Elämä ei ole Excel-taulukko

Kuva: Frits Ahlefeldt-Laurvig  (CC BY-NC-ND 2.0)

Kuva: Frits Ahlefeldt-Laurvig (CC BY-NC-ND 2.0)

Excel ja muut laskentataulukot ovat käteviä, kun pitää laskea vaikkapa menoja ja tuloja. Niistä on helppo nähdä, miten tulos muuttuu, kun meno- tai tuloeriä lisätään tai poistetaan. Kaikkia ihmiselämän tekijöitä ei kuitenkaan voi mahduttaa Excel-taulukkoon.

Kun asumisen hinta on karannut käsistä ja yli 60 prosenttia vuokralla asuvista joutuu turvautumaan valtion asumistukeen, Excelissä maailma voi näyttää siltä, että asumistukea kannattaa leikata.

Ainakin Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Ilkka Oksala on laskenut, että vuokrat halpenisivat, jos vuokralaisilla olisi vähemmän rahaa. Hän perustelunsa on se, että markkinoilla vuokrat seuraavat asumistuen määrää. Jos sitä laskettaisiin, vuokratkin laskisivat, Oksala kalkuloi. Ajatus lienee se, että ne, joilla ei ole varaa nykyvuokriin ilman tukea, muuttaisivat halvempiin asuntoihin. Epäselväksi vain jää, missä niitä halvempia asuntoja on ja onko niillä seuduilla esimerkiksi myös ihmisille työpaikkoja.

Jossakin matematiikan ulottuvuudessa voi myös olla totta, että työtöntä kannattaa rangaista työttömyydestä. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet ja -naiset ovat laskeneet, että Suomeen syntyy uusia työpaikkoja, kun työttömyyskorvausta leikataan 15 prosenttia puolen vuoden työttömyyden jälkeen. Työministeri Jari Lindström (pers) uskoo myös, että työllisyys kohenee, kun konsulttifirma nuhtelee työtöntä kolmen kuukauden välein siitä, että hänellä ei ole työtä. Jos työtön ei tule puhutteluun, hänen työttömyysturvaansa leikataan.

Valtio ehkä säästää, kun työttömän toimeentuloa heikennetään, mutta kun yhtälöön lisätään se fakta, että esimerkiksi Pirkanmaalla oli toukokuussa 35 847 työtöntä kilpailemassa 2 944 avoimesta työpaikasta (koko maassa oli 477 800 työtöntä ja 67 800 avointa työpaikkaa), on selvää, että työttömyyttä se ei vähennä.

Myös palkkojen alentaminen voi näyttää hyvältä työnantajan laskelmissa. Excelin mukaan voi syntyä uusia työpaikkoja, kun sama raha riittäisi useampaan palkkaan. Todellisuudessa voi käydä niin, että vanha väki tekee työt halvemmalla ja firman omistajat kuittaavat säästyneet palkat osinkoina. Kansantalouden laskelmissa pitää huomioida sekin, että toisen yrityksen työntekijä on toisen asiakas. Kun palkkoja lasketaan, kauppiaiden, parturien, suutarien ja kuppiloiden kassakoneet kilisevät yhä harvemmin.

Tietysti pienen palkan jatkoksi voidaan ajatella sosiaaliturvaa, tai niin kuin työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson asian esittää: ”Olisi syytä saada läpi ajatus, että ihminen saa toimeentulonsa sekä työstä että sosiaaliturvasta.” Samaa on ajanut muun muassa Ben Zyskowicz (kok). Tässä laskelmassa unohtuu, että kun palkkoja lasketaan, pienevät myös valtion verotulot, joista sosiaaliturva pitäisi maksaa. Ja jos Benin puoluetovereilta kysytään, aukkoa ei saisi täyttää muillakaan veroilla.

Aika ajoin on myös vaadittu pienten lasten kotihoidon tuen tai perhevapaiden leikkaamista, jotta vanhemmat saataisiin nopeammin takaisin töihin. Etenkin naisten työuran kannalta kotiin jääminen on myös tasa-arvo-ongelma. Huoli epätasa-arvosta on tietysti tervetullutta, mutta tästä taulukosta on unohtunut se rivi, jolla olisivat ne työpaikat, joihin äidit ja isät voivat palata.

