Hyvää lomaa silti sinullekin, Petteri Orpo!

Kuva: Pixabay/Creative Commons Lomalla tärkeintä on päästä irti arjesta. Siihen auttavat metsätyöt ja kalastus. Näin kuvaili lomaohjelmaansa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kolumnissaan viime kesänä. Lomaviikkojen saldo oli kuulemma muutama tammukka, useita kuhia ja kasa halkoja.

Ei hullumpaa. Oma lomasaaliini on vattuja, muutama kyssäkaali, härkäpapuja ja kasa luettuja romaaneja. Olen myös lojunut varjossa ja katsellut, kun kirsikkapuu kasvaa.

Jos Orpo noudattaisi oman puolueensa linjaa, hänen pitäisi lomailla hyvin niukasti, jos ollenkaan. Joka kerta kun Suomessa on säädetty lakeja vuosilomista, kokoomus ja sen taustajoukot ovat panneet hanttiin.

Kun Suomeen laadittiin – Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vaatimuksesta – ensimmäistä vuosilomalakia vuonna 1939, sitä yritettiin vesittää oppositiossa olleen kokoomuksen riveistä. Laki kuitenkin hyväksyttiin. Se antoi työntekijöille 5–12 päivää lomaa työsuhteen keston mukaan.

Vuonna 1960 eduskunta äänesti vuosilomalain uudistuksesta. Kokoomuksen kansanedustajat olivat kiivaimmin sitä vastaan. Eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö, joten uudistus hyväksyttiin ja vuosiloma pidennettiin kolmeen viikkoon. (Tästä löytyy hyvä Tapio Bergholmin hyvä artikkeli täältä.)

Vuoden 1973 vuosilomalaki toi neljän viikon loman. Sitä oli edeltänyt seitsemän viikkoa kestänyt metallityöläisten lakko 1971. Vuonna 1977 saatiin vielä niin sanottu talvilomaviikko vähintään 10 vuotta työsuhteessa olleille.

Joka kerta lomaoikeutta on vastustettu samoilla perusteilla: kansantalous ja kilpailukyky vaarantuvat, ja suomalaiset tekevät muutenkin liian vähän töitä. Vaikka työn tuottavuus kasvaisi kuinka ja automatisaatio yleistyisi, töitä pitäisi tehdä enemmän. Todellisuudessa suomalaisten työaika on OECD:n tilastojen mukaan pidempi kuin monessa muussa Länsi-Euroopan maassa.

Nykyinen vuosilomalaki on vuodelta 2005. Sen mukaan lomaa kertyy kaksi ja puoli päivää työkuukautta kohti ja alle vuoden kestäneissä työsuhteissa kaksi päivää. Vasemmisto ja muun muassa SAK on ehdottanut, että lomaa kertyisi kaikille yhtä lailla, mutta lakiuudistus ei ole nykyhallituksen aikana edennyt – kokoomuksen taustajärjestön eli Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vastustuksen takia.

Viimeksi toukokuussa EK loi lomatunnelmaa esittämällä, että työntekijöiden vuosilomaa lyhennetään viikolla. Kokoomuksen Verkkouutiset liittyi kuoroon siteeraamalla USA:n entistä Suomen-lähettilästä Bruce Oreckia. Tämän mukaan pitkät lomat ovat uhka kilpailukyvylle. Yhdysvaltalaisittain jo kymmenen päivän yhtenäinen poissaolo työpaikalta on epäilyttävän pitkä.

USA:n malli on jo totta sadoilletuhansille suomalaiselle. Käytännössä monella pätkä- ja vuokratyöläisellä ei ole mahdollisuutta pitää lomaa, kun koko ajan on oltava valmiina, jos töitä satuttaisiin tarjoamaan. Määräaikaiset ja silpputyöt ovat myös usein niin heikosti palkattuja, että monien on otettava kertyneet lomapäivät rahana. Myös moni yrittäjä ja itsensätyöllistäjä tienaa niin huonosti, että lomaa ei ole juuri varaa pitää.

