Myös lähiöt ansaitsevat laatua

Miia Sample/Jaettu Flickr-kuvapalvelussa lisenssillä ”Attribution-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-SA 2.0)”.

Kuva Hervannan lähiöstä vuonna 2007. (Kuva: Miia Sample/Jaettu Flickr-kuvapalvelussa lisenssillä ”Attribution-ShareAlike 2.0 Generic (CC BY-SA 2.0)”.)

Tampereella on meneillään rakentamisen noususuhdanne. Nousukiidossakaan ei silti saisi unohtaa laatua eikä asuinalueiden tasa-arvoa. Nyt Tampereella on rakentamisessa kahdet säännöt: kalliille asuinalueille toiset, lähiöihin toiset.

Rakentamista ohjataan niin sanotuilla rakentamistapaohjeilla. Niillä määrätään esimerkiksi, että Ranta-Tampellassa talojen julkisivuja ei saa rakentaa betonielementeistä. Ne on muurattava punatiilestä, ja sisäpihan puolella seinät on rapattava. Näin halutaan varmistaa, että saadaan laadukasta ja kaunista kaupunkiympäristöä. Näitä ohjeita on noudatettava.

Sen sijaan Tesoman rautatiekorttelista eli uudesta kauppakeskuksesta ja asuinkorttelista on tulossa betonielementtikolossien ympäröimä tummanharmaa monotoninen laatikkomarketti. Näin siitä huolimatta, että sen rakentamistapaohjeissa lukee, että julkisivujen pitää olla rapattuja tai muuten sileitä. Kaupan julkisivun pitäisi olla ”kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen”, ja siihen toivotaan jopa taideteoksia. Näitä ohjeita ei vain tarvitse noudattaa.

Ranta-Tampellan rakentamistapaohjeet sitovat rakentajaa, koska ne on kirjattu myös asemakaavaan. Tesoman rakentamistapaohjeet sen sijaan ovat käytännössä pelkkiä suosituksia, joita voi noudattaa, jos siltä tuntuu.

Tiukat laatukriteerit koskevat nykyisin vain Ranta-Tampellaa, Vuoresta, Härmälänrantaa ja Santalahtea. Niiden rakentamista ohjataan niin sanotussa laaturyhmässä ja kaupunkikuvatoimikunnassa.

Suurin osa tamperelaisista asuu lähiöissä. Silti edes lähiöiden keskustat eivät pääse laaturyhmän käsittelyyn.

Tampere on vuonna 2008 hyväksynyt arkkitehtuuriohjelman. Sen visiona on tehdä arkkitehtuurin ja rakentamisen laadusta Tampereen brändi ja menestystekijä, jota tullaan katsomaan kaukaa. Hyvä niin, mutta laadukkuuden pitäisi koskea kaikkia alueita.

Arkkitehtuuriohjelman mukaan lähiöiden ”arkiympäristön laadullisten ominaisuuksien kehittäminen on kärkihanke” ja tonttien luovutuksen ehtona on ”varmuus laatutavoitteiden toteutumisesta”. Nyt tämä kärkihanke on unohdettu.

Laatutavoitteiden vesittyminen varmasti turhauttaa kaavoituksesta vastaavia viranhaltijoita. Siksi poliitikkojen on kannettava vastuunsa. Meidän on tuettava ja kannustettava viranhaltijoita vaatimaan rakentajilta laatua myös lähiöihin.

Laatu tietysti maksaa enemmän kuin bulkki, mutta jos köyhällä 1950-luvulla voitiin rakentaa Kalevan kaltainen laadukas ja värikäs asuinalue, hyvännäköinen ja mielenkiintoinen rakentaminen tuskin on mahdotonta kohtuuhintaan nykyäänkään. Ainakin siihen pystytään muun muassa Vantaan ja Espoon lähiöissä.

Tamperelaiset eivät ansaitse ainakaan huonompaa.

Kirjoitus on julkaistu myös Tamperelainen-lehdessä 19.9.2018 ja Pirkanmaan Vasemmiston Vasen Kaista -verkkolehdessä.

Nuoret aseisiin

Albert_Edelfelt_Vanrikki_Stoolin_tarinatKun suomalaiset vieraat muinoin pääsivät tutustumaan kouluihin Neuvostoliitossa tai Itä-Saksassa, monen kasvoille levisi epäuskoinen hämmästys viimeistään siinä vaiheessa, kun kerrottiin koululaisille annettavasta asekoulutuksesta. Oli vaikea ymmärtää, miksi rauhan aikana alaikäiset nuoret pantiin harjoittelemaan aseen käyttöä.

En tiedä, kävikö puolustusministeri Jussi Niinistö (pers/sin) koskaan kouluvierailuilla itäblokin maissa, mutta hän olisi todennäköisesti ollut haltioissaan. Ainakin hän haluaa kopioida Itä-Saksan mallin Suomeen. 11.8.2018 uutisoitiin, että hän haluaisi panna 16-vuotiaat sotilaskoulutukseen.

Itä-Saksassa koululaiset lähetettiin leireille, joilla he harjoittelivat univormut päällä ampumista ilmakivääreillä ja konepistooleilla. Suomeen kaavaillaan 16-vuotiaille vapaaehtoisia kursseja, joihin kuuluisi sulkeisjärjestysharjoituksia eli opeteltaisiin seisomaan asennossa ja tottelemaan upseerin komentoja ja ”kalustoesittelyjä” eli kouluikäisille esiteltäisiin erilaisia aseita ja he kokeilisivat niillä ampumista.

Tuskin olen ainoa, joka ihmettelee, onko juuri tämä sellainen panostus, jota koulutuksessa ja nuorisotyössä tarvitaan, kun koulutuksesta on leikattu toistasataa miljoonaa euroa. Näinkö autetaan niitä 66 000:ta nuorta, jotka eivät ole työssä eivätkä koulussa? Asekoulutusko on ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?

Herää kysymys, miksi ministeri Niinistö haluaa juuri nyt ruokkia mielikuvia uhkista, joihin pitää varautua sotilaallisesti ja joita torjumaan tarvitaan jopa kouluikäisiä.

Yksi vastaus voi löytyä viime joulukuussa julkaistusta mielipidetutkimuksesta. Sen teetti Puolustusministeriön Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta, joka seuraa suomalaisten kantoja turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta. Tutkimus osoitti muun muassa, että Suomen Nato-jäsenyyteen suhtautuvat kielteisimmin juuri nuoret. 25–35-vuotiaista vain 13 prosenttia haluaa, että Suomi liittyy Natoon (tai ylipäänsä mihinkään sotilasliittoon). Koko väestöstä Natoon liittymistä kannatti 22 prosenttia.

Tulos on tainnut olla järkytys Jussi Niinistölle, joka on tehnyt kaikkensa Suomen kytkemiseksi Natoon.

Tutkimustulos on todella yllättävä siihen nähden, millainen sotilaallisen uhkan vyörytys iltapäivälehtien lööpeissä ja lähes kaikissa valtamedioissa on ollut viime vuodet.

Jatkuvasta uhka- ja viholliskuvien lietsomisesta huolimatta ylivoimainen enemmistö suomalaisista arvostaa rauhallista, diplomaattista ulkopolitiikkaa, jossa pyritään hyviin suhteisiin kaikkien naapurimaiden kanssa ja jonka tavoitteena on pitää Suomi sotien ja konfliktien ulkopuolella.

