Suomettuminen 2.0

Kuva: Järkilehti/Flickr, Creative Commons 2.0

Puolustusministeri Jussi Niinistö (pers) päivitti suomettumispolitiikan.

Kun Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov ehdotti vuonna 1978 Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia, media kohisi meillä ja muualla. Tapaus näyttäytyi esimerkkinä siitä, miten pieni maa taipuu suuremman tahtoon. Suomesta oli jo tullut pelottava esimerkki. Muun muassa Länsi-Saksan oikeistojohtaja Franz-Josef Strauss oli pelotellut saksalaisia suomettumisella, jos idänsuhteissa ollaan liian pehmeitä.

Pienen maan suurvaltasuhteet ovat taas otsikoissa. Toukokuussa Karjalan lennostoon on tulossa laivueellinen yhdysvaltalaisia F-15-hävittäjiä yhteisiin harjoituksiin Suomen ilmavoimien kanssa. Sitten USA:n panssarit tulevat harjoittelemaan maihinnousua Hankoniemelle, ja kesällä tulevat USA:n myös merivoimat kylään.

Ustinov tuputti vierailua isännän vastahakoisuudesta välittämättä. Myös Yhdysvallat tuppautuu kylään suurvallan elkein.

Kuten vuonna 1978, Suomen valtiojohto valitsi nytkin ensin vaikenemisen. Aluksi hävittäjävierailusta ei vaivauduttu tiedottamaan, koska kyseessä on vain ”pienimuotoinen harjoitus”, kuten puolustusministeriöstä kommentoitiin. Asiasta pidettiin pimennossa muun muassa eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenet. Panssareiden tulostakin kerrottiin kansanedustajille vasta, kun asiaa erikseen kysyttiin. Siinä vaiheessa harjoitusten mittasuhteet olivat muuttuneet massiivisiksi.

Kun puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sdp) ja Markus Mustajärvi (vas) yrittivät selvittää, kuka ja milloin oli kutsunut USA:n sotaharjoituksiin liittoutumattomaan Suomeen, puolustusministeri Jussi Niinistö (pers) pakoili ja ulkoministeri Timo Soini (pers) ei vastannut mitään. Lopulta Soini myönsi, että Yhdysvallat oli kutsunut itse itsensä kylään.

Kekkosen aikaa on kuvailtu tunkkaiseksi pysähtyneisyyden ajaksi, jolloin päätökset kähmittiin kabineteissa ja saunailloissa. Pääministeri Juha Sipilän hallitus näyttää kierrättäneen kekkoslaisen avoimuuskäsityksen.

Toki aikakausissa on eroja. Kekkoslovakiassa yritettiin kaikin keinoin keksiä tapa torjua vieraan maan armeijan kyläily. Siinä myös onnistuttiin: ajatus yhteisistä sotaharjoituksista hylättiin pian myös Kremlissä.

Soini ja Niinistö - kokoomuksen Alexander Stubbia unohtamatta - sen sijaan toivottavat suurvallan asevoimat tervetulleiksi.

Myös hallituksen alaisen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mika Aaltola kiiruhti kiittelemään, miten mahtavaa on, että USA:n hävittäjät saadaan Suomen maaperälle ja ilmatilaan, ja varoitteli ymmärtämästä väärin ”yhteistoimintaa tärkeän kumppanimaan” kanssa. Vierailun kritisoinnin hän leimasi disinformaatioksi ja propagandaksi.

Neuvostoliiton kanssa Suomella oli ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus (YYA), jota ei sopinut kritisoida. Nyt tilalle on siis tullut ”yhteistoiminta tärkeän kumppanimaan” kanssa. Sen arvostelu on ”disinformaatiota” eli väärän tiedon levittämistä.

Suomettumisen päivitetty versio kelpaa hyvin myös valtamedialle. Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan vierailussa ei ole mitään ihmeellistä, vaan tavoitteena on, että sotilaat voivat kartuttaa osaamistaan ”ilman poliittista latausta”. YYA-Suomessa vieraisiin armeijoihin suhtauduttiin sen verran poliittisesti, että ne pidettiin rajan toisella puolella, vaikka varmasti sotilaat olisivat kartuttaneet osaamistaan neuvostoarmeijankin kanssa harjoittelemalla.

USA:n asevoimat ovat läsnä yli 80 maassa eri puolilla maailmaa. Ne osallistuvat sotatoimiin muun muassa Syyriassa ja Afganistanissa ja ovat välillisesti mukana myös Ukrainan sisällissodassa. Syyriassa ja Ukrainassa vastapuolen taustalla häärii Venäjä.

Lyöttäytyminen sotaa käyvän suurvallan kylkeen on yhtä vastuutonta ja typerää kuin olisi ollut yhteisten sotaharjoitusten pitäminen aikanaan Neuvostoliiton kanssa.

USA:n armeija harjoittelee Suomessa sotaa Venäjää vastaan. Silti ulkoministeri Soinin mukaan yhteisiin sotaharjoituksiin ei liity uhittelua eikä mitään erityistä viestiä Venäjälle . Yhdysvaltalaiset tosin ovat asiasta eri mieltä. Heidän mukaansa Suomi on yhteisillä sotaharjoituksilla nimenomaan pyytämässä USA:ta lähettämään viestin Moskovaan.

Onko perusporvarihallitus ulkoistanut ulkopoliittisen linjansa määrittelyn ”tärkeälle kumppanimaalle”? Näin syvään poliitikot eivät kumartaneet ulkovalloille edes YYA- Suomessa.

PS. Maininta valtiovarainministeri Stubbin näkemyksestä lisätty 23.2.2016. Hänen mielestään Nato ja USA ovat Suomen tärkeimpiä kumppaneita. Kansalaisten kantaa asiaan ei muuten ole kysytty.