Vasemmistoliitto on esittänyt pätkätöiden vuosilomapankkia. Se voisi olla valtion ylläpitämä rahasto, jonne työnantajat automaattisesti maksaisivat pätkätyöntekijöiden lomarahat. Näin pätkätyöläiset, akateemisissa projektitöissä tai vuokratyösuhteessa olevat työntekijät pääsisivät viettämään palkallista vuosilomaa. Pitämätön loma myös seuraisi työntekijää työpaikkojen välillä.

Toki oikeiston ajatusmaailmassa ihmiset ovat talouselämää eikä talouselämä ihmisiä varten, mutta uupunut ja loppuun palanut työntekijä ei ole hyödyksi työnantajalle eikä kansantaloudelle.

Kirjoitus on julkaistu myös Vasen Kaista -verkkolehdessä 28.7.2018.

Mallia Viron talousihmeestä?

Kuva: Kuvakaappaus (Novasigma)Moni poliitikko tykkää vertailla Suomea muihin maihin. Mallimaat vaihtelevat muodin ja tarpeen mukaan. 1990-luvulla oli suosiossa Uusi-Seelanti ja myöhemmin Irlanti. Nyttemmin näiden vapaan markkinatalouden mannekiinien menestyksestä ei juuri kuule. Sen sijaan varsinkin Suomessa Viro on kovassa huudossa.

Pääministeri Stubbin yrityspoliittinen neuvonantaja Eero Lehti (kok) kehui äskettäin Viroa uudeksi Liechtensteiniksi. Hänen purkauksensa oli jatkoa kokoomusnuorten vuonna 2012 aloittamalle Siirrä yrityksesi Viroon -kampanjalle. Siinä Viro esitetään vastakohtana Suomen byrokraattisuudelle, kovalle verotukselle ja yrittäjäkielteiselle ilmapiirille. Naapurissa kannattaa investoida ja työllistää.

Ilmapiiri lienee makuasia, mutta yritystoiminnan byrokraattisuutta mitannut Maailmanpankin raportti totesi vuonna 2013, että bisneksen teon helppoudessa Suomi on maailman maista sijalla 9. Viro on sijalla 17.

Ainakaan tilastojen valossa työpaikkojen synty ei ole Virossa paljon vilkkaampaa kuin Suomessakaan. Viron tilastokeskuksen raportin mukaan syyskuussa 2014 maassa oli 51 000 työtöntä eli työttömyysaste oli  7,5 %. Suomen työttömyysaste lokakuussa oli 8,9 %. Toisaalta työllisyysaste eli työssä käyvien osuus koko työikäisestä väestöstä oli Virossa 63,9 % eli pienempi kuin Suomessa (68,3 %).

Lisäksi täytyy muistaa, että joka kymmenes työikäinen virolainen on töissä ulkomailla, useimmat Suomessa. Kaikki arviolta 100 000 Suomessa työskentelevää virolaista tuskin ovat tulleet tänne vain siksi, että Suomessa on mukavaa.

Eikä työllistäminen ole Virossa kovin halpaakaan. Työnantajien manaamat palkan sivukulut eli eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutusmaksut ovat Virossa 33 % palkasta, Suomessa 24 %. Mutta palkat ovat pienet. Virossa tilastollinen keskipalkka 2013 oli 930 euroa kuukaudessa, mutta monissa ammateissa jäädään alle 600 euroon. Vähimmäispalkka on 390 euroa. Veroja kaikki maksavat 21 % – oli tuloja sitten minimi tai miljoona kuussa.

Investointeja Viro kyllä houkuttelee. Suomalaisiakin yrityksiä on siellä yli 6 000, joista tosin alle puolet toimii aktiivisesti. Suurimmat suomalaisinvestoinnit on tehty suomalaisfirmojen tytäryhtiöihin, joiden markkinat ovat Suomessa. Lisäksi suomalaiset näyttävät suosivan palvelualaa, missä maksukykyisimmät asiakkaat oletettavasti ovat ulkomaisia matkailijoita.

Matkailun lasketaan tuovan Viron talouteen vuonna 2014 2,5 miljardia euroa. Se on 13,7 % Viron bruttokansantuotteesta; Suomessa matkailun osuus on 2,7 %. (Suurin virolaisomisteinen yritys on muuten Tallink, jonka liikevaihto on lähes miljardi euroa.) Kolmesta miljoonasta vuotuisesta Viron-kävijästä suurin osa tulee Suomesta.