Vain 17 prosenttia tutkimuksen vastaajista koki, että Suomeen kohdistuu aseellisen hyökkäyksen tai Venäjän sotilaallisten toimien uhka. Paljon suurempina uhkina pidettiin terrorismia, kansainvälistä rikollisuutta, ilmastonmuutosta ja yleismaailmallisen talousjärjestelmän kriisiä.

Vastaukset eivät selvästikään johdu tietämättömyydestä tai sinisilmäisyydestä. Suurvaltojen vaikutus kansainväliseen turvallisuuteen kyllä ymmärrettiin. 37 prosenttia vastaajista piti Venäjän vaikutusta turvallisuustilanteeseen kielteisenä. 31 prosentin mielestä Venäjän vaikutus on osin kielteinen ja osin myönteinen. Yhdysvaltojen politiikkaa piti turvallisuudelle kielteisenä 22 prosenttia ja toisaalta kielteisenä ja toisaalta myönteisenä 35 prosenttia.

Nato-jäsenyyden heikon kannatuksen lisäksi Jussi Niinistö taitaa olla huolissaan siitä, miten kansalaiset vuosikymmenien leikkauspolitiikan jälkeen suhtautuvat armeijan sota-alus- ja hävittäjäkonehankintoihin, joiden hintalappu voi olla jopa 30-40 miljardia euroa.

Ilmeisesti veronmaksajien mielipiteen pohjustamiseksi puolustusministeri haluaa viestittää nuorisolle ja heidän vanhemmilleen, että aseellisen konfliktin uhka on niin suuri, että koululaisetkin pitää kutsua aseisiin.

Puolustusministeriö on pyytänyt oikeuskanslerilta lausunnon siitä, onko koululaisten asekasvatus YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen. Oikeuskanslerin mukaan sopimus on yleensä tulkittu niin, että vapaaehtoistakaan sotilaallista koulutusta ei pidä antaa alle 18-vuotiaille. Tulkintaa tukee muuten myös Suomen aselaki. Sen mukaan aseenkantolupaa ei myönnetä alle 18-vuotiaalle.

Nuorisokurssit sinänsä ovat erinomainen idea. Kurssin aiheena voisi olla vaikka rauhankasvatus, vuorovaikutustaidot, sovittelu ja diplomatia.

Kirjoitus on julkaistu hieman eri muodossa Suomen Rauhanpuolustajien verkkosivuilla 16.8.2018.

Hyvää lomaa silti sinullekin, Petteri Orpo!

Kuva: Pixabay/Creative Commons Lomalla tärkeintä on päästä irti arjesta. Siihen auttavat metsätyöt ja kalastus. Näin kuvaili lomaohjelmaansa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kolumnissaan viime kesänä. Lomaviikkojen saldo oli kuulemma muutama tammukka, useita kuhia ja kasa halkoja.

Ei hullumpaa. Oma lomasaaliini on vattuja, muutama kyssäkaali, härkäpapuja ja kasa luettuja romaaneja. Olen myös lojunut varjossa ja katsellut, kun kirsikkapuu kasvaa.

Jos Orpo noudattaisi oman puolueensa linjaa, hänen pitäisi lomailla hyvin niukasti, jos ollenkaan. Joka kerta kun Suomessa on säädetty lakeja vuosilomista, kokoomus ja sen taustajoukot ovat panneet hanttiin.

Kun Suomeen laadittiin – Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vaatimuksesta – ensimmäistä vuosilomalakia vuonna 1939, sitä yritettiin vesittää oppositiossa olleen kokoomuksen riveistä. Laki kuitenkin hyväksyttiin. Se antoi työntekijöille 5–12 päivää lomaa työsuhteen keston mukaan.

Vuonna 1960 eduskunta äänesti vuosilomalain uudistuksesta. Kokoomuksen kansanedustajat olivat kiivaimmin sitä vastaan. Eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö, joten uudistus hyväksyttiin ja vuosiloma pidennettiin kolmeen viikkoon. (Tästä löytyy hyvä Tapio Bergholmin hyvä artikkeli täältä.)

Vuoden 1973 vuosilomalaki toi neljän viikon loman. Sitä oli edeltänyt seitsemän viikkoa kestänyt metallityöläisten lakko 1971. Vuonna 1977 saatiin vielä niin sanottu talvilomaviikko vähintään 10 vuotta työsuhteessa olleille.

Joka kerta lomaoikeutta on vastustettu samoilla perusteilla: kansantalous ja kilpailukyky vaarantuvat, ja suomalaiset tekevät muutenkin liian vähän töitä. Vaikka työn tuottavuus kasvaisi kuinka ja automatisaatio yleistyisi, töitä pitäisi tehdä enemmän. Todellisuudessa suomalaisten työaika on OECD:n tilastojen mukaan pidempi kuin monessa muussa Länsi-Euroopan maassa.

Nykyinen vuosilomalaki on vuodelta 2005. Sen mukaan lomaa kertyy kaksi ja puoli päivää työkuukautta kohti ja alle vuoden kestäneissä työsuhteissa kaksi päivää. Vasemmisto ja muun muassa SAK on ehdottanut, että lomaa kertyisi kaikille yhtä lailla, mutta lakiuudistus ei ole nykyhallituksen aikana edennyt – kokoomuksen taustajärjestön eli Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n vastustuksen takia.

Viimeksi toukokuussa EK loi lomatunnelmaa esittämällä, että työntekijöiden vuosilomaa lyhennetään viikolla. Kokoomuksen Verkkouutiset liittyi kuoroon siteeraamalla USA:n entistä Suomen-lähettilästä Bruce Oreckia. Tämän mukaan pitkät lomat ovat uhka kilpailukyvylle. Yhdysvaltalaisittain jo kymmenen päivän yhtenäinen poissaolo työpaikalta on epäilyttävän pitkä.

USA:n malli on jo totta sadoilletuhansille suomalaiselle. Käytännössä monella pätkä- ja vuokratyöläisellä ei ole mahdollisuutta pitää lomaa, kun koko ajan on oltava valmiina, jos töitä satuttaisiin tarjoamaan. Määräaikaiset ja silpputyöt ovat myös usein niin heikosti palkattuja, että monien on otettava kertyneet lomapäivät rahana. Myös moni yrittäjä ja itsensätyöllistäjä tienaa niin huonosti, että lomaa ei ole juuri varaa pitää.

Vasemmistoliitto on esittänyt pätkätöiden vuosilomapankkia. Se voisi olla valtion ylläpitämä rahasto, jonne työnantajat automaattisesti maksaisivat pätkätyöntekijöiden lomarahat. Näin pätkätyöläiset, akateemisissa projektitöissä tai vuokratyösuhteessa olevat työntekijät pääsisivät viettämään palkallista vuosilomaa. Pitämätön loma myös seuraisi työntekijää työpaikkojen välillä.

Toki oikeiston ajatusmaailmassa ihmiset ovat talouselämää eikä talouselämä ihmisiä varten, mutta uupunut ja loppuun palanut työntekijä ei ole hyödyksi työnantajalle eikä kansantaloudelle.

Kirjoitus on julkaistu myös Vasen Kaista -verkkolehdessä 28.7.2018.

