Kiitos, herra pre$id€ntti!

Uhraus

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe ja etenkin sitä seurannut kansalaiskeskustelu luovat uskoa ihmiseen ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Niinistö, joka vielä valtionvarainministerinä ollessaan ajoi tarmokkaasti hyvätuloisimman prosentin aseman parantamista, ilmoitti tyytyvänsä vuoden 2006 palkkiotasoon ja näin osallistuvansa uhrauksiin kansakunnan talousvaikeuksien voittamiseksi. Aivan perussuomalaiselle palkanleikkauslinjalle presidentti ei sentään lähtisi, mutta reilu kymppitonni kuussa kuulemma on kohtuullinen palkkio. Eikä presidentti jäänyt yksin eleineen. Kansanedustajat, kokoomuksen ryhmä etunenässä, ilmoittivat heti olevansa valmiita leikkaamaan ansioitaan.

Onkohan tämä merkki laajemmasta poliittisen ilmanpiirin muutoksesta? Kun presidenttiä myöten peräänkuulutetaan kohtuutta ja uhrimieltä, kenties kokoomuksessakin jo valmistellaan kevään budjettiriiheen uudenlaista linjaa. Ehkä voisi panna presidentin palkkion verolle.  Kovapalkkaisten, esimerkiksi yli 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevien, palkkaverotus sekin ehkä kestäisi korotuksen. Solidaarisuusveron alarajan voisi laskea vaikkapa 60 000 euroon vuodessa, ja sen voisi ulottaa koskemaan myös pääomatuloja. Varmastikin kokoomustoverit kannustavat palkkamalttiin myös esimerkiksi Tampereen pormestaria.

Kohtuuden ystäviä näyttää löytyvän myös yrittäjäpiireistä ja varsinkin Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta. Siellä Ilpo Kokkila ilmoitti saman tien lähtevänsä mukaan  talkoisiin. Myös EK:n toimitusjohtaja, entinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies on samoilla linjoilla. Hän muistuttaa, että kestävyysvaje lisää paineita verojen korotuksiin.  Ja oikeassahan Häkämies on. Kestävyysvaje on verovaje. Arvatenkin EK:n ajatuspajassa on jo valmistumassa raportti, jossa esitetään pääomaveron muuttamista yhtä progressiiviseksi kuin palkkavero. Tai vaikkapa yli 100 000 euroa vuodessa tienaavien verotuksen kiristämistä. Sillä kun saataisiin ensi alkuun  miljardi yhteiseen kassaan.  Senkin suhteen Häkämies on oikeassa, että työtä ja yrittämistä tarvitaan. Kenties Itellan kyydissä on jo paimenkirje, jossa patistetaan yrityksiä käyttämään vähän isompi siivu työntekijöiden tekemistä voitoista investointeihin, jotka parantavat sitä kuuluisaa kannattavuutta ja kilpailukykyä.

Jään odottamaan kokoomuksen ja EK:n avauksia. Heidänkin etunsa on onnellinen ihminen.