Miksi yrittäjän kannattaa tukea ay-liikettä?

Kuvakaappaus: YleNyt kun palkansaajat vastustavat asemansa huonontamista, moni on pirkkalalaisen perussuomalaisen tilitoimistoyrittäjän Harri Vuorenpään tavoin yrittänyt lytätä heidän vaatimuksensa nostamalla tikun nokkaan pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien tilanteen. Kurjimman asemasta kilpailu ei kuitenkaan ole hedelmällistä.

On totta, että yrittäjiltä puuttuu monta sellaista turvaa, jotka ammattiyhdistysliike on onnistunut taistelemaan palkansaajille. Freelancerin tai pien- tai yksinyksittäjän on vaikeaa pitää kunnollisia lomia, moni tekee töitä puolikuntoisenakin, koska sairausajan korvaukset ovat huonot, eikä sunnuntaityöstä voi laskuttaa asiakkaalta tuplahintaa.

Palkansaajien kohtuullisten oikeuksien leikkaaminen ei kuitenkaan paranna yrittäjien asemaa tipan tippaa. Päinvastoin. Suurin osa Suomen yrityksistä on kotimarkkinoilla toimivia yhden tai muutaman henkilön yrityksiä: kampaamoita, suutareita, kahviloita, kebabpaikkoja ja pizzerioita, joiden asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia.

Jos leipomotyöläiseltä otetaan pois kuukauden palkka vuodessa, hänellä on entistä vähemmän varaa ostaa yrittäjien palveluja. Sama koskee muita vuorotyötä tekeviä pien- ja keskituloisia: sairaanhoitajia, kaupanmyyjiä, palomiehiä, poliiseja ja monia muita, joilta hallitus on viemässä jopa tuhansia euroja vuodessa.

Palkansaajien syyllistämisen sijaan meidän yrittäjien pitäisi vaatia muun muassa oikeudenmukaista verotusta. Kun baarinpitäjä myy asiakkaalleen kupillisen kahvia, hän tilittää sen hinnasta 14 prosenttia arvonlisäverona valtiolle (oluttuopillisesta arvonlisäveron osuus on 24 prosenttia). Kun arvonpaperipörssissä tehdään miljoonien osakekaupat, verottaja ei pyydä senttiäkään.

Suomen 170 000 yksinyrittäjällä on hyvin vähän yhteistä sen hallituksen hellimän joukon kanssa, joka voi maksaa itselleen 150 000 euron osinkotulot vuodessa 7,5 prosentin verolla. Freelance-toimittaja tai parturi ei myöskään piilota tulojaan Luxemburgiin tai kikkaile voittojaan verotettavaksi pienimmän veroprosentin maahan.

Samalla tavoin kuin perjantaina 18.8. mieltään osoittava ay-liike suurin osa pien-, mikro- ja yksinyrittäjistä tavoittelee vain kohtuullista toimeentuloa ja perusturvaa. Esimerkiksi liikevoiton verotuksesta en ole kuullut yrittäjäkollegojeni valittavan. Useimmiten toivomukset koskevat järkevää työttömyysturvaa ja sairausvakuutusta. Kunnollinen terveydenhuolto ja muut julkiset palvelut ovat myös toivomuslistan kärjessä.

Lisäksi moni on maininnut, että palkan sivukulujen alennus mikroyrityksissä helpottaisi työntekijöiden palkkausta. Samoin vanhemmuuden kustannukset voisivat olla kohtuullisemmat.

Yrittäjän aseman epäkohtien korjaaminen vaatii vastuun jakamista tasapuolisesti ja ennen kaikkea oikeudenmukaista verotusta. Jos osinkoja ja muita pääomatuloja verotettaisiin samalla tavalla kuin palkkatuloja sekä valtion- että kunnallisverotuksessa, saataisiin noin miljardi euroa pelivaraa vaikka tähän tarkoitukseen.

PS. Täältä voit ladata Anna Kontulan ja Taneli Hämäläisen pätevän Varjotalous-raportin veronkierron vaikutuksista valtiontalouteen.

Ydinvoima ja Nato: tuplasti riippuvainen Suomi

Johdonmukaisuus ei ole taakkana oikeiston Nato- ja ydinvoimakannoissa.

Johdonmukaisuus ei ole taakkana oikeiston Nato- ja ydinvoimakannoissa.

Viime viikonloppuna Kultarannassa pohdittiin isänmaan asioita isolla porukalla. Kuten odottaa saattoi, esille nousi turvallisuuspolitiikka, joka Suomessa on perinteisesti tarkoittanut keskustelua Venäjästä, Nato-jäsenyydestä ja armeijan asehankinnoista.

Venäjän karhu huolestutti nytkin vähän kaikkia - presidenttiä myöten.

Turvaa kaivataan Nato-jäsenyydestä jo vanhastaan kokoomuksessa ja  rkp:ssä mutta nyttemmin myös keskustan joukoissa.  Lisäksi armeijalle halutaan uusia aseita, eikä hinta hirvitä paatuneintakaan leikkauspoliitikkoa. Viime laman aikaan USA:sta ostettujen Hornet-hävittäjien (Nato-mallisiin) seuraajiin ollaan laittamassa viisi miljardia euroa tuosta vaan. Timo Soiniakin Venäjä hirvittää. Niinpä Nato-jäsenyys sopii persuille, vaikka tärkeintä on saada lisää rahaa aseisiin.

Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka kuitenkin haihtuu nopeasti, kun puhe kääntyy ydinvoimaan. Fennovoiman kaavailema ydinvoimala ei ole ongelma sen enempää kokoomukselle, keskustalle, rkp:lle kuin perussuomalaisillekaan.