Sipilän hallitus on Suomen Donald Trump

Kuva: European Council/CC BY-NC-ND 2.0Donald Trump on Suomessa ilmiömäisen epäsuosittu. Seura-lehden teettämän gallupinmukaan 83 prosenttia suomalaisista suhtautuu häneen erittäin kielteisesti tai melko kielteisesti. Naisten keskuudessa osuus on 91 prosenttia.

Trumpin ja Vladimir Putinintapaaminen Helsingissä nostattikin pikavauhtia laajan Helsinki Calling -tapahtuman, jossa muistutettiin USA:n ja Venäjän johtajia ihmisoikeuksien, demokratian, rauhan ja ympäristönsuojelun tärkeydestä. Jopa kokoomusnuoret järjestivät mielenosoituksen Trumpia vastaan.

Samoille mielenosoituskylteille olisi käyttöä myös kotimaanpolitiikassa. Todellisuudessa Trump nimittäin ajaa juuri samanlaista politiikkaa kuin Juha Sipilän (kesk) ja Petteri Orpon (kok) hallitus. Jo lyhyt pohdinta nosti mieleen 9 kohtaa, joissa Sipilän hallitus ja Trump ovat kuin kaksi marjaa.

 

1. Työläisten palkan alentaminen
Vaikka Trump esiintyy duunarien ystävänä, hän ajaa oikeiston peruslinjaa. Hän torjuu suoralta kädeltä vaatimuksen minimituntipalkan nostamisesta 7,5 dollarista (6,80 eurosta), jotta palkalla voisi edes teoriassa tulla toimeen, koska hänestä USA:ssa palkat ovat muutenkin liian korkeat.

Kuulostaa tutulta. Juha Sipilä toisteli jo vuonna 2015, että Suomen kilpailukyky on juuri palkkojen takia 10–15 prosenttia pääkilpailijamaita eli Ruotsia ja Saksaa huonompi. Sama virsikuuluu hallituksen taustajoukoista eli Elinkeinoelämän keskusliitosta. Oikeasti Suomen teollisuuden työvoimakustannukset ovat Ruotsia ja Saksaa pienemmät. Valtiovarainministeri Petteri Orpo on jatkanut palkka-alepuheita.

Sipilän hallitus on ottanut kilpailukyvyn nimissä työntekijöiden palkkapussissa ylityö- ja pyhätyökorvauksien leikkauksilla ja sairasvakuutusmaksun korotuksilla 4,170 miljardia ja siirtänyt siitä 3,63 miljardia yrityksille.

Yhteistä Suomella ja USA:lle on sekin, että molemmissa maissa työläisten palkkojen ostovoima on laskenut, Suomessa lasku oli 2 prosenttia 2010–2017. USA:ssa miestyöläisten mediaanipalkka on nyt jopa alempi kuin vuonna 1973 ja naisten palkat yhä kaukana miesten tasosta.

 

2. Naisten oikeuksien väheksyminen
Puheiden tasolla Trump on naisten halveksunnassa toki omaa luokkaansa, mutta ulkoministeri Timo Soinin (sin) surkuttelu abortin laillistamisesta Irlannissa osoittaa, että naisten päätösvalta omaan kehoonsa ei ole Suomenkaan hallituksessa kaikille itsestäänselvyys. USA:n oikeiston perinteiden mukaisesti myös Trump on hyökännyt aborttioikeutta vastaan.

Sipilän hallitusohjelman on 88 professorin ja erikoistutkijan voimin todettu heikentävän naisten työllisyyttä, sysäävän entistäkin enemmän vastuuta lasten ja muiden omaisten hoivasta naisille ja pahentavan tiettyjen naisryhmien köyhyyttä. Ns. kilpailukykypaketin julkisen sektorin 30 prosentin lomapalkan leikkaus iskee ennen muuta pienipalkkaisiin naisiin, joita julkisen sektorin työntekijöistä on suurin osa. Sipilä ei myöskään ole edistänyt palkkatasa-arvoa millään tavalla. Sekin on yhteistä Trumpin politiikan kanssa.

 

3. Pienituloisten kyykyttäminen
Trump hengenheimolaisineen kyykyttää pienituloisia rokottamalla heidän oikeuttaa terveydenhuoltoon. USA:ssa liittovaltio myöntää Medicaid-sairausvakuutuksen niille, joiden työnantajan ei tarjoa työntekijöilleen sairausvakuutusta tai joilla ei ole varaa yksityiseen vakuutukseen. Medicaidin piirissä on 75 miljoonaa yhdysvaltalaista.

Trump ja kumppanit haluavat, että saadakseen Medicaid-vakuutuksen eli edes perustason terveydenhuollon ”työkykyisten” ihmisten pitää tehdä vähintään 80 tuntia kuukaudessa palkatonta työtä. Trumpin hengenheimolaisia ei haittaa se, että 60 prosenttia Medicaidin piirissä olevista on työssäkäyviä, joiden työpaikka ei tarjoa sairausvakuutusta tai joiden palkka ei riitä sen maksamiseen.

Sipilä kumppaneineen vaati heti hallitusohjelmassaan vuonna 2015, että sosiaalietuuksia on leikattava 2 miljardia. Viimeisin veto on aktiivimalli, joka leikkaa työttömyyskorvauksia viitisen prosenttia, jos työtön ei löydä palkallista työtä vähintään 18 tunniksi tai yritystoimintaa 214 euron edestä tai osallistu TE-toimiston aktivointitoimenpiteisiin viitenä päivänä kolmen kuukauden aikana. Suurin osa työttömistä ei ole onnistunut täyttämään ehtoja ja on siksi menettänyt työttömyyskorvaustaan.

Kaikkiaan Trumpin leikkauspolitiikka vie pienituloisten sosiaali- ja terveyspalveluista ainakin 1 000 miljardia dollaria 10 vuoden aikana. Se on melkoisesti, kun koko liittovaltion budjetti on 3 650 miljardia dollaria vuodessa.

 

4. Suuryritysten paapominen
Sosiaalietuuksien leikkauksilla maksetaan yritysveron alentamista, joka oli yksi Trumpin päätavoitteista. Veroale tuli voimaan joulukuussa 2017. Sen jälkeen 110 USA:n suurimpiin kuuluvaa yritystä on saanut yli 73 miljardin dollarin verohuojennukset. Työntekijät eivät pääse yritysten kasvavasta kassasta osalliseksi: vain 4,3 prosenttia työläisistä sai bonusta tai palkankorotuksen veroalen ansiosta, kertoo kansalaisjärjestöjen Americans for Tax Fairness -sivusto.  Erityistä tarvetta veroaleen ei näytä olleen, sillä sadan suurimman yhtiön omistajien tulot ovat kasvaneet tänä vuonna 479 miljardia dollaria.

Sipilän hallituksen lahjat yrityksille ovat lähes trumpilaista tasoa.Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yrityksille jaetaan vuosittain noin miljardi euroa suoria tukia valtion budjetista ja 3 miljardia euroa verotukia. Valtiovarainministeriö taas laskee, että jo pelkät verotuet ovat noin 7 miljardia. Suurimman laskelman mukaan yrityksiä sponsoroidaan veronmaksajien kustannuksella 8-9 miljardilla vuodessa. Se on 14–15 prosenttia valtion budjetista.

Suoraa tukea saavat muun muassa Neste, UPM, Metso, Wärtsilä, Rautaruukki ja Nokia. Vaikka uutta työvoimaakin nyt vihdoin palkataan, eniten tuen saajat muistivat omistajiaan. Yritysten osingot ovat ennätystasolla, ja lähes kaikki tuen saajat ovat myös suurimpien osingonmaksajien joukossa.