Tampereen malli suojaa Carunalta

Kuva: frankieleon/Flickr, Creative Commons 2.0Fortumin sähkönsiirtoverkkojen myynti Carunalle on käynnistänyt surkuhupaisan selittelyketjun. Entiset elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) ja omistajaohjausministeri Pekka Haavisto (vihr) pallottelevat vastuuta. Haaviston mukaan ostaja vakuutti, että se maksaa veronsa Suomeen eikä hintoja nosteta ”dramaattisesti”.

Luottamus on tietysti hieno asia, mutta bisneksessä se ei riitä.

Vasemmistoliiton vastustuksesta huolimatta Caruna sai kuin tarjottimella 650 000 asiakasta, joilla ei ole valinnanvaraa. Ei ihme, että yksi Carunan omistajista, australialainen First State Investments, kehuu mainosvideossaan, että voitot ovat varmat, kun kilpailua ei ole ja hintoja voi aina nostaa. 50 miljoonan euron voittonsa Caruna on kikkaillut veroparatiisiin.

Vapaavuoren ja Haaviston yllättyneisyys on sikäli outoa, että First State Investments on tehnyt kauppoja Suomen valtion kanssa ennenkin. Se on mukana Digitassa, jolle valtio myi Suomen tv-ja radioverkon. Jos verkko olisi pidetty valtiolla, voitot Ylen ja kaupallisten mediatalojen vuosittain maksamista 80–90 miljoonasta eurosta eivät valuisi veroparatiisiin. Digita teki vuosina 2007–2013 yli 180 miljoonaa euroa voittoa, josta ei maksettu Suomeen veroa juuri lainkaan.

Töppäykset olisi voitu estää Tampereen mallilla. Tamperelaiset eivät ole Caruna-ansassa, koska sähkönsiirtoverkkomme on yhä kaupungin sähkölaitoksen hallussa, vaikka aika ajoin onkin väläytetty sähkölaitoksen yksityistämistä.

Tampereen mallia pitäisi toteuttaa koko maan peruspalveluissa. Kukaan ei tule toimeen ilman sähköä, lämpöä ja tietoliikenneyhteyksiä. Miksi niiden pitäisi olla yksityisyritysten rahantekoautomaatteja? Järkevää olisi pitää ne julkisessa hallinnassa eli käyttäjiensä omistuksessa.

Toivottavasti Tampere otti opikseen tietotekniikkakeskuksen myynnistä. Tuottava kaupungin yksikkö myyntiin 2010 Fujitsulle, joka ulkoisti työt ulkomaille. Nyt Tampereen kaupunki ostaa palvelut yksityisiltä yrityksiltä. Ulkoistamisesta luvattuja säästöjä ei ole näkynyt.

Tampere ja naapurikunnat suunnittelevat yhteistä jätevedenpuhdistamoa. Sulkavuoren keskuspuhdistamon asiakkaiksi tulee aikanaan 300 000 pirkanmaalaista. Tällainen monopoli olisi varmasti herkkua yksityisille sijoittajille.

Jos ja kun joku keksii ehdottaa keskuspuhdistamon myyntiä, kannattaa muistaa Britannian kokemukset. Siellä yksityistettin vuonna 1989 iso osa vesilaitoksista. Sen jälkeen kolmasosa niiden asiakaiden vesimaksuista on mennyt omistajien osinkoihin ja veronvälttely on yhtiöissä normaali käytäntö.

Valtakunnan hallitus tosin ei näytä ottavan onkeensa. Sen jälkeen, kun puolet Fortumista yksityistettiin, valtio on menettänyt osinkoina runsaat kolme miljardia euroa. Valtio on myynyt omistuksiaan myös muun muassa Stora Ensossa, Valmetissa, Kemirassa, Outokummussa, Veitsiluodossa ja Rautaruukissa.

Silti pääministeri Juha Sipilä (kesk) aikoo edelleen panna yhteistä omaisuutta lihoiksi.

(Kirjoitus on julkaistu 18.2.2016 myös Vasen Kaista -verkkolehdessä ja lyhennettynä Aamulehden yleisönosastossa.)

Miksi yrittäjän kannattaa tukea ay-liikettä?

Kuvakaappaus: YleNyt kun palkansaajat vastustavat asemansa huonontamista, moni on pirkkalalaisen perussuomalaisen tilitoimistoyrittäjän Harri Vuorenpään tavoin yrittänyt lytätä heidän vaatimuksensa nostamalla tikun nokkaan pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien tilanteen. Kurjimman asemasta kilpailu ei kuitenkaan ole hedelmällistä.

On totta, että yrittäjiltä puuttuu monta sellaista turvaa, jotka ammattiyhdistysliike on onnistunut taistelemaan palkansaajille. Freelancerin tai pien- tai yksinyksittäjän on vaikeaa pitää kunnollisia lomia, moni tekee töitä puolikuntoisenakin, koska sairausajan korvaukset ovat huonot, eikä sunnuntaityöstä voi laskuttaa asiakkaalta tuplahintaa.

Palkansaajien kohtuullisten oikeuksien leikkaaminen ei kuitenkaan paranna yrittäjien asemaa tipan tippaa. Päinvastoin. Suurin osa Suomen yrityksistä on kotimarkkinoilla toimivia yhden tai muutaman henkilön yrityksiä: kampaamoita, suutareita, kahviloita, kebabpaikkoja ja pizzerioita, joiden asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia.

Jos leipomotyöläiseltä otetaan pois kuukauden palkka vuodessa, hänellä on entistä vähemmän varaa ostaa yrittäjien palveluja. Sama koskee muita vuorotyötä tekeviä pien- ja keskituloisia: sairaanhoitajia, kaupanmyyjiä, palomiehiä, poliiseja ja monia muita, joilta hallitus on viemässä jopa tuhansia euroja vuodessa.

