämiseen. Kulttuuritoimijoiden tukala tilanne synnytti mielenosoitusmarssinkin.

Nyt apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok) on esittänyt suojellun vanhan tavara-aseman purkamista. Ajatus kannattaisi unohtaa saman tien. Sen sijaan nyt olisi hyvä miettiä Onkiniemen, tavara-aseman ja vastaavien tilojen tulevaisuutta pidemmälle.

Tampereella on iso joukko kulttuuriväkeä, käsityöläisiä ja pienyrittäjiä, jotka kaipaavat kohtuuhintaisia toimitiloja. He eivät tarvitse luksusta: rosoiset mutta tukevat seinät ja vuotamaton katto riittävät.

Vastapäätä tavara-asemaa on jo purettu Keltainen talo, johon syntyi vilkasta omaehtoista kulttuuritoimintaa, vaikka olosuhteet olivat vaatimattomat. Purkupäätös oli onneton, mutta vahinko voisi olla korjattavissa antamalla tavara-asema vastaavaan käyttöön.

Onkiniemen peruskorjaustarpeesta valmistuu selvitys elokuussa. Alustavan arvion mukaan asbestiremontti on tehtävissä niin, että toiminta voi jatkua ainakin osassa tiloja nykyisellään siihen asti, kun rakennuksen lopullinen kohtalo päätetään 2019.

Vanhassa kaupunginvaltuustossa oli laaja kannatus sille, että Onkiniemi pysyy nykyisen kaltaisessa käytössä. Valtuustoaloitteen allekirjoittivat kymmenet valtuutetut eri puolueista. Silti edellinen kaupunginhallitus luokitteli Onkiniemen ”myytäväksi kehitettäväksi kohteeksi”. Jos tehdas päätyy voittoa tavoittelevan yrityksen sijoituskohteeksi, vuokratason kohtuullisuudesta ei ole takeita.

Tilakeskuksen ja Särkänniemi Oy:n teettämässä Särkänniemen yleissuunnitelmassa vuodelta 2016 Onkiniemen tehtaaseen kaavaillaan kulttuuritoimintoja mutta myös asuntoja ja ”korkeatasoista toimistotilaa”. Matalan vuokratason tiloja ”pyritään tarjoamaan”. Pyrkiminen pitää korvata varmistamisella.

Uudessa pormestariohjelmassa luvataan kulttuurikeskittymiä ja tiloja omaehtoisen kulttuurin tekemiselle. Onkiniemi ja tavara-asema voisivat olla sellaisia. Mallia voisi ottaa vaikka Helsingin kaupungin omistamista Kaapelitehtaasta ja Teurastamosta, joissa on vireää yritys- ja kulttuuritoimintaa ja jotka samalla ovat yleisölle avointa kaupunkitilaa.

Pormestariohjelmassa myös visioidaan Tampereesta Euroopan kulttuuripääkaupunkia. Hyvä, että tavoite on korkealla. Kannattaa muistaa, että omaehtoinen ja epäkaupallinenkin kulttuuri on vetovoimatekijä, joka luo innostavaa ilmapiiriä ja tuo matkailijoita ja uusia asukkaita. Se myös poikii taloudellista toimeliaisuutta. Berliinin nousua start-up-yritysten keskukseksi siivittivät edulliset toimitilat ja monimuotoinen kulttuurielämä. Matkalla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi Tampere voi pyrkiä Suomen Berliiniksi.

Jouni Sirén, yhdyskuntalautakunnan jäsen (vas.) ja Johannes Tolonen, Tilakeskuksen johtokunnan jäsen (vas.).

Kirjoitus on  julkaistu 28.7. Pirkanmaan Vasemmiston Vasen Kaista -verkkolehdessä ja myös Aamulehden mielipideosastossa.

Miksi yrittäjän kannattaa tukea ay-liikettä?