 

5. Ympäristönsuojelun vaikeuttaminen
Trumpin syntilista ympäristön tuhoamisessa on niin pitkä, että mukana pysyminen on vaikeaa. National Geographic -lehti pitää siitä päivittyvää listaa. Pahimpia edesottamuksia lienevät irtisanoutuminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja fossiilisten polttoaineiden tuotannon lisääminen.

Siinä missä Trump suoraan kiistää ilmastonmuutoksen olemassaolon, Sipilän hallitus puhuu kauniisti ja tekee vähän. Suomen Luonnonsuojeluliitonkouluarvosana hallituksen ympäristöpolitiikalle on 6-, koska hallitus haluaa hakata metsiä enemmän kuin talousmetsissä kasvaa ja vitkuttelee Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamisessa. Hakematta tulee mieleen myös Sipilän osuus Talvivaaran kaivoksen tapauksessa, jota on kuvailtu Suomen pahimmaksi ympäristörikokseksi.

Trump leikkasi ympäristönsuojelun ja ympäristövalvonnan määrärahoja 25 prosenttia. Sipilän hallitus haluaa leikata ympäristöviranomaisten valtuuksia ja vaikeuttaa ympäristönjärjestöjen toimintaa moninkertaistamalla valitusprosesseista vaadittavat maksut. Jos Sipilä saisi päättää, ympäristönviranomaisilla ei olisi mahdollisuutta valittaa yritykselle annetusta ympäristöluvasta, vaikka lupa olisi selvästi väärin perustein myönnetty. Ympäristön tärveleminen halutaan siis tehdä entistä helpommaksi, jos bisnes siitä hyötyy.

 

6. Koulutusleikkaukset
Yhteistä löytyy myös suhtautumisesta koulutukseen. Trump leikkasi tuoreimmassa budjetissaan koulutuksen määrärahoja kertaheitolla 5 prosenttia. Myös Sipilän 2,5 prosentin eli 680 miljoonan euron leikkaukset opetusministeriön budjetista ovat jo some-klassikko.

Leikkauksista huolimatta Trump lisäsi tukea yksityiskouluille. Suomessa yksityistäminen koskee vasta yksityisiä päiväkoteja, joita hallituspuolueiden kuntapoliitikot hellivät palveluseteleillä.

 

7. Lisää rahaa aseisiin
USA:ssa perinteisesti uusi presidentti aina korottaa armeijan määrärahoja. Trump kasvatti ensi töikseen armeijan budjettia viidesosalla. Yhdysvallat siis syytää nyt asetehtailijoille verovaroja 700 miljardia dollaria vuodessa. Se on 19 prosenttia koko liittovaltion budjetista. Jo ennestään Yhdysvaltojen asevarustelumenot olivat suuremmat kuin seitsemän seuraavaksi suurimman asemahdin yhteensä.

Suomessakin rahaa riittää aseisiin. Sipilän hallitus on tilannut 162 miljoonalla eurolla ohjuksia Israelista ja käynnistänyt miljardien aseostot merivoimille ja ilmavoimille. Merivoimille ollaan hankkimassa sotalaivoja 1,2 miljardilla eurolla. Arvostelijoiden mukaan koko hanke on armeijankin tarpeiden vastainen.

Aivan oma lukunsa on hävittäjäkaupat. Sipilän hallitus on ostamassa 64 hävittäjää, joiden hankintahinta on 7-10 miljardia euroa ja käyttökulut 30 vuodelta ainakin 30 miljardia. Kustannuksia olisi siis tiedossa yli 1,22 miljardia vuodessa 30 vuoden ajan. Se on tuplasti niin paljon kuin vuodessa käytetään opintotukeen, yhtä paljon kuin Suomen koko tieverkon kunnossapidon kustannukset ja lähes saman verran kuin puolustusvoimien koko muu budjetti.

Trumpin asevarustelu maksetaan valtion velkaa lisäämällä. Sama linja on Sipilällä. Asevarustelumenoja ei lasketa Sipilän kammoamaan kestävyysvajeeseen. Jopa kokoomuksen Verkkouutiset on todennut, että ilman sotalaiva- ja hävittäjähankintoja Suomen valtion velkaantuminen loppuisi 2021. Laskelmassa ei ole mukana hävittäjien käyttökustannuksia.

 

8. Sodanlietsonta
Sotimisessa yksikään toinen maa ei yllä USA:n tasolle. Maa on ollut sodassa lähes koko olemassaolonsa ajan. Perinteisesti jokainen uusi presidentti aloittanut uuden sodan tai kiihdyttänyt vanhaa konfliktia jossakin päin maailmaa. Trump määräsi ensimmäisenä virkavuotenaan ilmaiskut Syyriaan, Irakiin, Afganistaniin, Jemeniin ja Somaliaan () . Näissä iskuissa kuoli 500 siviiliä. Lisäksi Trump on uhkaillut sotatoimilla Venezuelaa () ja tuhonnut rauhan mahdollisuuksia Palestiinassa asettumalla yhä vahvemmin Israelin miehityksen takuumieheksi ja katkaisemalla orastavat neuvotteluyhteydet Iraniin.

Suurvallat ovat sotimisessa omaa luokkaansa, mutta myös Suomi on välillisesti mukana maailman sodissa. Sipilän hallitus on siunannutsuomalaisten aseiden myynnin Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, jotka ovat sekaantuneet sotaan Syyriassa ja Jemenissa. YK:n mukaan niiden liittouma on pommittanut Jemenissä siviilikohteita. Liittouman on myös todettu syyllistyneen kidutuksiin yhdysvaltalaisjoukkojen tuella. Suomi vie sotatarvikkeita myös Turkkiin, joka sotii Syyriassa.

Lisäksi Suomi tukee Israelin sotatoimia miehitetyillä palestiinalaisalueilla ostamalla Israelista ohjuksia ja muita asejärjestelmiä, jotka, kuten puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) asian ilmaisee, on ”käytännössä testattu” eli niitä on käytetty palestiinalaisia vastaan.

 

9. Epäinhimillinen pakolaispolitiikka
Rasismi ja vihanlietsonta eri ihmisryhmiä vastaan on ollut Trumpin politiikan ydintä. Hän on puhunut törkeyksiä muun muassa naapurimaidensa asukkaista, oman maansa vähemmistöistä ja kaikista maailman muslimeista. Presidenttinä Trump lopetti pakolaisten vastaanoton. Viimeksi otsikoissa on ollut hänen ajamansa käytäntö hajottaa turvapaikanhaklijoiden perheet: vanhemmat pidätetään ja lapset pannaan erikoissäilöön häkkeihin.

Sipilän hallituksessa rasistiset törkeydet ovat vähentyneet, kun perussuomalaiset jäivät pois hallituksesta, mutta Sipilällä ei silti ole varaa kehuihin. Sen ja Trumpin linjan välillä on vain vivahde-ero. Hallituksen pakolaispolitiikka koettelee kovalla kädellä juuri lapsia. Maahanmuuttovirasto on ohjeistanut erottamaankielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet vanhemmat lapsistaan. Häkkiin lapsia ei sentään laiteta.