Palkansaajien syyllistämisen sijaan meidän yrittäjien pitäisi vaatia muun muassa oikeudenmukaista verotusta. Kun baarinpitäjä myy asiakkaalleen kupillisen kahvia, hän tilittää sen hinnasta 14 prosenttia arvonlisäverona valtiolle (oluttuopillisesta arvonlisäveron osuus on 24 prosenttia). Kun arvonpaperipörssissä tehdään miljoonien osakekaupat, verottaja ei pyydä senttiäkään.

Suomen 170 000 yksinyrittäjällä on hyvin vähän yhteistä sen hallituksen hellimän joukon kanssa, joka voi maksaa itselleen 150 000 euron osinkotulot vuodessa 7,5 prosentin verolla. Freelance-toimittaja tai parturi ei myöskään piilota tulojaan Luxemburgiin tai kikkaile voittojaan verotettavaksi pienimmän veroprosentin maahan.

Samalla tavoin kuin perjantaina 18.8. mieltään osoittava ay-liike suurin osa pien-, mikro- ja yksinyrittäjistä tavoittelee vain kohtuullista toimeentuloa ja perusturvaa. Esimerkiksi liikevoiton verotuksesta en ole kuullut yrittäjäkollegojeni valittavan. Useimmiten toivomukset koskevat järkevää työttömyysturvaa ja sairausvakuutusta. Kunnollinen terveydenhuolto ja muut julkiset palvelut ovat myös toivomuslistan kärjessä.

Lisäksi moni on maininnut, että palkan sivukulujen alennus mikroyrityksissä helpottaisi työntekijöiden palkkausta. Samoin vanhemmuuden kustannukset voisivat olla kohtuullisemmat.

Yrittäjän aseman epäkohtien korjaaminen vaatii vastuun jakamista tasapuolisesti ja ennen kaikkea oikeudenmukaista verotusta. Jos osinkoja ja muita pääomatuloja verotettaisiin samalla tavalla kuin palkkatuloja sekä valtion- että kunnallisverotuksessa, saataisiin noin miljardi euroa pelivaraa vaikka tähän tarkoitukseen.

PS. Täältä voit ladata Anna Kontulan ja Taneli Hämäläisen pätevän Varjotalous-raportin veronkierron vaikutuksista valtiontalouteen.

Sijoita vauhdikkaaseen diktatuuriin

SaudiPutinVenäjä on avautumassa ulkopuolisille sijoittajille. Oven aukaisu on osa idän mahtimaan laajempaa muutoskehitystä. Sijoittajalle se merkitsee mahdollisuutta osallistua uuteen kasvuun.

Venäjä on hiljalleen uudistunut ja avannut oviaan ulkomaailmalle.  Venäläisillä on äänioikeus. Venäjällä on myös yliopistoja, joissa miehet ja naiset voivat opiskella yhdessä ja naiset voivat liikkua ilman huivia. Maassa myös toimii ulkomaalaisia yrityksiä ja työntekijöitä.

Moskovan pörssi on Itä-Euroopan suurin, mutta moni ulkomainen sijoittaja on jäänyt ulkopuoliseksi sen voitoista, joita avautumisen tuoma tuulenvire on kasvattanut.

Ukrainan sodasta ja muista vaikeuksista huolimatta Venäjä ja sen hallitsijat ovat onnistuneet luomaan edellytyksiä yritysten ja yksilöiden kasvavalle hyvinvoinnille.

Otso Friström, yritysanalyytikko

Evli Pankki Oyj:n analyytikko Otso Friström ei kirjoittanut yllä olevaa kuvausta Venäjästä. Noin lapsellista (tai kyynistä) kuvausta maasta, jossa kansalaisoikeudet ovat vaakalaudalla, tuskin olisikaan tuottanut edes paatunein Putinin trolli. Sen sijaan hän kirjoitti lähes sanasta sanaan samanlaisen ylistyskirjoituksen Saudi-Arabiasta.

Saudi-Arabia on diktatuuri, johon verrattuna Putinin Venäjä on lähes harmoninen demokratia. Maata hallitsee yksinvaltainen kuningasperhe. Ainoat edes näennäisesti edustukselliset elimet, kunnanvaltuustot, joiden vaaleihin ehkä tänä vuonna naisetkin saavat osallistua (mikä Evli Pankin mukaan on ”konkreettinen edistysaskel”), ovat vailla todellista valtaa.

Saudiarabilaisilla ei ole poliittisia eikä uskonnollisia vapauksia, ja toisinajattelijoiden mielivaltaiset pidätykset ja kidutus ovat arkipäivää. Kuolemantuomioita on pantu täytäntöön jo 100 tämän vuoden aikana. Tiedotusvälineitä sensuroidaan, ja rauhanomaiset mielenilmaukset on kielletty terrorismina. Naisten ei edes teeskennellä olevan täysivaltaisia kansalaisia.

Lisäksi maa käy avointa sotaa eteläisessä naapurimaassaan Jemenissä ja rahoittaa aseellisia joukkoja muun muassa Syyriassa.

Tällaiseen maahan Evli Pankki houkuttelee muun muassa Facebook-mainoksin suomalaisia sijoittamaan rahojaan. Se ei suinkaan ole ainoa. Saudi-Arabiaa hehkuttavat myös suomalaiset sijoitusyhtiöt eQ ja Taaleritehdas. Sijoitusyhtiö FIM totesi jokin aika sitten matkakommentissaan, että ”Saudi-Arabiassa on vauhti päällä”.

