Kuka päättää, missä Suomi sotii?

Kuva: Laura Kotila/Valtioneuvoston kanslia

Kuva: Laura Kotila/Valtioneuvoston kanslia

Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg puhui äskettäin polleasti Suomen nimissä muun muassa Aamulehdessä (14.9.). Hän kertoi, että ”Suomi allekirjoitti” aiesopimuksen sotilasyhteistyöstä Saksan kanssa ja ”Suomi liittyi” Britannian johtamiin JEF-joukkoihin. Samoin ”Suomi ilmaisi kiinnostuksensa” liittyä Ranskan interventio- eli EII-aloitteeseen Ranskan presidentti Emmanuel Macronin Suomen-vierailun yhteydessä.

Kaikissa näissä tapauksissa ”Suomi” tarkoittaa käytännössä pienen kenraalijoukon ja puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) piiriä. Sama piiri on solminut Suomen nimissä myös kahdenväliset sotilasyhteistyösopimukset Yhdysvaltojen, Britannian, Saksan ja Ranskan kanssa.

JEF-joukot (Joint Expeditionary Force) ovat sotilasosasto, joka voi osallistua maailmalla taisteluihin ja ”humanitäärisiin operaatioihin”. Epäselväksi on jäänyt, kuka päättää ja millä perusteilla, mihin taisteluihin suomalaiset sotilaat osallistuvat. Entä onko Suomella käytännössä mahdollisuus kieltäytyä lähtemästä sotimaan, jos isäntä eli Britannia niin vaatii. Sitä ei kerrota. Sen sijaan Jussi Niinistö on korostanut, että joukkoihin liittymällä kasvatetaan ”yhteenkuuluvuuden tunnetta”.

Macronin EII-aloitetta (European Intervention Initiative) eli eurooppalaista interventioaloitetta markkinoidaan sotilaiden Erasmus- eli opiskelijavaihto-ohjelmana, mutta se tuskin on koko totuus. Interventio tarkoittaa väliintuloa, ja sotilaallinen interventio tarkoittaa aseellista hyökkäystä. Taas herää kysymys, kuka päättää, mihin ja miksi tehdään interventio.

Saksan kanssa Suomi on sopinut osallistumisesta Saksan johtamaan niin sanottuun kehysvaltioryhmään (Framework Nation Concept, FNC), jonka tavoitteena on kehittää ”monikansallisia eurooppalaisia suorituskykyjä” sekä muodostaa ”joukkokokonaisuuksia” esimerkiksi kriisinhallinnan tarpeisiin. Se, mitä näiden hämärien termien taakse kätkeytyy, jää nähtäväksi.

Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tuonut yhdysvaltalaisjoukot – välillä jopa kutsua odottamatta – Suomeen harjoittelemaan sotaa naapurimaatamme vastaan ja ”näyttämään voimaa”, kuten amiraali James Foggo totesi kesäkuussa 2016. Toisaalta se on vienyt Suomen harjoittelemaan hyökkäyssotaa toista maata kohtaan muun muassa Naton johtamassa Trident Juncture -sotaharjoituksessa Välimerellä 2015.

Nämä ovat isoja asioita, mutta silti mistään näistä sopimuksista ja aikeista ei ole päätetty eduskunnassa. Niistä ei ole edes keskusteltu eduskunnassa eikä varsinkaan julkisuudessa. Tämä on ollut mahdollista määrittelemällä sopimukset muodollisesti ”aiesopimuksiksi” ja ”yhteisymmärryspöytäkirjoiksi”, jolloin niistä ei tarvitse kuulla eduskuntaa. Ne vain annetaan kansanedustajille tiedoksi. Tällaiset sopimukset eivät ehkä periaatteessa ole juridisesti sitovia, mutta silti Suomi toimii niiden mukaan.

Suomen sotilaallisista sitoumuksista muiden maiden kanssa on päättänyt ministeri, jonka puolueella on 1,5 prosentin kannatus, ja joukko kenraaleja, joita ei valita vaaleissa.

Kukaan ei ole kertonut, mitä velvoitteita yhteistyösopimukset tuovat Suomelle. Niin Yhdysvallat, Britannia kuin Ranskakin ovat sekaantuneet sotiin eri puolilla maailmaa sekä suoraan omilla asevoimillaan että välillisesti tukemalla sotivia osapuolia.