Niille kaikille kelpaa voimalaitos, joka on täysin riippuvainen venäläisestä tekniikasta ja uraanista. Ainoa, seitinohut mielipide-ero koskee suomalaisomistuksen osuutta, vaikka suurin omistaja on venäläinen Rosatom.

Maanpuolustushengellä ja Venäjän uhalla ratsastavien ydinvoimainnostus on vähintäänkin mielenkiintoista. Fennovoiman pääosakas ja laitetoimittaja Rosatom on nimittäin tiukasti mukana myös Venäjän ydinasevarustelussa.

Fennovoiman ydinvoimala lisäisi entisestään Suomen riippuvuutta venäläisestä energiasta. Jo nyt Venäjän osuus Suomen energiantuonnista noin 70 prosenttia.

Kokoomus-keskusta-persuakselin tavoitteena on ilmeisesti tilanne, jossa Suomen puolustusvoimat on riippuvainen Natosta ja energiantuotanto Venäjästä.

Puolueettomaan Suomeen tuskin kohdistuu sotilaallista uhkaa Venäjältä tai muualtakaan, mutta energiantuotannon rakentaminen turhan tuonnin varaan (jos nyt unohdetaan ydinvoiman muut ongelmat) on yhtä tyhmää politiikkaa kuin verorahojen hassaaminen ulkomaisiin aseisiin.

Mieluummin kannattaisi panna rahat uusiutuvien energianlähteiden kehittämiseen. Ihan vakavasti otettavien laskelmien (ja jos Greenpeacen hipit eivät vakuuta, niin Vaasan yliopistossa ollaan samoilla linjoilla) mukaan niillä saataisiin Suomi kokonaan omavaraiseksi. Samalla tulisi puolustettua koko planeettaa.

Mitä gallup ei kysy eikä kerro?

http://yle.fi/uutiset/keskusta_suosituin_sdp_romahti/6611647Mielipidemittaukset ovat politiikan uutisoinnin peruskauraa. Juuri nyt keskusta on nousussa ja persuillakin menee hyvin, vaikka puolueen imago onkin huono. Tällaisia tutkimuksia julkaistaan, koska ”sananvapaudessa on kyse ... yksilöiden oikeudesta saada tietää”, kuten mediatalojen omistajien Sanomalehtien liitto kertoi sananvapauden päivänä 3.5.

Gallupeja teettävät yleensä mediatalot. Niissä mitataan puolueiden kannatusta kysymällä kansalaisilta, mitä puoluetta he nyt äänestäisivät. Joskus kysytään myös, miten hallitus on tehnyt työnsä (sekoillen), mikä puolue tekee parasta oppositiopolitiikkaa tai kuka sopisi parhaiten pääministeriksi? Vastauksista on helppo tehdä otsikoita.

Kysymättä jää, miksi vastaajat kannattavat mitäkin puoluetta. Mitkä ovat ne puolueiden teot ja tavoitteet, jotka ovat ratkaisseet vastaajan kannan?

Kannattavatko perussuomalaisten kannattajat lakko-oikeuden kaventamista, yli 60-vuotiaiden palkka-alea ja nuorten palkatonta työvelvollisuutta? Ovatko he samaa mieltä puolueen taloustyöryhmän kanssa siitä, että Suomessa on liian hyvät palkat, liian vaikeaa saada potkut ja ruoalla liian matala arvonlisävero? Ja vastustavatko he perussuomalaisten eduskuntaryhmän tavoin työtekijöiden vuosilomaoikeuksien parantamista?

Entä ratkaisiko keskustan kannattajien päätöksen se, että puolue ajaa palkansaajan kannalta yhtä kieroa osinkoverotusta kuin kokoomus? Kannattavatko he Mari Kiviniemen tavoin hallintarekisteriä, jonka turvin osakeomistukset voidaan tehdä nimettömiksi ja unohtaa veronmaksu kokonaan? Ja miten he suhtautuvat toisen ex-pääministerin Esko Ahon palopuheisiin kansalaisten mielipiteistä ja terveydenhuollon yksityistämisestä?

Luulenpa, että moiset kysymykset olisivat hämmentäneet ison osan vastaajista. Kaikki tuo tieto on saatavilla, mutta harvalla on aikaa ja tarmoa etsiä faktoja, joiden olemassaolosta ei tiedä. Etusivuilla ja lööpeissä puhutaan aivan muusta. Niinpä moni perustaa gallupkantansa ns. valistuneeseen arvaukseen, joka usein pohjautuu mielikuviin. Niitä taas luovat samat mediat, jotka teettävät gallupeja.

Media siis teettää gallupeja, joissa kansa vastaa pinnallisiin kysymyksiin mutu-pohjalta. Onko syynä se, että tiedotusvälineitä ei huvita välittää tietoa vai eikö hankalista kysymyksistä synny helppoja uutisia?

Sananvapauteen kuuluu tietysti sekin, että tiedotusvälineet saavat julkaista, mitä haluavat. Jos ne haluavat tehdä politiikasta viihdeuutisia, siitä vaan.

Veroilla rahoitettavan Yleisradion voisi odottaa toimivan toisin. Osin se toimiikin. Tämänkin vuodatuksen tiedonjyvistä suuri osa löytyy Ylen tarjonnasta. Pääuutisten sävel on kuitenkin sama. Vai onko jollekulle selvinnyt esimerkiksi Ylen tv-uutisista, A-studiosta tai Ajankohtaisesta kakkosesta, minkä puolueiden aikaansaannosta on se, että osinkotuloista ei makseta kunnallisveroa tai että valtio alkoi rahoittaa terveydenhuollon yksityistämistä?