Rahalta ei voi odottaa moraalia, mutta ehkä valtioilta voisi vaatia johdonmukaisuutta. Silti siinä missä Venäjää yritetään painostaa kaupallisilla pakotteilla (vaikka oman talouden kustannuksella) ja tuomalla aseita sen rajoille, Saudi-Arabiaa ilmeisesti yritetään demokratisoida lirkuttelemalla.

Kuningas Abdullahin hautajaisissa tammikuussa edesmennyttä diktaattoria kiiteltiin muun muassa ”työstä rauhan ja uskontokuntien välisen ymmärryksen puolesta” (Ison-Britannian pääministeri David Cameron). Hän oli kuulemma myös ”vilpitön ja rohkea johtaja” (USA:n presidentti Barack Obama) ja "viisas ja kaukonäköinen" (Saksan liittokansleri Angela Merkel). Sekä Yhdysvaltojen että Kiinan edustajat myös mainitsivat hänet ”ystäväksi”.

Toki myös Vladimir Putin muisti kehua edesmennyttävä saudikuningasta. Hänen mukaansa vainaja oli ollut ”viisas ja kansansa rakastama valtiomies”.

Viisas, vilpitön ja rohkea kuningashuone on kunnostautunut viime aikoina muun muassa ruoskituttamalla arvostelijansa julkisesti.

Myös Suomi haluaa Saudi-Arabian ystäväksi. Siitä merkiksi haluamme myydä sotaa käyvään maahan lisää aseita. Ystävyyden ja yhteistyön kunniaksi 11.6. allekirjoitettiin ymmärryspöytäkirja Suomen ja Saudi-Arabian puolustusministeriöiden välillä. Perussuomalaista puolustusministeriä Jussi Niinistöä tämä varmasti ilahduttaa, sillä hän vaati asekaupan lisäämistä jo oppositioaikanaan. Neuvottelut ovat tosin perua edellisiltä hallituksilta, joissa puolustusministerinä oli Carl Haglund (rkp), joka vielä eduskuntavaalikampanjassaan vaati Suomea kulkemaan etujoukoissa ihmisoikeuksia turvattaessa.

Suomi on kuulemma osa läntistä arvoyhteisöä. Jos länsimaisia arvoja arvioi talouselämän ja poliittisen johdon käytöksen mukaan, päällimmäisinä näyttävät olevan kyynisyys ja kaksinaamaisuus.

Mallia Viron talousihmeestä?

Kuva: Kuvakaappaus (Novasigma)Moni poliitikko tykkää vertailla Suomea muihin maihin. Mallimaat vaihtelevat muodin ja tarpeen mukaan. 1990-luvulla oli suosiossa Uusi-Seelanti ja myöhemmin Irlanti. Nyttemmin näiden vapaan markkinatalouden mannekiinien menestyksestä ei juuri kuule. Sen sijaan varsinkin Suomessa Viro on kovassa huudossa.

Pääministeri Stubbin yrityspoliittinen neuvonantaja Eero Lehti (kok) kehui äskettäin Viroa uudeksi Liechtensteiniksi. Hänen purkauksensa oli jatkoa kokoomusnuorten vuonna 2012 aloittamalle Siirrä yrityksesi Viroon -kampanjalle. Siinä Viro esitetään vastakohtana Suomen byrokraattisuudelle, kovalle verotukselle ja yrittäjäkielteiselle ilmapiirille. Naapurissa kannattaa investoida ja työllistää.

Ilmapiiri lienee makuasia, mutta yritystoiminnan byrokraattisuutta mitannut Maailmanpankin raportti totesi vuonna 2013, että bisneksen teon helppoudessa Suomi on maailman maista sijalla 9. Viro on sijalla 17.

Ainakaan tilastojen valossa työpaikkojen synty ei ole Virossa paljon vilkkaampaa kuin Suomessakaan. Viron tilastokeskuksen raportin mukaan syyskuussa 2014 maassa oli 51 000 työtöntä eli työttömyysaste oli  7,5 %. Suomen työttömyysaste lokakuussa oli 8,9 %. Toisaalta työllisyysaste eli työssä käyvien osuus koko työikäisestä väestöstä oli Virossa 63,9 % eli pienempi kuin Suomessa (68,3 %).

Lisäksi täytyy muistaa, että joka kymmenes työikäinen virolainen on töissä ulkomailla, useimmat Suomessa. Kaikki arviolta 100 000 Suomessa työskentelevää virolaista tuskin ovat tulleet tänne vain siksi, että Suomessa on mukavaa.

Eikä työllistäminen ole Virossa kovin halpaakaan. Työnantajien manaamat palkan sivukulut eli eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutusmaksut ovat Virossa 33 % palkasta, Suomessa 24 %. Mutta palkat ovat pienet. Virossa tilastollinen keskipalkka 2013 oli 930 euroa kuukaudessa, mutta monissa ammateissa jäädään alle 600 euroon. Vähimmäispalkka on 390 euroa. Veroja kaikki maksavat 21 % – oli tuloja sitten minimi tai miljoona kuussa.

Investointeja Viro kyllä houkuttelee. Suomalaisiakin yrityksiä on siellä yli 6 000, joista tosin alle puolet toimii aktiivisesti. Suurimmat suomalaisinvestoinnit on tehty suomalaisfirmojen tytäryhtiöihin, joiden markkinat ovat Suomessa. Lisäksi suomalaiset näyttävät suosivan palvelualaa, missä maksukykyisimmät asiakkaat oletettavasti ovat ulkomaisia matkailijoita.