Kaikki kolme maata olisivat halunneet Suomen Hornet-hävittäjät mukaan, kun Naton johtama liittouma pommitti Libyaa vuonna 2011. Pommituksilla saatiin diktaattori Muammar Gaddafi pois vallasta, mutta hintana oli yhä jatkuva kaaos, jonka seurauksena terroristijärjestöt ovat pesiytyneet maahan. Yhdysvallat kosiskeli Suomea myös vuonna 2003 liittymään Irakin valtaukseen, joka kaatoi Saddam Husseinin, lännen vanhan liittolaisen, mutta johti ainakin 600 000 siviilin kuolemaan ja loi pohjan Isisin nousulle.

Macronin kosintaa EII-aloitteeseen liittymisestä pitää arvioida sitä taustaa vasten, haluammeko todella sekaantua Ranskan rinnalla Afrikassa esimerkiksi Malin tai Nigerin sisäisiin sotiin. Malissa tuaregivähemmistö käy taistelua Ranskan tukemaa hallitusta vastaan. Amnesty Internationalin raportti antaa maan ihmisoikeuksien tilasta surkean kuvan. Nigerissä pitää valtaa niin ikään Ranskan – ja Yhdysvaltojen – tukema presidentti Mahamadou Issoufou, jonka otteet oppositiota kohtaan tuovat mieleen Erdoğanin Turkin ja Putinin Venäjän.

Kyseenalaista on sekin, onko Suomen edun mukaista tukea Yhdysvaltojen ja Britannian rinnalla Saudi-Arabian diktatuuria, koska se sattuu nyt olemaan näiden liittolainen.

Ja mitä sopimukset vaativat Suomelta, jos Trumpin ja Iranin välinen uhittelu johtaa sotaan?

Suomen turvallisuuspolitiikasta tarvitaan julkinen keskustelu, jossa punnitaan ratkaisujen kaikki ulottuvuudet. Asian pitäisi kiinnostaa myös kansanedustajia. Sodan ja rauhan kysymysten luulisi olevan niitä, joista päättää eduskunta, joka perustuslain mukaan käyttää ylintä valtaa Suomessa.

Kirjoitus on julkaistu myös Kansan Uutisten Horisontti-palstalla 29.9.2018. Samanaiheinen lyhyempi kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä 20.9.2018.

Sipilän hallitus on Suomen Donald Trump

Kuva: European Council/CC BY-NC-ND 2.0Donald Trump on Suomessa ilmiömäisen epäsuosittu. Seura-lehden teettämän gallupinmukaan 83 prosenttia suomalaisista suhtautuu häneen erittäin kielteisesti tai melko kielteisesti. Naisten keskuudessa osuus on 91 prosenttia.

Trumpin ja Vladimir Putinintapaaminen Helsingissä nostattikin pikavauhtia laajan Helsinki Calling -tapahtuman, jossa muistutettiin USA:n ja Venäjän johtajia ihmisoikeuksien, demokratian, rauhan ja ympäristönsuojelun tärkeydestä. Jopa kokoomusnuoret järjestivät mielenosoituksen Trumpia vastaan.

Samoille mielenosoituskylteille olisi käyttöä myös kotimaanpolitiikassa. Todellisuudessa Trump nimittäin ajaa juuri samanlaista politiikkaa kuin Juha Sipilän (kesk) ja Petteri Orpon (kok) hallitus. Jo lyhyt pohdinta nosti mieleen 9 kohtaa, joissa Sipilän hallitus ja Trump ovat kuin kaksi marjaa.

 

1. Työläisten palkan alentaminen
Vaikka Trump esiintyy duunarien ystävänä, hän ajaa oikeiston peruslinjaa. Hän torjuu suoralta kädeltä vaatimuksen minimituntipalkan nostamisesta 7,5 dollarista (6,80 eurosta), jotta palkalla voisi edes teoriassa tulla toimeen, koska hänestä USA:ssa palkat ovat muutenkin liian korkeat.