Muutenkin oleskeluluvan saamisen ehtoja on kiristetty, perheenyhdistäminen on tehty monissa tapauksissa mahdottomaksi, perheitä hajotetaan ja lapsia karkotetaan, hylätyn turvapaikkapäätöksen saaneiden auttamisesta on ehdotettu tehtävän rikollista ja pitkään Suomessa asuneita ihmisiä karkotetaan oloihin, joissa he ovat hengenvaarassa.

Ja sanotaan nyt jotain Putinistakin: melkein kaikki yllä mainitut kohdat pätevät pienin muutoksin myös hänen harjoittamaansa politiikkaan. Tai ehkä kaikki.

(Kirjoitus on julkaistu myös Kansan Uutisten Sireeni!-blogissa.)

Viihtyisä keskusta ei synny kivikentästä

Uutta kävelykatua Tampereen Tuomiokirkonkadulla.

Uutta kävelykatua Tampereen Tuomiokirkonkadulla.

Tampereen keskustassa on meneillään ja suunnitteilla isoja rakennushankkeita, jotka vaikuttavat katukuvaan ja kaupunkilaisten viihtyvyyteen. Monet arkkitehtuuriltaan onnistuneetkin kohteet jäävät kolkoiksi, koska niiden edustalla ei ole puita, pensaita eikä kukkaistutuksia. Suunnitelmien havainnekuvissa usein lupaillaan vehreää katukuvaa runsaine puineen ja istutuksineen, mutta toteuttamisvaiheessa niitä saadaan odotella pitkään. Aina lopputulos ei vastaa alkuunkaan mielikuvia.

Esimerkiksi Ratinan uuden kauppakeskuksen havainnekuvissa pilkotti puita siellä täällä. Nyt keskuksen ulkoalueet ovat pelkkää harmaata betonikenttää. Uudella sinänsä tyylikkäällä Vuolteentorilla kasvaa Tammerkosken partaalla kolme puuta ja suurin osa niin sanotusta viheralueesta on muovinurmikkoa.

Myös Tuomiokirkonkadun uusi kävelykatuosuus Hämeenkadun ja Verkatehtaankadun välissä on pääosin kivinen kenttä, jonka laidassa vuosikymmeniä vanhojen lehmusten tilalla on muutama surkea parimetrinen puuntaimi.

Eikä siinä kaikki. Nyt valmisteltavana olevan Verkatehtaankadun ja Sorinaukion välisen osuuden suunnitelmassa puita ollaan karsimassa yhtä kovalla kädellä. Jos suunnitelma toteutuu, Tuomiokirkonkadun uudella kävelykadulla, jonka pitäisi tuoda Tampereelle keskieurooppalaista katukulttuuria, on vähemmän katuvihreää kuin nykyisellä autokadulla. Se on outoa, sillä vuonna 2014 hyväksytyssä Tampereen ydinkeskustan katutilaohjeessa Tuomiokirkonkatu mainitaan puistokatuna.

Katutilaohjeessa (ladattavissa pdf-tiedostona täältä) todetaan, että katuvihreä monissa muodoissaan on tärkeä osa julkisen ulkotilan viihtyisyyttä. Tämä toteamus täytyy nyt ottaa tosissaan, jos halutaan, että keskusta houkuttelee ihmisiä oleskelemaan ja myös asiakkaiksi kauppoihin ja ravintoloihin.

Tavoitteena pitää olla, että keskustan kasvillisuus pikemminkin kasvaa kuin vähenee. Ja kun ratikka valmistuu, Hämeenkadun pitää olla uusine kadunvarsipuineen vähintään yhtä vehreä kuin ennen.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden mielipideosastolla 17.6.2018 ja myös kaupunkilehti Tamperelaisessa 20.6.2018.

Anne Jäämeren radan rahat etelään, Berner!

Kuva: VR Group

Kuva: VR Group

Liikenneministeri Anne Bernerin (kesk) havittelemassa Jäämeren radassa näyttäisi olevan kolme ongelmaa: se on kallis, se on kannattamaton ja alueen asukkaat eivät halua sitä.

Liikenneministeriön oman selvityksen mukaan rata Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen maksaisi 2,9 miljardia euroa. Siitä 2 miljardia tulisi Suomen ja 0,9 miljardia Norjan maksettavaksi.

Myös Suomen teistä ja rautateista vastaava Liikennevirasto on tehnyt selvityksen. Selvityksen laati konsulttiyritys Ramboll Finland Oy. Sen raportissa todetaan näin: ”Suurista investointikustannuksista ja vähäisistä hyödyistä johtuen Jäämeren ratayhteyden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus jää hyvin alhaiseksi. Ratayhteyttä voidaan pitää tiedossa olevaan kuljetustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana investointina. Pohjois-Suomen nykyisten ja mahdollisten uusien kuljetusten taloudellisuutta ja toiminnallisuutta voidaan parantaa huomattavasti kustannustehokkaammin kehittämällä nykyistä väyläverkkoa.”

Lisäksi rata kulkisi saamelaisalueen halki ja haittasi saamelaisten pääelinkeinoja eli poronhoitoa, kalastusta ja matkailua. Saamelaisjärjestöt ovatkin ilmoittaneet vastustavansa rataa.

Mutta kun ministeri Berner nyt on päässyt raideinvestointien makuun ja rahaakin niihin tuntuu löytyvän, muistutetaan häntä toisesta, kaikin puolin kannattavasta hankkeesta.

Tampere–Helsinki-väli on Suomen vilkkaimmin liikennöity rataosuus. Radan varrella asuu kolmannes suomalaisista. Sillä tehdään vuodessa yli 4 miljoonaa matkaa ja kuljetetaan lähes 4 miljoonaa tonnia rahtia. Rata olisi pitänyt kunnostaa jo kauan sitten, ja liikenteen kasvun takia siihen tarvitaan kolmas raide Riihimäen ja Tampereen välille.

Lisäraide maksaisi Liikenneviraston laskelman mukaan 700 miljoonaa euroa. Se lyhentäisi Tampereen ja Helsingin välistä matka-aikaa niin paljon, että pääkaupunkiseudusta tulisi Tampereen työssäkäyntialuetta – ja päinvastoin. Tämä taas lisäisi sitä kuuluisaa työvoiman liikkuvuutta, jota hallitus peräänkuuluttaa joka käänteessä.

Jäämeren radan 2 miljardista jäisi vielä hyvin rahaa Tampereen läntiseen oikorataan. Se on radanpätkä, jolla tavaraliikenne ohjattaisiin Lempäälästä Pirkkalan kautta Ylöjärvelle Seinäjoen radalle sen sijaan, että se jyristää Tampereen keskustan läpi. Samalla järjestelyratapiha voitaisiin siirtää pois Viinikasta, jossa iso ratapiha-alue vapautuisi asunto- ja työpaikkarakentamiselle.

Rautatiet ovat erinomainen investointi, mutta rakennetaan ne sinne, missä on ihmisiä, jotka käyttävät niitä ja haluavat ne.

(Kirjoitus on julkaistu Vasen Kaista -verkkolehdessä ja lyhennettynä Aamulehden mielipideosastossa 16.3.2018.)

Vampyyrikenguru tuli naapuriin

900-SähköverkkoTampereen vasemmisto kirjasi 2017 kuntavaaliohjelmaansa, että kaupungin sähkölaitosta ei saa myydä. Kun otimme asian esille viime keväänä pormestariohjelmaa laadittaessa, jotkut naureskelivat, että mitä nuo taas jankuttavat. Joulun alla tullut uutinen Elenia-sähköyhtiön myynnistä muistutti, että kannattaa jankuttaa.