Matkailun lasketaan tuovan Viron talouteen vuonna 2014 2,5 miljardia euroa. Se on 13,7 % Viron bruttokansantuotteesta; Suomessa matkailun osuus on 2,7 %. (Suurin virolaisomisteinen yritys on muuten Tallink, jonka liikevaihto on lähes miljardi euroa.) Kolmesta miljoonasta vuotuisesta Viron-kävijästä suurin osa tulee Suomesta.

Suomalaisyrityksiä houkuttelevat Viroon ennen muuta alhainen verotus ja alhaiset palkat. Tuotot tehdään kuitenkin Suomessa tai suomalaisilla asiakkailla. Yhtälö siis toimii vain, jos Viron palkkataso pysyy alhaalla ja Suomen ylhäällä.

Näyttää siltä, että mallimaa Viron talouden veturi on Suomi, jonka asukkaiden ostovoima on paljolti kokoomusnuorten parjaaman hyvinvointivaltion ansiota.

Itse asiassa Viro toistaa Suomen mallia. 1960- ja 1970-luvulla Suomi ulkoisti lähes puoli miljoonaa työtöntä Ruotsiin. Viro tosin on päivittänyt mallin veronkierrolla ja työntekijöiden halpamyynnillä. Sitäköhän Eero Lehti tarkoitti kehuessaan Viron nousevan uudeksi Liechtensteiniksi?

Toki Virossa on matkimisenkin arvioisia asioita, kuten Tallinnan maksuton joukkoliikenne . Myös terveydenhuollon tietojärjestelmät tuntuvat syntyvän Virossa nopeammin ja halvemmalla, ja kyllä baarin pitäminenkin taitaa oikeasti olla siellä helpompaa.

 

Lapset takaisin sotaladulle?

Kuva: Mari Koistinen

Näin Koululiikuntaliitto innostaa opettajia Suomen Latu ry:n Liikuttaja-lehdessä.

Hiihtäminen ja sotiminen ovat saman ladun kaksi uraa. Sen opin jo pienenä. Tosin ehdin jo luulla, että latu päättyi omaan lapsuuteeni, mutta Koululiikuntaliitto ja eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd.) ovat oikaisseet virhekäsitykseni.

1970-luvun lopulla Kaukajärven ala-asteella Tampereella liikunnanopettaja vihki pojat hiihtoharrastukseen sulkeisten avulla. "Riviin järjesty!" sai neljäs- ja viidesluokkalaiset suihkimaan koulun seinustalle ja asettumaan rinta rinnan. Oikea etäisyys naapuriin mitattiin suksisauvalla.  Myös käännös oikeaan ja vasempaan sujui yleensä vaivattomasti, vaikka alkutalvesta sukset tahtoivat mennä ristiin. Sitä en muista, miten "Lepo!"-käskyyn tuli reagoida hiihtovarusteissa.

Talviurheilun yhteys sotahistoriaan ei jäänyt epäselväksi myöskään Tammerkosken lukiossa. Jos joku poika sattui kysymään, onko seuraavalla liikuntatunnilla hiihtoa kovasta pakkasesta huolimatta, opettajan vakiovastaus kuului, että sitten, kun pakkasta on enemmän kuin talvisodassa, voi jättää sukset kotiin. Muistaakseni opettajan mukaan talvisodan aikaan pakkasta oli 48 astetta.

Koululiikuntaliitto on sitä mieltä, että hurtti sodan henki kuuluu oppitunneille edelleen.

Väline hengen luomiseksi on Talvisotahiihto, jonka virallinen suojelija on puhemies Heinäluoma. Muita mannekiineja ovat Marjo Matikainen-Kallström (kok) ja Juha Mieto (kesk). Se on kampanja, jolla ”ylläpidetään hiihtotaitoa” ja kerätään rahaa talvisodan muistomerkille Helsingin Kasarmintorille. Kouluikäisiltä sopiva maksu hiihdosta on kuulemma 2–5 euroa.

Ilmeisesti juuri 75 vuotta sitten käyty sota, jossa kuoli yli 150 000 ihmistä, on paras kannustin, kun koululaisia innostetaan ylläpitämään kuntoaan ”reippaan ulkoilun ja mukavan yhdessäolon” merkeissä.

Talvisotahiihdolla lapset kuulemma kunnioittavat edellisten sukupolvien uhrauksia. Samalla koululaisille muistutetaan, että ”kansalaisten terveys ja hyvä kunto ovat tärkeitä myös tänään kehittäessämme hyvinvointivaltiotamme kohtaamaan sen uudet haasteet”.

Menneet sukupolvet ja hyvinvointivaltio on ilman muuta hyvä pitää mielessä myös hiihdellessä. Ladulla lykkiessään kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvinvointivaltio kyllä luotiin rauhan aikana: 1950–1970-luvuilla. Jotenkin tuntuisi, että sen rakentaneiden sukupolvien uhrauksia olisi osuvampaa kunnioittaa vaikka Jälleenrakennushiihdolla.

Nyt kun sota on täyttä totta myös Euroopassa, kannattaisi kouluissa muistella sitäkin, miten Suomi on saatu 70 vuoden ajan pidettyä sotien ulkopuolella. Miten olisi Liittoutumattomuuslentopallo tai Puolueettomuushölkkä?

 

PS. Koululiikuntaliiton tavoitteena on auttaa koululaisia löytämään liikunnan riemu.

Ydinvoima ja Nato: tuplasti riippuvainen Suomi

Johdonmukaisuus ei ole taakkana oikeiston Nato- ja ydinvoimakannoissa.

Johdonmukaisuus ei ole taakkana oikeiston Nato- ja ydinvoimakannoissa.

Viime viikonloppuna Kultarannassa pohdittiin isänmaan asioita isolla porukalla. Kuten odottaa saattoi, esille nousi turvallisuuspolitiikka, joka Suomessa on perinteisesti tarkoittanut keskustelua Venäjästä, Nato-jäsenyydestä ja armeijan asehankinnoista.