Kuulostaa tutulta. Juha Sipilä toisteli jo vuonna 2015, että Suomen kilpailukyky on juuri palkkojen takia 10–15 prosenttia pääkilpailijamaita eli Ruotsia ja Saksaa huonompi. Sama virsikuuluu hallituksen taustajoukoista eli Elinkeinoelämän keskusliitosta. Oikeasti Suomen teollisuuden työvoimakustannukset ovat Ruotsia ja Saksaa pienemmät. Valtiovarainministeri Petteri Orpo on jatkanut palkka-alepuheita.

Sipilän hallitus on ottanut kilpailukyvyn nimissä työntekijöiden palkkapussissa ylityö- ja pyhätyökorvauksien leikkauksilla ja sairasvakuutusmaksun korotuksilla 4,170 miljardia ja siirtänyt siitä 3,63 miljardia yrityksille.

Yhteistä Suomella ja USA:lle on sekin, että molemmissa maissa työläisten palkkojen ostovoima on laskenut, Suomessa lasku oli 2 prosenttia 2010–2017. USA:ssa miestyöläisten mediaanipalkka on nyt jopa alempi kuin vuonna 1973 ja naisten palkat yhä kaukana miesten tasosta.

 

2. Naisten oikeuksien väheksyminen
Puheiden tasolla Trump on naisten halveksunnassa toki omaa luokkaansa, mutta ulkoministeri Timo Soinin (sin) surkuttelu abortin laillistamisesta Irlannissa osoittaa, että naisten päätösvalta omaan kehoonsa ei ole Suomenkaan hallituksessa kaikille itsestäänselvyys. USA:n oikeiston perinteiden mukaisesti myös Trump on hyökännyt aborttioikeutta vastaan.

Sipilän hallitusohjelman on 88 professorin ja erikoistutkijan voimin todettu heikentävän naisten työllisyyttä, sysäävän entistäkin enemmän vastuuta lasten ja muiden omaisten hoivasta naisille ja pahentavan tiettyjen naisryhmien köyhyyttä. Ns. kilpailukykypaketin julkisen sektorin 30 prosentin lomapalkan leikkaus iskee ennen muuta pienipalkkaisiin naisiin, joita julkisen sektorin työntekijöistä on suurin osa. Sipilä ei myöskään ole edistänyt palkkatasa-arvoa millään tavalla. Sekin on yhteistä Trumpin politiikan kanssa.

 

3. Pienituloisten kyykyttäminen
Trump hengenheimolaisineen kyykyttää pienituloisia rokottamalla heidän oikeuttaa terveydenhuoltoon. USA:ssa liittovaltio myöntää Medicaid-sairausvakuutuksen niille, joiden työnantajan ei tarjoa työntekijöilleen sairausvakuutusta tai joilla ei ole varaa yksityiseen vakuutukseen. Medicaidin piirissä on 75 miljoonaa yhdysvaltalaista.

Trump ja kumppanit haluavat, että saadakseen Medicaid-vakuutuksen eli edes perustason terveydenhuollon ”työkykyisten” ihmisten pitää tehdä vähintään 80 tuntia kuukaudessa palkatonta työtä. Trumpin hengenheimolaisia ei haittaa se, että 60 prosenttia Medicaidin piirissä olevista on työssäkäyviä, joiden työpaikka ei tarjoa sairausvakuutusta tai joiden palkka ei riitä sen maksamiseen.

Sipilä kumppaneineen vaati heti hallitusohjelmassaan vuonna 2015, että sosiaalietuuksia on leikattava 2 miljardia. Viimeisin veto on aktiivimalli, joka leikkaa työttömyyskorvauksia viitisen prosenttia, jos työtön ei löydä palkallista työtä vähintään 18 tunniksi tai yritystoimintaa 214 euron edestä tai osallistu TE-toimiston aktivointitoimenpiteisiin viitenä päivänä kolmen kuukauden aikana. Suurin osa työttömistä ei ole onnistunut täyttämään ehtoja ja on siksi menettänyt työttömyyskorvaustaan.

Kaikkiaan Trumpin leikkauspolitiikka vie pienituloisten sosiaali- ja terveyspalveluista ainakin 1 000 miljardia dollaria 10 vuoden aikana. Se on melkoisesti, kun koko liittovaltion budjetti on 3 650 miljardia dollaria vuodessa.