Ei Exceliä kokonaan tarvitse hylätä. Pitää vain muistaa, että taulukkoihin voi lisätä muitakin kuin miinusmerkkisiä rivejä. Asumistukea voidaan leikata, kun on ensin rakennettu tarpeeksi asuntoja, joissa ihmisillä on varaa asua omalla palkallaan. Jos oikeasti halutaan vanhempia lastenhoidosta tai työttömyyskortistosta työelämään, pitää huolehtia siitä, että heille on tarjolla työtä ja lapsille hoitopaikkoja sen sijaan, että leikataan heidän toimeentuloaan.

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, millaista yhteiskuntaa tavoitellaan. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF esitti vuonna 2012, että Suomen pitäisi säästää leikkaamalla pitkäaikaissairaiden hoitoa ja korottamalla potilasmaksuja, jotta ”hoidon kysyntä” laskisi. Nykyhallitus leikkaa muun muassa diabetesta sairastavien lääkekorvauksia. Sen Excel-taulukossa sairauskin on säästöä.

(Kirjoitus on julkaistu myös 7.9.2016 Vasen Kaista -verkkolehdessä.)

Kiitos, herra pre$id€ntti!

Uhraus

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe ja etenkin sitä seurannut kansalaiskeskustelu luovat uskoa ihmiseen ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Niinistö, joka vielä valtionvarainministerinä ollessaan ajoi tarmokkaasti hyvätuloisimman prosentin aseman parantamista, ilmoitti tyytyvänsä vuoden 2006 palkkiotasoon ja näin osallistuvansa uhrauksiin kansakunnan talousvaikeuksien voittamiseksi. Aivan perussuomalaiselle palkanleikkauslinjalle presidentti ei sentään lähtisi, mutta reilu kymppitonni kuussa kuulemma on kohtuullinen palkkio. Eikä presidentti jäänyt yksin eleineen. Kansanedustajat, kokoomuksen ryhmä etunenässä, ilmoittivat heti olevansa valmiita leikkaamaan ansioitaan.

Onkohan tämä merkki laajemmasta poliittisen ilmanpiirin muutoksesta? Kun presidenttiä myöten peräänkuulutetaan kohtuutta ja uhrimieltä, kenties kokoomuksessakin jo valmistellaan kevään budjettiriiheen uudenlaista linjaa. Ehkä voisi panna presidentin palkkion verolle.  Kovapalkkaisten, esimerkiksi yli 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevien, palkkaverotus sekin ehkä kestäisi korotuksen. Solidaarisuusveron alarajan voisi laskea vaikkapa 60 000 euroon vuodessa, ja sen voisi ulottaa koskemaan myös pääomatuloja. Varmastikin kokoomustoverit kannustavat palkkamalttiin myös esimerkiksi Tampereen pormestaria.

Kohtuuden ystäviä näyttää löytyvän myös yrittäjäpiireistä ja varsinkin Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta. Siellä Ilpo Kokkila ilmoitti saman tien lähtevänsä mukaan  talkoisiin. Myös EK:n toimitusjohtaja, entinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies on samoilla linjoilla. Hän muistuttaa, että kestävyysvaje lisää paineita verojen korotuksiin.  Ja oikeassahan Häkämies on. Kestävyysvaje on verovaje. Arvatenkin EK:n ajatuspajassa on jo valmistumassa raportti, jossa esitetään pääomaveron muuttamista yhtä progressiiviseksi kuin palkkavero. Tai vaikkapa yli 100 000 euroa vuodessa tienaavien verotuksen kiristämistä. Sillä kun saataisiin ensi alkuun  miljardi yhteiseen kassaan.  Senkin suhteen Häkämies on oikeassa, että työtä ja yrittämistä tarvitaan. Kenties Itellan kyydissä on jo paimenkirje, jossa patistetaan yrityksiä käyttämään vähän isompi siivu työntekijöiden tekemistä voitoista investointeihin, jotka parantavat sitä kuuluisaa kannattavuutta ja kilpailukykyä.

Jään odottamaan kokoomuksen ja EK:n avauksia. Heidänkin etunsa on onnellinen ihminen.