Kuvakaappaus: YleNyt kun palkansaajat vastustavat asemansa huonontamista, moni on pirkkalalaisen perussuomalaisen tilitoimistoyrittäjän Harri Vuorenpään tavoin yrittänyt lytätä heidän vaatimuksensa nostamalla tikun nokkaan pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien tilanteen. Kurjimman asemasta kilpailu ei kuitenkaan ole hedelmällistä.

On totta, että yrittäjiltä puuttuu monta sellaista turvaa, jotka ammattiyhdistysliike on onnistunut taistelemaan palkansaajille. Freelancerin tai pien- tai yksinyksittäjän on vaikeaa pitää kunnollisia lomia, moni tekee töitä puolikuntoisenakin, koska sairausajan korvaukset ovat huonot, eikä sunnuntaityöstä voi laskuttaa asiakkaalta tuplahintaa.

Palkansaajien kohtuullisten oikeuksien leikkaaminen ei kuitenkaan paranna yrittäjien asemaa tipan tippaa. Päinvastoin. Suurin osa Suomen yrityksistä on kotimarkkinoilla toimivia yhden tai muutaman henkilön yrityksiä: kampaamoita, suutareita, kahviloita, kebabpaikkoja ja pizzerioita, joiden asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia.

Jos leipomotyöläiseltä otetaan pois kuukauden palkka vuodessa, hänellä on entistä vähemmän varaa ostaa yrittäjien palveluja. Sama koskee muita vuorotyötä tekeviä pien- ja keskituloisia: sairaanhoitajia, kaupanmyyjiä, palomiehiä, poliiseja ja monia muita, joilta hallitus on viemässä jopa tuhansia euroja vuodessa.

Palkansaajien syyllistämisen sijaan meidän yrittäjien pitäisi vaatia muun muassa oikeudenmukaista verotusta. Kun baarinpitäjä myy asiakkaalleen kupillisen kahvia, hän tilittää sen hinnasta 14 prosenttia arvonlisäverona valtiolle (oluttuopillisesta arvonlisäveron osuus on 24 prosenttia). Kun arvonpaperipörssissä tehdään miljoonien osakekaupat, verottaja ei pyydä senttiäkään.

Suomen 170 000 yksinyrittäjällä on hyvin vähän yhteistä sen hallituksen hellimän joukon kanssa, joka voi maksaa itselleen 150 000 euron osinkotulot vuodessa 7,5 prosentin verolla. Freelance-toimittaja tai parturi ei myöskään piilota tulojaan Luxemburgiin tai kikkaile voittojaan verotettavaksi pienimmän veroprosentin maahan.

Samalla tavoin kuin perjantaina 18.8. mieltään osoittava ay-liike suurin osa pien-, mikro- ja yksinyrittäjistä tavoittelee vain kohtuullista toimeentuloa ja perusturvaa. Esimerkiksi liikevoiton verotuksesta en ole kuullut yrittäjäkollegojeni valittavan. Useimmiten toivomukset koskevat järkevää työttömyysturvaa ja sairausvakuutusta. Kunnollinen terveydenhuolto ja muut julkiset palvelut ovat myös toivomuslistan kärjessä.

Lisäksi moni on maininnut, että palkan sivukulujen alennus mikroyrityksissä helpottaisi työntekijöiden palkkausta. Samoin vanhemmuuden kustannukset voisivat olla kohtuullisemmat.

Yrittäjän aseman epäkohtien korjaaminen vaatii vastuun jakamista tasapuolisesti ja ennen kaikkea oikeudenmukaista verotusta. Jos osinkoja ja muita pääomatuloja verotettaisiin samalla tavalla kuin palkkatuloja sekä valtion- että kunnallisverotuksessa, saataisiin noin miljardi euroa pelivaraa vaikka tähän tarkoitukseen.

PS. Täältä voit ladata Anna Kontulan ja Taneli Hämäläisen pätevän Varjotalous-raportin veronkierron vaikutuksista valtiontalouteen.