 

4. Suuryritysten paapominen
Sosiaalietuuksien leikkauksilla maksetaan yritysveron alentamista, joka oli yksi Trumpin päätavoitteista. Veroale tuli voimaan joulukuussa 2017. Sen jälkeen 110 USA:n suurimpiin kuuluvaa yritystä on saanut yli 73 miljardin dollarin verohuojennukset. Työntekijät eivät pääse yritysten kasvavasta kassasta osalliseksi: vain 4,3 prosenttia työläisistä sai bonusta tai palkankorotuksen veroalen ansiosta, kertoo kansalaisjärjestöjen Americans for Tax Fairness -sivusto.  Erityistä tarvetta veroaleen ei näytä olleen, sillä sadan suurimman yhtiön omistajien tulot ovat kasvaneet tänä vuonna 479 miljardia dollaria.

Sipilän hallituksen lahjat yrityksille ovat lähes trumpilaista tasoa.Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yrityksille jaetaan vuosittain noin miljardi euroa suoria tukia valtion budjetista ja 3 miljardia euroa verotukia. Valtiovarainministeriö taas laskee, että jo pelkät verotuet ovat noin 7 miljardia. Suurimman laskelman mukaan yrityksiä sponsoroidaan veronmaksajien kustannuksella 8-9 miljardilla vuodessa. Se on 14–15 prosenttia valtion budjetista.

Suoraa tukea saavat muun muassa Neste, UPM, Metso, Wärtsilä, Rautaruukki ja Nokia. Vaikka uutta työvoimaakin nyt vihdoin palkataan, eniten tuen saajat muistivat omistajiaan. Yritysten osingot ovat ennätystasolla, ja lähes kaikki tuen saajat ovat myös suurimpien osingonmaksajien joukossa.

 

5. Ympäristönsuojelun vaikeuttaminen
Trumpin syntilista ympäristön tuhoamisessa on niin pitkä, että mukana pysyminen on vaikeaa. National Geographic -lehti pitää siitä päivittyvää listaa. Pahimpia edesottamuksia lienevät irtisanoutuminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja fossiilisten polttoaineiden tuotannon lisääminen.

Siinä missä Trump suoraan kiistää ilmastonmuutoksen olemassaolon, Sipilän hallitus puhuu kauniisti ja tekee vähän. Suomen Luonnonsuojeluliitonkouluarvosana hallituksen ympäristöpolitiikalle on 6-, koska hallitus haluaa hakata metsiä enemmän kuin talousmetsissä kasvaa ja vitkuttelee Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamisessa. Hakematta tulee mieleen myös Sipilän osuus Talvivaaran kaivoksen tapauksessa, jota on kuvailtu Suomen pahimmaksi ympäristörikokseksi.

Trump leikkasi ympäristönsuojelun ja ympäristövalvonnan määrärahoja 25 prosenttia. Sipilän hallitus haluaa leikata ympäristöviranomaisten valtuuksia ja vaikeuttaa ympäristönjärjestöjen toimintaa moninkertaistamalla valitusprosesseista vaadittavat maksut. Jos Sipilä saisi päättää, ympäristönviranomaisilla ei olisi mahdollisuutta valittaa yritykselle annetusta ympäristöluvasta, vaikka lupa olisi selvästi väärin perustein myönnetty. Ympäristön tärveleminen halutaan siis tehdä entistä helpommaksi, jos bisnes siitä hyötyy.

 

6. Koulutusleikkaukset
Yhteistä löytyy myös suhtautumisesta koulutukseen. Trump leikkasi tuoreimmassa budjetissaan koulutuksen määrärahoja kertaheitolla 5 prosenttia. Myös Sipilän 2,5 prosentin eli 680 miljoonan euron leikkaukset opetusministeriön budjetista ovat jo some-klassikko.

Leikkauksista huolimatta Trump lisäsi tukea yksityiskouluille. Suomessa yksityistäminen koskee vasta yksityisiä päiväkoteja, joita hallituspuolueiden kuntapoliitikot hellivät palveluseteleillä.

