Myös lähiöt ansaitsevat laatua

Miia Sample/Jaettu Flickr-kuvapalvelussa lisenssillä ”Attribution-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-SA 2.0)”.

Kuva Hervannan lähiöstä vuonna 2007. (Kuva: Miia Sample/Jaettu Flickr-kuvapalvelussa lisenssillä ”Attribution-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-SA 2.0)”.)

Tampereella on meneillään rakentamisen noususuhdanne. Nousukiidossakaan ei silti saisi unohtaa laatua eikä asuinalueiden tasa-arvoa. Nyt Tampereella on rakentamisessa kahdet säännöt: kalliille asuinalueille toiset, lähiöihin toiset.

Rakentamista ohjataan niin sanotuilla rakentamistapaohjeilla. Niillä määrätään esimerkiksi, että Ranta-Tampellassa talojen julkisivuja ei saa rakentaa betonielementeistä. Ne on muurattava punatiilestä, ja sisäpihan puolella seinät on rapattava. Näin halutaan varmistaa, että saadaan laadukasta ja kaunista kaupunkiympäristöä. Näitä ohjeita on noudatettava.

Sen sijaan Tesoman rautatiekorttelista eli uudesta kauppakeskuksesta ja asuinkorttelista on tulossa betonielementtikolossien ympäröimä tummanharmaa monotoninen laatikkomarketti. Näin siitä huolimatta, että sen rakentamistapaohjeissa lukee, että julkisivujen pitää olla rapattuja tai muuten sileitä. Kaupan julkisivun pitäisi olla ”kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen”, ja siihen toivotaan jopa taideteoksia. Näitä ohjeita ei vain tarvitse noudattaa.

Ranta-Tampellan rakentamistapaohjeet sitovat rakentajaa, koska ne on kirjattu myös asemakaavaan. Tesoman rakentamistapaohjeet sen sijaan ovat käytännössä pelkkiä suosituksia, joita voi noudattaa, jos siltä tuntuu.

Tiukat laatukriteerit koskevat nykyisin vain Ranta-Tampellaa, Vuoresta, Härmälänrantaa ja Santalahtea. Niiden rakentamista ohjataan niin sanotussa laaturyhmässä ja kaupunkikuvatoimikunnassa.

Suurin osa tamperelaisista asuu lähiöissä. Silti edes lähiöiden keskustat eivät pääse laaturyhmän käsittelyyn.

Tampere on vuonna 2008 hyväksynyt arkkitehtuuriohjelman. Sen visiona on tehdä arkkitehtuurin ja rakentamisen laadusta Tampereen brändi ja menestystekijä, jota tullaan katsomaan kaukaa. Hyvä niin, mutta laadukkuuden pitäisi koskea kaikkia alueita.

Arkkitehtuuriohjelman mukaan lähiöiden ”arkiympäristön laadullisten ominaisuuksien kehittäminen on kärkihanke” ja tonttien luovutuksen ehtona on ”varmuus laatutavoitteiden toteutumisesta”. Nyt tämä kärkihanke on unohdettu.

Laatutavoitteiden vesittyminen varmasti turhauttaa kaavoituksesta vastaavia viranhaltijoita. Siksi poliitikkojen on kannettava vastuunsa. Meidän on tuettava ja kannustettava viranhaltijoita vaatimaan rakentajilta laatua myös lähiöihin.

Laatu tietysti maksaa enemmän kuin bulkki, mutta jos köyhällä 1950-luvulla voitiin rakentaa Kalevan kaltainen laadukas ja värikäs asuinalue, hyvännäköinen ja mielenkiintoinen rakentaminen tuskin on mahdotonta kohtuuhintaan nykyäänkään. Ainakin siihen pystytään muun muassa Vantaan ja Espoon lähiöissä.

Tamperelaiset eivät ansaitse ainakaan huonompaa.

Kirjoitus on julkaistu myös Tamperelainen-lehdessä 19.9.2018 ja Pirkanmaan Vasemmiston Vasen Kaista -verkkolehdessä. Lyhennetty versio julkaistiin Aamulehden mielipideosastossa 24.9.2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>