Tampereella sähkönsiirtoverkot omistaa kaupungin sähkölaitos. Muualla Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä ne omistaa Elenia. Joulukuun kaupassa Elenia sai uudet omistajat, jotka ovat vielä pahamaineisempia kuin vanhat.

Elenia syntyi, kun ruotsalainen Vattenfall ensin osti pitkin Suomea paikallisia sähkölaitoksia, muun muassa Hämeenlinnan kaupungilta Hämeenlinnan Energian, ja niiden jakeluverkkoja. Vuonna 2012 se myi ne Hollannin veroparatiisissa toimivalle LNI Acquisitionillle, joka omisti Elenian. Vattenfall sai verkoista 1,54 miljardia euroa. Nyt niiden arvo on noussut 2 miljardia.

LNI Acquisitionista 45 prosenttia omisti Jerseyn veroparatiisissa pääkonttoriaan pitävä sijoitusrahasto 3i Infrastructure ja 45 prosenttia yhdysvaltalainen Goldman Sachs -pankki. Goldman Sachs tunnetaan muun muassa siitä, että se tuomittiin Yhdysvalloissa 5,1 miljardin dollarin sakkoihin asuntovelallisten ja sijoittajien huijaamisesta ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Elenia itse mainitsi omistajista ensimmäisenä vakuutusyhtiö Ilmarisen, jonka omistusosuus oli vaivaiset 10 prosenttia. Sillä ilmeisesti yritettiin luoda yhtiölle suomalainen leima.

Elenian uudet omistajat ovat saksalainen Allianz-vakuutusyhtiö (45 prosentin osuus), Macquarie-pankki (45 prosenttia) ja Valtion Eläkerahasto (10 prosenttia).

Macquarie-pankki on australialainen. Se tunnetaan Britanniassa lempinimellä Vampyyrikenguru. Nimen taustalla on sen tapa imeä ostamiensa yhtiöiden omaisuus kuiviin.

Hyytävimpiä esimerkkejä Macquarien liiketoimintamallista on Lontoon vesilaitoksen Thames Waterin tapaus, josta muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi viime vuonna. Macquarie osti Margaret Thatcherin hallituksen 1989 yksityistämän vesilaitoksen vuonna 2006. Ostohintaa varten pankki oli ottanut 2,8 miljardin punnan lainan. Saatuaan vesilaitoksen omistukseensa pankki otti sen nimiin 2 miljardin punnan lainan. Lainatuilla rahoilla pankki lyhensi omaa lainaansa. Velka jäi vesilaitokselle.

Vuosina 2005-2015 vesilaitoksella maksatettiin osinkoja 1,3 miljardia puntaa. Samalla yhtiö otti miljardikaupalla velkaa asiakkaidensa tulevia vesimaksuja vastaan. Silti asiakasmaksuja nostettiin ja laitteistojen ylläpitoa laiminlyötiin niin, että vesilaitos sai yli 20 miljoonan punnan sakot ympäristön saastuttamisesta käsittelemättömillä jätevesillä. Veroparatiisiyhtiöihin perustuvan omistusjärjestelyn avulla yhtiö vältti veronmaksun käytännössä kokonaan. Lypsettyään lontoolaisia vedenkäyttäjiä reilun vuosikymmenen Macquarie myi yhtiön eteenpäin.

Macquarien kaltaiset sijoitusyhtiöt tekevät rahaa nimenomaan sähkö- ja kaukolämpöverkkojen, vesi- ja viemärilaitosten ja liikenneyhteyksien kaltaisilla luonnollisilla monopoleilla. Kun kunnassa on vain yksi sähkönsiirto- tai vesijohtoverkko, asiakkuus on pakko eikä valinta.

Elenian edelliset omistajat maksoivat yhtiöstä 1,54 miljardia euroa vuonna 2012. Nyt ne myivät yhtiön 3,7 miljardilla. Uudet omistajat olivat valmiita maksamaan kovan hinnan, sillä Elenian 420 000 asiakasta ovat takuuvarma rahasampo. Sähkönsiirtomaksut ovat nousseet tasaisesti.

Järki sanoo, että luonnollisia monopoleja ei saisi antaa voittoa tavoittelevien yhtiöiden käsiin. Silti 2016 hallitus hyväksyi valtioyhtiö Fortumin sähköverkkojen myynnin australialaisen sijoitusyhtiön omistamalle Carunalle, joka on ollut uutisissa sähkösiirtomaksujen kohtuuttomista korotuksista ja verojen välttelystä.

Jos Juha Sipilän hallitusta kiinnostaisi Suomen etu, Elenian ja Carunan verkot hankittaisiin valtion omistukseen. Silloin sähkönsiirtomaksuilla voitaisiin ylläpitää ja kohentaa sähköverkkoja sen sijaan, että ne valuvat kasvottomille omistajille veroparatiiseihin.

Muualla Euroopassa yksityisiin monopoleihin ollaan jo kyllästytty. Saksan Hampurissa päätettiin vuonna 2013 kansanäänestyksellä hankkia 2000-luvun alussa Vattenfallille myydyt sähkö- ja kaukolämpöverkot takaisin kaupungin omistukseen. Jopa Hampurin CDU:n eli sikäläisen kokoomuksen entinen pormestari myönsi jo 2007, että yksityistäminen oli virhe: sähkön hinnat nousivat niin, että yrityksetkin alkoivat valittaa. Myös Berliinissä suunnitellaan sähköverkkojen uudelleen kunnallistamista. Kymmenet muut saksalaiskunnat ovat jo hankkineet monopolipalvelut takaisin julkiseen omistukseen.

Tampereen kuntapolitiikassa on aika ajoin esitetty milloin minkäkin kaupungin omaisuuden, muun muassa sähköverkkojen, myymistä. Tampereellakin sähkön ja kaukolämmön myynnin asiakaspalvelu on ulkoistettu Elenialle. Pormestariohjelmassa lukee kuitenkin nyt: ”kaupungille strategisesti merkittävien yhtiöiden ja liikelaitosten omistuksesta pidetään kiinni.” Muotoilu on mutkikas, mutta mikä olisi strategisesti merkittävämpää asukkaille kuin sähkö, lämpö ja vesi?

Yksityisten monopolien purkaminen voisi olla seudullisen tai maakunnallisen yhteistyön aihe. Ehkä pitäisi alkaa selvittää yhdessä naapurien kanssa, miten ne voisivat päästä irti vampyyrikengurun kynsistä.

(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä 9.1.2018.)

 

Kunnat tyrmäävät hallituksen sote-uudistuksen

Kuvat: Valtioneuvoston kuvapankki

Kuvat: Valtioneuvoston kuvapankki

Murskaava enemmistö Suomen kunnista pitää hallituksen ajamaa sosiaali- ja terveyshuollon uudistusta huonona. Tämä käy ilmi kuntien lausunnoista sosiaali- ja terveysministeriölle.

Ministeriö pyysi lausuntoja kunnilta sekä muun muassa sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymiltä, sairaanhoitopiireiltä, yksityisiltä terveysyrityksiltä ja puolueilta. Vastausten perusteella hallituksen sote-esityksen kannatus on hyvin heikko.