 

7. Lisää rahaa aseisiin
USA:ssa perinteisesti uusi presidentti aina korottaa armeijan määrärahoja. Trump kasvatti ensi töikseen armeijan budjettia viidesosalla. Yhdysvallat siis syytää nyt asetehtailijoille verovaroja 700 miljardia dollaria vuodessa. Se on 19 prosenttia koko liittovaltion budjetista. Jo ennestään Yhdysvaltojen asevarustelumenot olivat suuremmat kuin seitsemän seuraavaksi suurimman asemahdin yhteensä.

Suomessakin rahaa riittää aseisiin. Sipilän hallitus on tilannut 162 miljoonalla eurolla ohjuksia Israelista ja käynnistänyt miljardien aseostot merivoimille ja ilmavoimille. Merivoimille ollaan hankkimassa sotalaivoja 1,2 miljardilla eurolla. Arvostelijoiden mukaan koko hanke on armeijankin tarpeiden vastainen.

Aivan oma lukunsa on hävittäjäkaupat. Sipilän hallitus on ostamassa 64 hävittäjää, joiden hankintahinta on 7-10 miljardia euroa ja käyttökulut 30 vuodelta ainakin 30 miljardia. Kustannuksia olisi siis tiedossa yli 1,22 miljardia vuodessa 30 vuoden ajan. Se on tuplasti niin paljon kuin vuodessa käytetään opintotukeen, yhtä paljon kuin Suomen koko tieverkon kunnossapidon kustannukset ja lähes saman verran kuin puolustusvoimien koko muu budjetti.

Trumpin asevarustelu maksetaan valtion velkaa lisäämällä. Sama linja on Sipilällä. Asevarustelumenoja ei lasketa Sipilän kammoamaan kestävyysvajeeseen. Jopa kokoomuksen Verkkouutiset on todennut, että ilman sotalaiva- ja hävittäjähankintoja Suomen valtion velkaantuminen loppuisi 2021. Laskelmassa ei ole mukana hävittäjien käyttökustannuksia.

 

8. Sodanlietsonta
Sotimisessa yksikään toinen maa ei yllä USA:n tasolle. Maa on ollut sodassa lähes koko olemassaolonsa ajan. Perinteisesti jokainen uusi presidentti aloittanut uuden sodan tai kiihdyttänyt vanhaa konfliktia jossakin päin maailmaa. Trump määräsi ensimmäisenä virkavuotenaan ilmaiskut Syyriaan, Irakiin, Afganistaniin, Jemeniin ja Somaliaan () . Näissä iskuissa kuoli 500 siviiliä. Lisäksi Trump on uhkaillut sotatoimilla Venezuelaa () ja tuhonnut rauhan mahdollisuuksia Palestiinassa asettumalla yhä vahvemmin Israelin miehityksen takuumieheksi ja katkaisemalla orastavat neuvotteluyhteydet Iraniin.

Suurvallat ovat sotimisessa omaa luokkaansa, mutta myös Suomi on välillisesti mukana maailman sodissa. Sipilän hallitus on siunannutsuomalaisten aseiden myynnin Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, jotka ovat sekaantuneet sotaan Syyriassa ja Jemenissa. YK:n mukaan niiden liittouma on pommittanut Jemenissä siviilikohteita. Liittouman on myös todettu syyllistyneen kidutuksiin yhdysvaltalaisjoukkojen tuella. Suomi vie sotatarvikkeita myös Turkkiin, joka sotii Syyriassa.

Lisäksi Suomi tukee Israelin sotatoimia miehitetyillä palestiinalaisalueilla ostamalla Israelista ohjuksia ja muita asejärjestelmiä, jotka, kuten puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) asian ilmaisee, on ”käytännössä testattu” eli niitä on käytetty palestiinalaisia vastaan.

 

9. Epäinhimillinen pakolaispolitiikka
Rasismi ja vihanlietsonta eri ihmisryhmiä vastaan on ollut Trumpin politiikan ydintä. Hän on puhunut törkeyksiä muun muassa naapurimaidensa asukkaista, oman maansa vähemmistöistä ja kaikista maailman muslimeista. Presidenttinä Trump lopetti pakolaisten vastaanoton. Viimeksi otsikoissa on ollut hänen ajamansa käytäntö hajottaa turvapaikanhaklijoiden perheet: vanhemmat pidätetään ja lapset pannaan erikoissäilöön häkkeihin.