Venäjän karhu huolestutti nytkin vähän kaikkia - presidenttiä myöten.

Turvaa kaivataan Nato-jäsenyydestä jo vanhastaan kokoomuksessa ja  rkp:ssä mutta nyttemmin myös keskustan joukoissa.  Lisäksi armeijalle halutaan uusia aseita, eikä hinta hirvitä paatuneintakaan leikkauspoliitikkoa. Viime laman aikaan USA:sta ostettujen Hornet-hävittäjien (Nato-mallisiin) seuraajiin ollaan laittamassa viisi miljardia euroa tuosta vaan. Timo Soiniakin Venäjä hirvittää. Niinpä Nato-jäsenyys sopii persuille, vaikka tärkeintä on saada lisää rahaa aseisiin.

Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka kuitenkin haihtuu nopeasti, kun puhe kääntyy ydinvoimaan. Fennovoiman kaavailema ydinvoimala ei ole ongelma sen enempää kokoomukselle, keskustalle, rkp:lle kuin perussuomalaisillekaan.

Niille kaikille kelpaa voimalaitos, joka on täysin riippuvainen venäläisestä tekniikasta ja uraanista. Ainoa, seitinohut mielipide-ero koskee suomalaisomistuksen osuutta, vaikka suurin omistaja on venäläinen Rosatom.

Maanpuolustushengellä ja Venäjän uhalla ratsastavien ydinvoimainnostus on vähintäänkin mielenkiintoista. Fennovoiman pääosakas ja laitetoimittaja Rosatom on nimittäin tiukasti mukana myös Venäjän ydinasevarustelussa.

Fennovoiman ydinvoimala lisäisi entisestään Suomen riippuvuutta venäläisestä energiasta. Jo nyt Venäjän osuus Suomen energiantuonnista noin 70 prosenttia.

Kokoomus-keskusta-persuakselin tavoitteena on ilmeisesti tilanne, jossa Suomen puolustusvoimat on riippuvainen Natosta ja energiantuotanto Venäjästä.

Puolueettomaan Suomeen tuskin kohdistuu sotilaallista uhkaa Venäjältä tai muualtakaan, mutta energiantuotannon rakentaminen turhan tuonnin varaan (jos nyt unohdetaan ydinvoiman muut ongelmat) on yhtä tyhmää politiikkaa kuin verorahojen hassaaminen ulkomaisiin aseisiin.

Mieluummin kannattaisi panna rahat uusiutuvien energianlähteiden kehittämiseen. Ihan vakavasti otettavien laskelmien (ja jos Greenpeacen hipit eivät vakuuta, niin Vaasan yliopistossa ollaan samoilla linjoilla) mukaan niillä saataisiin Suomi kokonaan omavaraiseksi. Samalla tulisi puolustettua koko planeettaa.

Vallankumouksellinen terveyskeskus

SairaalaTehostetaan terveydenhuoltoa antamalla työntekijöiden päättää, miten työt tehdään. Muun muassa tämä vallankumouksellinen idea tuli esille maaliskuisena lauantaina, kun Tampereen kaupungin luottamuselimissä istuvat vasemmistolaiset pohtivat yhdessä kunnan touhuja.

Arkijärjen mukaan idea on tietysti kaikkea muuta kuin mullistava. Vuosikausia on valitettu, että lääkärit ja hoitajat eivät halua töihin terveyskeskuksiin, koska niissä aika kuluu joutavaan byrokratiaan. Ilmiselvä ratkaisu on järjestää työt niin, että työntekijät voivat tehdä työnsä kunnolla. Miksi niin ei ole tehty?

On helpompaa tehdä niin kuin on aina tehty. Hallintoon liittyy myös valtaa, ja vallasta luopuminen voi olla kova pala. Ja joskus muutoksia vastustetaan ihan aiheestakin. Monen kokemus kertoo, että ”tehostaminen” tai ”kehittäminen” usein tarkoittaa irtisanomisia, yleensä suorittavalla tasolla. Niin ei tietenkään tarvitse olla varsinkaan, kun terveydenhuollossa valitetaan työvoimapulaa.

Muutosvastarinnan lieventämiseksi päätimme ehdottaa, että mullistavaa ajatusta testataan ensin vaikka yhdessä terveyskeskuksessa. Sille annetaan oma budjetti ja lääkäreille ja hoitajille valta päättää, miten rahat käytetään ja työt järjestetään niin, että homma sujuu potilaan hoidon kannalta järkevimmin.

Mallia voitaisiin ottaa Lappeenrannasta. Siellä tehty mielenterveyspalvelujen uudistus on saanut kehuja ympäri maata. Jonoista on päästy, ja rahaakin säästyy. Kun uudistusta puuhattiin, suurin vastustus tuli hallinnosta ja poliittisilta päättäjiltä.

Julkisen terveydenhuollon kehittäminen on nimenomaan politiikkaa. Kaikki myöntävät, että ongelmia on, mutta seuraavasta askeleesta ollaan eri mieltä. Oikeiston ratkaisu on yksityistäminen: toiminta on tehokasta vain, jos joku tekee sillä voittoa. Muita ratkaisuja on turha pohtia. Se, että voitto tulee veronmaksajien kukkarosta, on toissijaista.

Toinen lähtökohta on luottamus siihen, että työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita ja haluavat tehdä työnsä hyvin ja osaavat järkeistää työaikansa, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tästä on myös tutkittua tietoa , muun muassa Tampereen kaupungin hammashoitolasta ja Helsingistä Meilahden sairaalasta.