Suomalaisyrityksiä houkuttelevat Viroon ennen muuta alhainen verotus ja alhaiset palkat. Tuotot tehdään kuitenkin Suomessa tai suomalaisilla asiakkailla. Yhtälö siis toimii vain, jos Viron palkkataso pysyy alhaalla ja Suomen ylhäällä.

Näyttää siltä, että mallimaa Viron talouden veturi on Suomi, jonka asukkaiden ostovoima on paljolti kokoomusnuorten parjaaman hyvinvointivaltion ansiota.

Itse asiassa Viro toistaa Suomen mallia. 1960- ja 1970-luvulla Suomi ulkoisti lähes puoli miljoonaa työtöntä Ruotsiin. Viro tosin on päivittänyt mallin veronkierrolla ja työntekijöiden halpamyynnillä. Sitäköhän Eero Lehti tarkoitti kehuessaan Viron nousevan uudeksi Liechtensteiniksi?

Toki Virossa on matkimisenkin arvioisia asioita, kuten Tallinnan maksuton joukkoliikenne . Myös terveydenhuollon tietojärjestelmät tuntuvat syntyvän Virossa nopeammin ja halvemmalla, ja kyllä baarin pitäminenkin taitaa oikeasti olla siellä helpompaa.

 

Kiitos, herra pre$id€ntti!

Uhraus

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe ja etenkin sitä seurannut kansalaiskeskustelu luovat uskoa ihmiseen ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Niinistö, joka vielä valtionvarainministerinä ollessaan ajoi tarmokkaasti hyvätuloisimman prosentin aseman parantamista, ilmoitti tyytyvänsä vuoden 2006 palkkiotasoon ja näin osallistuvansa uhrauksiin kansakunnan talousvaikeuksien voittamiseksi. Aivan perussuomalaiselle palkanleikkauslinjalle presidentti ei sentään lähtisi, mutta reilu kymppitonni kuussa kuulemma on kohtuullinen palkkio. Eikä presidentti jäänyt yksin eleineen. Kansanedustajat, kokoomuksen ryhmä etunenässä, ilmoittivat heti olevansa valmiita leikkaamaan ansioitaan.

Onkohan tämä merkki laajemmasta poliittisen ilmanpiirin muutoksesta? Kun presidenttiä myöten peräänkuulutetaan kohtuutta ja uhrimieltä, kenties kokoomuksessakin jo valmistellaan kevään budjettiriiheen uudenlaista linjaa. Ehkä voisi panna presidentin palkkion verolle.  Kovapalkkaisten, esimerkiksi yli 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevien, palkkaverotus sekin ehkä kestäisi korotuksen. Solidaarisuusveron alarajan voisi laskea vaikkapa 60 000 euroon vuodessa, ja sen voisi ulottaa koskemaan myös pääomatuloja. Varmastikin kokoomustoverit kannustavat palkkamalttiin myös esimerkiksi Tampereen pormestaria.

Kohtuuden ystäviä näyttää löytyvän myös yrittäjäpiireistä ja varsinkin Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta. Siellä Ilpo Kokkila ilmoitti saman tien lähtevänsä mukaan  talkoisiin. Myös EK:n toimitusjohtaja, entinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies on samoilla linjoilla. Hän muistuttaa, että kestävyysvaje lisää paineita verojen korotuksiin.  Ja oikeassahan Häkämies on. Kestävyysvaje on verovaje. Arvatenkin EK:n ajatuspajassa on jo valmistumassa raportti, jossa esitetään pääomaveron muuttamista yhtä progressiiviseksi kuin palkkavero. Tai vaikkapa yli 100 000 euroa vuodessa tienaavien verotuksen kiristämistä. Sillä kun saataisiin ensi alkuun  miljardi yhteiseen kassaan.  Senkin suhteen Häkämies on oikeassa, että työtä ja yrittämistä tarvitaan. Kenties Itellan kyydissä on jo paimenkirje, jossa patistetaan yrityksiä käyttämään vähän isompi siivu työntekijöiden tekemistä voitoista investointeihin, jotka parantavat sitä kuuluisaa kannattavuutta ja kilpailukykyä.

Jään odottamaan kokoomuksen ja EK:n avauksia. Heidänkin etunsa on onnellinen ihminen.