Sipilän hallituksessa rasistiset törkeydet ovat vähentyneet, kun perussuomalaiset jäivät pois hallituksesta, mutta Sipilällä ei silti ole varaa kehuihin. Sen ja Trumpin linjan välillä on vain vivahde-ero. Hallituksen pakolaispolitiikka koettelee kovalla kädellä juuri lapsia. Maahanmuuttovirasto on ohjeistanut erottamaankielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet vanhemmat lapsistaan. Häkkiin lapsia ei sentään laiteta.

Muutenkin oleskeluluvan saamisen ehtoja on kiristetty, perheenyhdistäminen on tehty monissa tapauksissa mahdottomaksi, perheitä hajotetaan ja lapsia karkotetaan, hylätyn turvapaikkapäätöksen saaneiden auttamisesta on ehdotettu tehtävän rikollista ja pitkään Suomessa asuneita ihmisiä karkotetaan oloihin, joissa he ovat hengenvaarassa.

Ja sanotaan nyt jotain Putinistakin: melkein kaikki yllä mainitut kohdat pätevät pienin muutoksin myös hänen harjoittamaansa politiikkaan. Tai ehkä kaikki.

(Kirjoitus on julkaistu myös Kansan Uutisten Sireeni!-blogissa.)

Suomettuminen 2.0

Kuva: Järkilehti/Flickr, Creative Commons 2.0

Puolustusministeri Jussi Niinistö (pers) päivitti suomettumispolitiikan.

Kun Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov ehdotti vuonna 1978 Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia, media kohisi meillä ja muualla. Tapaus näyttäytyi esimerkkinä siitä, miten pieni maa taipuu suuremman tahtoon. Suomesta oli jo tullut pelottava esimerkki. Muun muassa Länsi-Saksan oikeistojohtaja Franz-Josef Strauss oli pelotellut saksalaisia suomettumisella, jos idänsuhteissa ollaan liian pehmeitä.

Pienen maan suurvaltasuhteet ovat taas otsikoissa. Toukokuussa Karjalan lennostoon on tulossa laivueellinen yhdysvaltalaisia F-15-hävittäjiä yhteisiin harjoituksiin Suomen ilmavoimien kanssa. Sitten USA:n panssarit tulevat harjoittelemaan maihinnousua Hankoniemelle, ja kesällä tulevat USA:n myös merivoimat kylään.

Ustinov tuputti vierailua isännän vastahakoisuudesta välittämättä. Myös Yhdysvallat tuppautuu kylään suurvallan elkein.

Kuten vuonna 1978, Suomen valtiojohto valitsi nytkin ensin vaikenemisen. Aluksi hävittäjävierailusta ei vaivauduttu tiedottamaan, koska kyseessä on vain ”pienimuotoinen harjoitus”, kuten puolustusministeriöstä kommentoitiin. Asiasta pidettiin pimennossa muun muassa eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenet. Panssareiden tulostakin kerrottiin kansanedustajille vasta, kun asiaa erikseen kysyttiin. Siinä vaiheessa harjoitusten mittasuhteet olivat muuttuneet massiivisiksi.

Kun puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sdp) ja Markus Mustajärvi (vas) yrittivät selvittää, kuka ja milloin oli kutsunut USA:n sotaharjoituksiin liittoutumattomaan Suomeen, puolustusministeri Jussi Niinistö (pers) pakoili ja ulkoministeri Timo Soini (pers) ei vastannut mitään. Lopulta Soini myönsi, että Yhdysvallat oli kutsunut itse itsensä kylään.

Kekkosen aikaa on kuvailtu tunkkaiseksi pysähtyneisyyden ajaksi, jolloin päätökset kähmittiin kabineteissa ja saunailloissa. Pääministeri Juha Sipilän hallitus näyttää kierrättäneen kekkoslaisen avoimuuskäsityksen.

Toki aikakausissa on eroja. Kekkoslovakiassa yritettiin kaikin keinoin keksiä tapa torjua vieraan maan armeijan kyläily. Siinä myös onnistuttiin: ajatus yhteisistä sotaharjoituksista hylättiin pian myös Kremlissä.

Soini ja Niinistö - kokoomuksen Alexander Stubbia unohtamatta - sen sijaan toivottavat suurvallan asevoimat tervetulleiksi.