Laskin, että lausuntonsa lähetti määräaikaan eli 15.12.2017 mennessä 212 kuntaa. Lausunnon antoivat kunnanvaltuustot tai kunnanhallitukset eli vaaleilla valitut kuntalaisten edustajat.

Lausuntopyyntölomakkeen keskeisin kysymys oli ensimmäisenä: Voidaanko ehdotetulla valinnanvapauslailla osaltaan kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta?”.

82 prosenttia lausunnon antaneista kunnista eli 173 kuntaa vastasi ”ei” tai ”ei pääosin”. Näiden kuntien joukossa ovat kaikki Suomen suurimmat kaupungit ja kaupunkiseudut.

”Kyllä” tai ”kyllä pääosin” vastasi 39 kuntaa, eli ne kannattavat sote-esitystä. Näissä kunnissa asuu yhteensä 583 898 ihmistä. Se on vain noin 11 prosenttia Suomen väkiluvusta.

Esimerkiksi Uudenmaan kunnista vain Myrskylä kannatti hallituksen esitystä. Pirkanmaan kunnista ainoastaan Juupajoki, Lempäälä ja Virrat pitivät esitystä hyvänä.

Hallitus on siis ajamassa kuntiin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, jota kannattaa vain murto-osa Suomen kunnista. Ylivoimainen enemmistö on sitä mieltä, että uudistus ei edistä väestön terveyttä ja hyvinvointia.

 

Sipilän kotikuntakin empii

Kaikki nekään kunnat, jotka vastasivat uskovansa, että hallituksen sote-uudistus parantaa asukkaiden hyvinvointia, eivät tunnu olevan aivan koko sydämellään sen kannalla. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) kotikunta Kempele sanoo ensin hallituksen esitykselle ”kyllä”, mutta pyörtää kantansa vastauksen perusteluissa:

Sipilän hallituksella on enemmistö eduskunnassa, ja eduskunnalla on tietysti isompi valta kuin kunnanvaltuustoilla. Suomalaisessa demokratian mallissa kunnanvaltuustot kuitenkin edustavat kuntansa asukkaita, jotka ovat ne vaaleissa valinneet. Kun sote-uudistuksessa on pääministerin Sipilänsanoin kysymys ”itsenäistymisen jälkeen suurimmasta uudistuksesta Suomessa”, osoittaisi hyvin erikoista käsitystä demokratiasta, jos kunnanvaltuustojen yli 80-prosenttinen vastustus jätettäisiin huomiotta.

Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi lausuntoa myös sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymiltä, jotka ovat kuntien yhteisiä sote-palvelujen tarjoajia. 30 vastanneesta kuntayhtymästä 23 vastasi, että hallituksen sote-uudistus ei edistä ihmisten hyvinvointia. 11 sairaanhoitopiiristä vain Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri piti hallituksen sote-esitystä hyvänä.

 

Kustannussäästöihin ei usko juuri kukaan

Lausuntopyynnössä kysyttiin kantaa myös kustannussäästöihin. Kysymys kuului: Antaako valinnanvapauslakiluonnos yhdessä muun maakunta- ja sote-uudistuksen kanssa riittävät edellytykset saavuttaa 3 miljardin euron kustannusten kasvun hillinnän tavoite?”

Edes ne kunnat, jotka kannattivat hallituksen sote-esitystä, eivät uskoneet kustannussäästöihin. Myöntävästi vastasi vain kolme kuntaa: Kaavi, Kuusamo ja Taivassalo.

Myös terveysbisneksen kantaa kysyttiin. Ketään tuskin yllättää se, että Terveystalo, Attendo, Pihlajalinna ja muutkin terveysyritykset pitivät hallituksen hanketta hyvänä. Tosin niistäkään kaikki eivät luvanneet, että sillä voitaisiin hillitä kustannusten kasvua. Toisaalta jos hallituksen yksityistämismalli toteutuisi, valtion sote-menot olisivat niiden tuloja.

 

Hallituspuolue keskustakin epäröi 

Kokoomus ei puolueena vastannut lausuntopyyntöön. Ehkä siellä ajateltiin, että puolueen kanta tulee yhtä hyvin esille Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n lausunnossa, joka on juuri päinvastainen kuin kuntien enemmistön kanta. EK uskoi myös kustannussäästöjen toteutuvan.

Keskusta sen sijaan antoi lausunnon. Sen puoluehallitus asetteli sanansa näin:

Lopuksi keskustan puoluehallitus toteaa diplomaattisesti, että hallituksen sote-uudistus on susi jo syntyessään:

Keskustan vastaukset ovat sikäli mielenkiintoisia, että kun Li Andersson (vas) kysyi eduskunnassa 19.10.2017 keskustalaiselta peruspalveluministeriltä Annika Saarikolta, onko tämä tyytyväinen hallituksen sote-esitykseen, vaivautuneen kiertelevä vastaus kuului: ”Pidän tärkeänä, että esityksellä on lausuntokierros.” Nyt lausuntokierros on käyty, ja ylivoimainen enemmistö lausunnonantajista on sitä mieltä, että hallituksen esitys ei täytä sote-uudistuksen tärkeimpiä kriteerejä. Looginen johtopäätös olisi silloin panna uudistus uuteen valmisteluun.

 

Edes ministerien kotikunnat eivät kannata

Kokoomuksen sisäministeri Paula Risikko  totesi sote-uudistusta kehuessaan Helsingin Sanomille16.12.2017: ”Soteen lähdettiin siksi, että sote-palvelujen saatavuus paranisi ja terveydenhuollon kustannukset saadaan hallintaan.” Kuntien lausunnot osoittavat ilman epäilyksen häivää, että ne eivät usko alkuukaan, että sote-uudistuksella saavutettaisiin sitä, mitä lähdettiin tavoittelemaan.

Yksi 173 kunnasta, jotka eivät usko uudistuksen parantavan asukkaidensa hyvinvointia, on Risikon oma kotikunta Seinäjoki, vaikka Seinäjoen kaupunginvaltuuston suurimmat ryhmät ovat keskusta ja kokoomus. Jyrkän torjuvalla kannalla on myös Annika Saarikon kotikaupunki Turku.

 

PS. Hallituksen sote-uudistusta kannattaneet kunnat olivat Asikkala, Eura, Eurajoki, Hirvensalmi, Hollola, Ilomantsi, Juupajoki, Jämijärvi, Kaavi, Kankaanpää, Kempele, Kokemäki, Kuopio, Kuusamo, Lappeenranta, Laukaa, Lempäälä, Leppävirta, Loimaa, Luhanka, Muhos, Myrskylä, Nakkila, Nivala, Orimattila, Oripää, Pori, Pudasjärvi, Pyhäranta, Siikainen, Soini, Sonkajärvi, Taipalsaari, Taivassalo, Ulvila, Vieremä, Viitasaari, Virrat ja Äänekoski. Kuntien lausunnot löytyvät siis täältä.

(Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Kansan Uutisten Sireeni!-blogissa 21.12.2017 ja lyhennettynä Aamulehden mielipideosastossa.)

Tavara-asema ja Morkku voidaan säästää tuholta

VR:n vanha seuraintalo Morkku ja vanha tavara-asema pitää säästää. Kuva: Iiris Havola,

VR:n vanha seuraintalo Morkku ja vanha tavara-asema pitää säästää. Kuva: Iiris Havola.