Tapaamisessa oli mukana myös Tampereen apulaispormestari Mikko Aaltonen (vas). Hän sai tehtäväkseen viedä vallankumoussanoman kaupungin virkakoneistoon. Saa nähdä, miten käy.

Julkaistu alun perin Vasemmassa Kaistassa 7.4.2014

Tiina Pitkänen on kovempi kuin Alexander Stubb

Kuva: norden.org/Magnus Fröderberg (Creative Commons Attribution 2.5 Denmark)EU ja USA neuvottelevat vapaakauppasopimuksesta. Se on hieno asia - ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin (kok) mielestä ainakin.

Stubbin innostus perustuu toisen käden tietoihin. Hän ei nimittäin istu neuvottelupöydässä. Eikä kukaan muukaan suomalainen. Ainoa suomalainen, joka on ollut suoraan osallisena neuvotteluissa, on Tiina Pitkänen. Hän oli kaupan kilpailunäkökulmien asiantuntijana niin sanotussa työpaikkoja ja kasvua käsittelevässä korkean tason työryhmässä, joka valmisteli neuvotteluja. Hän ei edustanut Suomea vaan EU-komission kauppapoliittista pääosastoa.

Varsinaisessa neuvottelijaryhmässä ei ole yhtään suomalaista. Muodollinen neuvotteluosapuoli onkin EU-komissio, joka kuulemma noudattaa Eurooppa-neuvoston - ja sitä kautta jäsenmaiden hallitusten - antamia neuvotteluohjeita. Ohjeita ei ole julkaistu - ”luottamuksellisuussyistä”. Emme siis tiedä, mitä neuvottelijat 500 miljoonan eurooppalaisen nimissä tavoittelevat. Mutta riskejä ei ole, Stubb vakuuttaa.

Ajatus vapaakauppasopimuksesta on vanha. EU-komission mukaan ”virkamiehet, yritykset ja tutkijat”  ovat keskustelleet siitä jo pitkään. Kuka on keskustellut ja kenen aloitteesta? Olisiko ollut hyvä keskustella myös julkisuudessa? Tai vaikka Suomen eduskunnassa?

Vapaakauppasopimuksen tarkoituksena on kuulemma poistaa tarpeettomat kansainvälisen kaupan byrokraattiset esteet, kuten tullit ja sääntely. Näin vienti lähtee vetämään ja työpaikkoja syntyy. Tosin EU-komissio itse  ja myös Stubb myöntävät, että esteitä on nytkin hyvin vähän.

Sopimusta eivät näytä laativan EU ja Yhdysvallat, vaan suuryritykset. Ainakin niitä kuultu hyvin halukkaasti ja herkällä korvalla.

EU-komission neuvottelijat järjestivät tammikuusta 2011 huhtikuuhun 2013 sopimuksen tiimoilta 135 kuulemistilaisuutta (mm. nämä). Niistä 127 oli salaisia. 119 tilaisuudessa kuultiin yritysten ja liike-elämän edunvalvojien edustajia. Suomalaista väriä keskusteluihin näyttävät tuoneen Nokia ja Pekka Pesonen, joka on maataloustuottajien eurooppalaisen lobbausjärjestön COPA-COGECAn pääsihteeri.

Toki myös myös kansalaisjärjestöjä, kuten ammattiyhdistysliikettä ja kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjä, on kuultu. Ne pääsivät mukaan ”dialogitilaisuuteen”  16.7.2013 Brysselissä klo 14.30-16.30. Kaksituntiseen vuoropuheluun osallistui 162 (enimmäkseen liike-elämää edustavaa) järjestöä. Laskennallinen aika järjestöä kohti olisi siis ollut hieman alle minuutin. Tosin tilaisuudessa puhui myös 13 EU-komission ja USA:n neuvottelijoiden edustajaa, joten yleisökysymykset lienevät jääneet lyhyemmiksi.

Seuraava vuoropuhelu järjestetään 14.1.2014 kello 14.30-16.30 Brysselissä. Ilmoittautua voi täällä.

Vapaakauppasopimuksen ydin on niin sanottu investointisuoja. Se tarkoittaa sitä, että yhtiöillä on oikeus riitauttaa mikä tahansa EU-maassa (tai USA:ssa tai Kanadassa) tehty poliittinen ja demokraattinen päätös, jos se uhkaa pienentää yrityksen voittoja.

Esimakua samankaltaista vapaakauppasopimuksista on jo saatu: Tupakkavalmistaja Philip Morris vaatii Uruguaylta ja Australialta korvauksia varoitustekstien lisäämisestä tupakka-askeihin. Sähköyhtiö Vattenfall vaatii Saksalta satojen miljoonien eurojen korvauksia siitä, että Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta. Kanadalainen kaivosyhtiö Gabriel Resources uhkaa Romaniaa 1,4 miljardin euron korvausvaatimuksilla, jos siltä evätään kultakaivoksen toimilupa ympäristönsuojelusyistä.

Yritysten ja valtioiden välisiä sopimuskiistoja ei ratkaistaisi oikeudessa vaan salaisessa välimiesmenettelyssä (ICSID) , jonka päätöksestä ei voi valittaa. EU-komission mukaan  tällainen ratkaisu tarvitaan, koska ”vahva kansallinen oikeusjärjestelmä ei aina takaa ulkomaisille investoijille asianmukaista suojaa” ja valtio voi hyväksyä lakeja, jotka heikentävät investointien arvoa. Näin luja luottamus EU-komissiolla on jäsenmaidensa oikeuslaitokseen ja eduskuntaan.

Vanha mutta ajankohtainen vitsi kertoo, että jos EU olisi valtio, sitä ei huolittaisi EU:n jäseneksi, koska se on liian epädemokraattinen. Kaavailtu vapaakauppasopimus ei vähentäisi vitsin paikkansapitävyyttä.