Myös hallituksen alaisen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mika Aaltola kiiruhti kiittelemään, miten mahtavaa on, että USA:n hävittäjät saadaan Suomen maaperälle ja ilmatilaan, ja varoitteli ymmärtämästä väärin ”yhteistoimintaa tärkeän kumppanimaan” kanssa. Vierailun kritisoinnin hän leimasi disinformaatioksi ja propagandaksi.

Neuvostoliiton kanssa Suomella oli ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus (YYA), jota ei sopinut kritisoida. Nyt tilalle on siis tullut ”yhteistoiminta tärkeän kumppanimaan” kanssa. Sen arvostelu on ”disinformaatiota” eli väärän tiedon levittämistä.

Suomettumisen päivitetty versio kelpaa hyvin myös valtamedialle. Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan vierailussa ei ole mitään ihmeellistä, vaan tavoitteena on, että sotilaat voivat kartuttaa osaamistaan ”ilman poliittista latausta”. YYA-Suomessa vieraisiin armeijoihin suhtauduttiin sen verran poliittisesti, että ne pidettiin rajan toisella puolella, vaikka varmasti sotilaat olisivat kartuttaneet osaamistaan neuvostoarmeijankin kanssa harjoittelemalla.

USA:n asevoimat ovat läsnä yli 80 maassa eri puolilla maailmaa. Ne osallistuvat sotatoimiin muun muassa Syyriassa ja Afganistanissa ja ovat välillisesti mukana myös Ukrainan sisällissodassa. Syyriassa ja Ukrainassa vastapuolen taustalla häärii Venäjä.

Lyöttäytyminen sotaa käyvän suurvallan kylkeen on yhtä vastuutonta ja typerää kuin olisi ollut yhteisten sotaharjoitusten pitäminen aikanaan Neuvostoliiton kanssa.

USA:n armeija harjoittelee Suomessa sotaa Venäjää vastaan. Silti ulkoministeri Soinin mukaan yhteisiin sotaharjoituksiin ei liity uhittelua eikä mitään erityistä viestiä Venäjälle . Yhdysvaltalaiset tosin ovat asiasta eri mieltä. Heidän mukaansa Suomi on yhteisillä sotaharjoituksilla nimenomaan pyytämässä USA:ta lähettämään viestin Moskovaan.

Onko perusporvarihallitus ulkoistanut ulkopoliittisen linjansa määrittelyn ”tärkeälle kumppanimaalle”? Näin syvään poliitikot eivät kumartaneet ulkovalloille edes YYA- Suomessa.

PS. Maininta valtiovarainministeri Stubbin näkemyksestä lisätty 23.2.2016. Hänen mielestään Nato ja USA ovat Suomen tärkeimpiä kumppaneita. Kansalaisten kantaa asiaan ei muuten ole kysytty.

Sijoita vauhdikkaaseen diktatuuriin

SaudiPutinVenäjä on avautumassa ulkopuolisille sijoittajille. Oven aukaisu on osa idän mahtimaan laajempaa muutoskehitystä. Sijoittajalle se merkitsee mahdollisuutta osallistua uuteen kasvuun.

Venäjä on hiljalleen uudistunut ja avannut oviaan ulkomaailmalle.  Venäläisillä on äänioikeus. Venäjällä on myös yliopistoja, joissa miehet ja naiset voivat opiskella yhdessä ja naiset voivat liikkua ilman huivia. Maassa myös toimii ulkomaalaisia yrityksiä ja työntekijöitä.

Moskovan pörssi on Itä-Euroopan suurin, mutta moni ulkomainen sijoittaja on jäänyt ulkopuoliseksi sen voitoista, joita avautumisen tuoma tuulenvire on kasvattanut.

Ukrainan sodasta ja muista vaikeuksista huolimatta Venäjä ja sen hallitsijat ovat onnistuneet luomaan edellytyksiä yritysten ja yksilöiden kasvavalle hyvinvoinnille.

Otso Friström, yritysanalyytikko

Evli Pankki Oyj:n analyytikko Otso Friström ei kirjoittanut yllä olevaa kuvausta Venäjästä. Noin lapsellista (tai kyynistä) kuvausta maasta, jossa kansalaisoikeudet ovat vaakalaudalla, tuskin olisikaan tuottanut edes paatunein Putinin trolli. Sen sijaan hän kirjoitti lähes sanasta sanaan samanlaisen ylistyskirjoituksen Saudi-Arabiasta.