Tampereen vanhaa tavara-asemaa on taas kerran vaadittu purettavaksi, jotta Ratapihankatu voitaisiin suoristaa. Esteenä on voimassa oleva suojelupäätös, mutta jopa apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok) on silti julkisesti esittänyt – vaikea sanoa, kuinka tosissaan – purkamista sillä uhallakin, että siitä tulisi oikeudellisia seurauksia kaupungille.

Nykyisellään Ratapihankadun ja Vellamonkadun risteys on kieltämättä liikenteelle ongelma ainakin ajoittain, mutta ongelman ratkaisemiseksi ei tarvitse hankkia Tampereelle Kittilän mainetta rikkomalla lakia eikä tuhota 110 vuotta vanhaa kulttuurihistoriaa. Ratkaisusta ei välttämättä tulisi edes kohtuuttomia kustannuksia kaupungille.

Vaihtoehtoja on ainakin kolme, jotka kaikki pitää selvittää avoimin mielin. Ehdotus tavara-aseman siirtämisestä vanhan VR:n seuraintalo Morkun paikalle voidaan unohtaa, sillä myös Morkun taloille on käyttöä.

Juhana Suoniemi (vihr.) on ehdottanut liikenteen sujuvoittamista niin, että Ratapihankadulta ei olisi kulkua Vellamonkadulle, vaan Vellamonkatu ja siten kulku tavara-asemalle ja kevyt liikenne Rongankadulle menisivät Ratapihankadun alta.

Ilpo Sirniö (sd.) on esittänyt vaihtoehdon, että Ratapihankatu kiertäisi tavara-aseman ja radan välistä. Tällöin tavara-asemaa ehkä pitäisi kaventaa hieman. Morkun suunnasta katsottuna rakennus kuitenkin säilyttäisi ilmeensä.

Kolmas vaihtoehto on ottaa rata-alueesta siivu Ratapihankatua varten, jolloin tavara-asema säästyisi ehjänä. Liikennevirasto on vastahankaan ja vetoaa omaan ratapihasuunnitelmaansa, mutta suunnitelmia täytyy voida muuttaa, jos yleinen etu vaatii. Ainakin pitäisi selvittää ratkaisun tekniset mahdollisuudet. Kaupungin tukena olisi toinen valtion viranomainen, ympäristöministeriö. Sen alainen elinkeino-, liikenne- ympäristöasioista vastaava Ely-keskus on puoltanut tavara-aseman säilyttämistä.

Bruno Granholmin piirtämä jugendtyylinen tavara-asema ja kansallisromanttista suuntausta edustava Morkku olisivat kunnostettuina yhdessä viereisen 1923 valmistuneen Lompanlinnan tiilitalon kanssa hieno kokonaisuus. Ne olisivat  samanlainen historiallinen väripilkku Tammelan 1970-luvun rakennuskannassa kuin Tullin alueella Tullikamari, Telakka ja vanhat veturitallit Torni-hotellin juurella. Rakennukset kelpaisivat monille järjestöille, pienyrittäjille tai vaikka ravintoksi tai taidenäyttelytiloiksi.

Kaupungin laskelman mukaan Morkun ja tavara-aseman korjaamisen kustannukset olisivat 3,9 miljoonaa euroa. Se on tietysti paljon rahaa. Toisaalta esimerkiksi Rantatunnelin keskustaliittymä eli niin sanottu Amurintunneli maksaisi 43 miljoonaa.

Jos rahoja ei löydy kaupungin budjetista, ne voitaisiin hankkia esimerkiksi myymällä rakennusyhtiöille rakennusoikeutta sopivasta paikasta. Tämä ratkaisu on valittu Tammelan uuden stadionin ja taidemuseon laajennuksen rahoittamiseksi. Miksi se ei sopisi tavara-aseman ja Morkun pelastamiseen?

(Kirjoitus on julkaistu 17.11.2017 Vasen Kaista -verkkolehdessä ja lyhennettynä Aamulehden mielipideosastossa 16.11.2017.)

EDIT: Apulaispormestari Aleksi Jäntin nimi lisätty 2.12.2017.

Tampere yhtiöittää Tilakeskuksen myytäväksi

Tilakeskus hallinnoi muun muassa Frenckellin kiinteistöä keskellä Tamperetta. Kuva: Cai Melakoski.

Tilakeskus hallinnoi muun muassa Frenckellin kiinteistöä keskellä Tamperetta. Kuva: Cai Melakoski.

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti viime maanantaina muuttaa kaupungin Tilakeskuksen osakeyhtiöksi. On aika outoa, että päätöstä vastusti vain vasemmistoliitto, sillä päätös kaiken todennäköisyyden mukaan tarkoittaa Tilakeskuksen myymistä.

Uuden osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa rakennuttamis-, isännöinti-, huolto- ja kunnossapitopalveluja ja -suunnittelua Tampereen kaupungille. Perustelut yhtiöittämiselle ovat silkkaa saneerauskonsulttiliturgiaa: ”päätöksenteon suoraviivaisuus”, ”talouden ohjauksen selkeys”, ”tuotteistus” ja ”toimialan erityispiirteet huomioiva henkilöstöpolitiikka”. Missään ei ole selvästi tuotu esiin, mitkä ovat ne ongelmat, jotka vain osakeyhtiömuoto ratkaisee. Tilakeskuksen 240:tä työntekijää varmasti kiinnostaa, mitkä ovat ne alan erityispiirteet, jotka vastedes halutaan huomioida.

Osakeyhtiömuoto vähentää kaupunginvaltuuston ja -hallituksen vaikutusvaltaa. Edes kaupungin 100-prosenttisesti omistaman osakeyhtiön ei tarvitse antaa tietoja itsestään, jos yhtiön johto ei satu haluamaan. Tähän asti kaupungin johdolla ei ole ollut käytössään edes kaupungin osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä. Valtuustossa on useitakin puolueita, jotka ovat vaalipuheissaan korostaneet päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja demokraattisuutta. Nyt nämä periaatteet eivät painaneet.

Tilakeskuksen yhtiöittäminen kuulemma tuo ”toiminnan kehittämisen” kautta miljoonan euron säästöt vuodessa. Lisäksi yhtiön luvataan tuottavan voittoa ja maksavan osinkoja kaupungille. Kaupunki aikoo siis myydä palveluja itselleen ja tehdä sillä voittoa. Melkoinen innovaatio.

Todellinen tavoite lienee se, että kaupungin oma kiinteistötoiminta irrotetaan osakeyhtiöksi ja se sitten saneerataan myytäväksi. Perusteluina tultaneen käyttämään klassisia selityksiä, kuten sitä, että toiminta ”ei kuulu kaupungin ydintoimintaan”. Samalla alallahan toimii yksityisiä yrityksiä, joille kaupungin kiinteistöt olisivat tuottoisa asiakas.

Jos tavoitteena on oikeasti kustannussäästöt ja tehostaminen, kannattaa katsoa naapuriin. Hämeenlinnassa on päätetty palauttaa yhtiöitetyt tilapalvelut kaupungin omaksi toiminnaksi, koska toiminta ei ole tehostunut eivätkä kustannukset ole laskeneet.

(Kirjoitus on julkaistu myös 8.10. 2017 Vasen Kaista -verkkolehdessä Tamperelainen-lehden mielipideosastossa 7.10.2017.)