PS. Suomi pitää tärkeänä, että avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen kiinnitetään erityistä huomiota koko neuvottelujen ajan, kertoo ulkoministeriö.

Kuilun partaalta 40 eurolla?

Fool at the edgeVeronkorotus on varmaan pahinta, mitä kuntapoliitikko voi ehdottaa, oli talousahdinko kuinka paha tahansa.

220 000 asukkaan Tampereella talousahdinko tarkoittaa 60 miljoonan euron miinusta vuodessa. Vaje poistuisi lähes kokonaan, jos kunnallisveroa nostettaisiin 1,5 prosenttiyksiköllä, 19:stä 20,5:een.

Korotus olisi niin huima, että kunnan virkamiehet eivät uskalla sitä edes ehdottaa. Tampereella osa kokoomuksen valtuutetuista mieluummin antaisi potkut 500 työntekijälle. Sama ääni kaikuu muun muassa Vantaan persuissa.

Veronkorotus toisi kunnan kassaan 52,5 miljoonaa euroa. Mitä se tarkoittaisi tamperelaisen lompakossa?

Kunnallisvero ei ole yhtä progressiivinen kuin valtionverotus, mutta erilaisten vähennysten ansiosta pienituloiset eivät onneksi maksa yhtä paljon kuin rikkaat. Kun vähennykset huomioidaan, tamperelaisten keskimääräinen kunnallisvero ei olekaan 19 vaan 14,5 prosenttia.

Jos kunnallisveroprosentti nostettaisiin 20,50:een, kokonaisverotus (valtionvero ja kunnallisvero) kiristyisi tulojen mukaan seuraavasti:

1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus palkansaajan veroprosenttiin
Palkka/kk Veroprosentin nousu
1000 euroa
4,55 % -> 5,21 %
2000 euroa
15,14 % -> 16,32 %
3000 euroa
22,21 % -> 23,48%
6000 euroa
31,78 % -> 33,15 %

Euroina korotus tarkoittaa tätä:

1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus palkansaajan kuukausituloihin
Palkka/kk Lisää veroa/kk
1000 euroa
6,70 euroa
2000 euroa
23,60 euroa
3000 euroa
38,30 euroa
6000 euroa
82,40 euroa

Toisaalta kunnallisvero on siitä kiero, että se koettelee työttömiä ja eläkeläisiä muita kovemmin. Heille korotus merkitsisi tätä:

1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus työttömän ja eläkeläisen veroprosenttiin
Työttömyyskorvaus tai eläke/kk Veroprosentin nousu
698 euroa (työmarkkinatuki) 17 % -> 18 %
1600 euroa (ansiosidonnainen työttömyyskorvaus) 22,5 % -> 24 %
1400 euroa (eläke) 14,5 % -> 15,5 %
1,5 %-yksikön veronkorotuksen vaikutus työttömän tai eläkeläisen kuukausituloihin
Työttömyyskorvaus tai eläke/kk Lisää veroa/kk
698 euroa (työmarkkinatuki) 8,25 euroa
1600 euroa (ansiosidonnainen työttömyyskorvaus) 24 euroa
1400 euroa (eläke) 13,70 euroa

3000 euron kuukausipalkalla (joka tilastojen mukaan on suunnilleen suomalaisten keskipalkka) 40 euron veronkorotus tuskin olisi ylitsepääsemätön, ja kuusi tonnia tienaavan pankkitilillä 80 euron lisämenoa ei edes huomaisi. Jos kuilun partaalta päästään 40 eurolla kuussa, onko tuho sittenkään väistämätön?

Vai onko uhraus niin kova, että kannattaa mieluummin lakkauttaa jokin koulu, nuorisotila, päiväkoti, kirjasto tai terveyskeskus? Tinkiä kaikkein köyhimpien toimeentulotuesta? Tai irtisanoa hoitajia tai siivoojia? 60 miljoonan vaje voidaan hoitaa myös leikkaamalla vaikka kaikki tämä.

Työttömän ja eläkeläisen tuloissa korotus tuntuu, mutta taakkaa voitaisiin keventää luopumalla bussilippujen ja muiden maksujen korotuksista tai vaikka lopettamalla terveyskeskusmaksut ja korottomalla toimeentulotukea. Jos halutaan, se on mahdollista.

Mielipidetutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista valitsisi mieluummin veronkorotuksen kuin palvelujen heikentämisen. Suopeimmin veroihin suhtautuvat juuri eläkeläiset. Kunnanvaltuutetut (ja lehtien pääkirjoitustoimittajat) eivät vain tunnu uskovan sitä.

Tampereella vajeen loput 7,5 miljoonaa voitaisiin tilkitä säästöillä, sillä turhiakin rahareikiä on.  Esimerkiksi keskittämällä Tampereen kaupungin yksiköiden yhteishankinnat voidaan säästää muutama miljoona. Myös hallinnon byrokratiaa voidaan karsia ja toimintoja järkeistää. Ja perua kalliita ulkoistamisia.

Eivätkä vaihtoehdot lopu tähän. Jos kuntien talous halutaan kuntoon, valtio voi vaikka antaa kunnille oikeuden verottaa myös pääomatuloja, palauttaa varallisuusveron, nostaa pääomaverotuksen samalle viivalle palkkaveron kanssa, korottaa esimerkiksi yli 100 000 vuodessa ansaitsevien veroja...

Näillä keinoilla saataisiin 2,7 miljardia lisää veroja. Ne voisi jakaa kunnille.

 

PS. Korotuksen jälkeen Tampereella olisi muuten yhtä kovat verot kuin nyt naapurikunnassa Lempäälässä, joka on Suomen suurimpia muuttovoittokuntia.