Saudi-Arabia on diktatuuri, johon verrattuna Putinin Venäjä on lähes harmoninen demokratia. Maata hallitsee yksinvaltainen kuningasperhe. Ainoat edes näennäisesti edustukselliset elimet, kunnanvaltuustot, joiden vaaleihin ehkä tänä vuonna naisetkin saavat osallistua (mikä Evli Pankin mukaan on ”konkreettinen edistysaskel”), ovat vailla todellista valtaa.

Saudiarabilaisilla ei ole poliittisia eikä uskonnollisia vapauksia, ja toisinajattelijoiden mielivaltaiset pidätykset ja kidutus ovat arkipäivää. Kuolemantuomioita on pantu täytäntöön jo 100 tämän vuoden aikana. Tiedotusvälineitä sensuroidaan, ja rauhanomaiset mielenilmaukset on kielletty terrorismina. Naisten ei edes teeskennellä olevan täysivaltaisia kansalaisia.

Lisäksi maa käy avointa sotaa eteläisessä naapurimaassaan Jemenissä ja rahoittaa aseellisia joukkoja muun muassa Syyriassa.

Tällaiseen maahan Evli Pankki houkuttelee muun muassa Facebook-mainoksin suomalaisia sijoittamaan rahojaan. Se ei suinkaan ole ainoa. Saudi-Arabiaa hehkuttavat myös suomalaiset sijoitusyhtiöt eQ ja Taaleritehdas. Sijoitusyhtiö FIM totesi jokin aika sitten matkakommentissaan, että ”Saudi-Arabiassa on vauhti päällä”.

Rahalta ei voi odottaa moraalia, mutta ehkä valtioilta voisi vaatia johdonmukaisuutta. Silti siinä missä Venäjää yritetään painostaa kaupallisilla pakotteilla (vaikka oman talouden kustannuksella) ja tuomalla aseita sen rajoille, Saudi-Arabiaa ilmeisesti yritetään demokratisoida lirkuttelemalla.

Kuningas Abdullahin hautajaisissa tammikuussa edesmennyttä diktaattoria kiiteltiin muun muassa ”työstä rauhan ja uskontokuntien välisen ymmärryksen puolesta” (Ison-Britannian pääministeri David Cameron). Hän oli kuulemma myös ”vilpitön ja rohkea johtaja” (USA:n presidentti Barack Obama) ja "viisas ja kaukonäköinen" (Saksan liittokansleri Angela Merkel). Sekä Yhdysvaltojen että Kiinan edustajat myös mainitsivat hänet ”ystäväksi”.

Toki myös Vladimir Putin muisti kehua edesmennyttävä saudikuningasta. Hänen mukaansa vainaja oli ollut ”viisas ja kansansa rakastama valtiomies”.

Viisas, vilpitön ja rohkea kuningashuone on kunnostautunut viime aikoina muun muassa ruoskituttamalla arvostelijansa julkisesti.

Myös Suomi haluaa Saudi-Arabian ystäväksi. Siitä merkiksi haluamme myydä sotaa käyvään maahan lisää aseita. Ystävyyden ja yhteistyön kunniaksi 11.6. allekirjoitettiin ymmärryspöytäkirja Suomen ja Saudi-Arabian puolustusministeriöiden välillä. Perussuomalaista puolustusministeriä Jussi Niinistöä tämä varmasti ilahduttaa, sillä hän vaati asekaupan lisäämistä jo oppositioaikanaan. Neuvottelut ovat tosin perua edellisiltä hallituksilta, joissa puolustusministerinä oli Carl Haglund (rkp), joka vielä eduskuntavaalikampanjassaan vaati Suomea kulkemaan etujoukoissa ihmisoikeuksia turvattaessa.

Suomi on kuulemma osa läntistä arvoyhteisöä. Jos länsimaisia arvoja arvioi talouselämän ja poliittisen johdon käytöksen mukaan, päällimmäisinä näyttävät olevan kyynisyys ja kaksinaamaisuus.