Miksi osuuskuntatyöntekijöiltä ollaan viemässä työttömyysturva?

Kuva: Kuvakaappaus/YleSipilän hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen 110 000 uuden työpaikan luomisen. Käytännössä valtiovallan toimet lähinnä vaikeuttavat työllistymistä. Viimeisin osoitus siitä on työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös, jonka mukaan työosuuskuntaa ei enää katsottaisi työnantajaksi eikä sen työntekijöille myönnettäisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Työosuuskunta on jäsentensä omistama yritys, jonka tarkoituksena on työllistää jäseniään. Yleensä tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan tulos jaetaan palkkoina työntekijöille. Palkka määräytyy työmäärän mukaan, ja osuuskunta huolehtii markkinoinnista, laskutuksesta, palkanmaksusta ja kirjanpidosta, tilittää verot ja työnantajamaksut ja hoitaa muun paperityön. Usein osuuskunta myös tarjoaa työtilan ja -välineet.

Tähän asti työosuuskunnan työntekijät ovat olleet työttömyyskassan jäseniä tavallisten palkansaajien tavoin ja saaneet työttömyyskorvausta, jos töitä ei ole ollut. Nyt työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta on yhtäkkiä päättänyt toisin. Julkisuuteen tulleessa tapauksessa työntekijältä peritään työttömyyskorvausta takaisin, koska uuden laintulkinnan mukaan työosuuskunnalle tehty työ ei kerrytä työttömyysturvan työssäoloehtoa.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta on sosiaali- ja terveysministeriön alainen. Miksi ministeriö haluaa heikentää työosuuskuntien työntekijöiden työttömyysturvaa, josta ne maksavat samanlaiset työttömyysvakuutusmaksut kuin muutkin yritykset? Kenen etua palvelee se, että ihmiset, jotka liittyvät yhteen työllistääkseen itsensä, eivät saa samaa sosiaaliturvaa kuin muut?

Hylkäyspäätöksen perustelut ovat sekavat ja monitulkintaiset. Keskeistä tuntuu olevan, että työtä ei ole tehty ”työnantajan johdossa ja valvonnassa”. Ajatus yrityksestä, jossa työntekijä itse voi vaikuttaa työnsä tekemiseen, ei siis sovi lautakunnan käsitysmaailmaan. Kun lautakunnassa on myös Elinkeinoelämän keskusliiton edustajia, herää kysymys, kenen päässä ovat ne kuuluisat työelämän joustamattomat rakenteet?

Osuuskunta on yhteistoiminnan muoto. Onko uudella laintulkinnalla tarkoitus estää Suomen 170 000:ta freelanceria ja muuta itsensätyöllistäjää tekemästä yhteistyötä ja ajamasta yhteisiä etujaan? Ainakaan se ei innosta yrittäjyyteen.

Työttömyysturvan muutoslautakunnan päätöksestä tehdään valitus, jonka aikanaan käsittelee vakuutusoikeus. Todellinen päätösvalta on kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriöllä ja hallituksella. Niiden pitää lopettaa työn tekemisen vaikeuttaminen ja perua itsensätyöllistäjien aseman heikentäminen.

(Julkaistu Aamulehdessä 23.6.2016)

Hallitus ei edusta edes yrittäjiä

Kuva: Sakari Piippo/ValtioneuvostoSipilän, Stubbin ja Soinin hallitus esiintyy yrittäjien edustajana, mutta suurin osa yrittäjistä tuskin allekirjoittaa niitä vaatimuksia, joita hallitus panee heidän suuhunsa.

Hallituksen puheista saa sen kuvan, että koko yrittäjäkunta vaatii työttömiä kuukausiksi töihin ilman palkkaa ”työnäytteen” varjolla tai työttömyysturvan heikentämistä ”työvoiman tarjonnan lisäämiseksi”.

Suomen yrittäjistä 65 prosenttia eli 170 000 on itsensätyöllistäjiä eli yksinyrittäjiä, joista monella on omakohtaista kokemusta työttömyydestä. En ole kuullut kenenkään kertovan työttömyyskorvauksen suuruuden jarruttaneen yrittäjäksi ryhtymistä, yrittäjien huonon työttömyysturvan kylläkin.

Nykyistä massatyöttömyyttä ei voi mitenkään selittää ihmisten työhaluttomuudella ja ”liian hyvällä” työttömyysturvalla, kun työttömiä on 378 000 ja avoimia työpaikkoja 61 000.

Hallitus on valinnut päävastustajakseen työntekijöiden oikeuksia puolustavan ammattiyhdistysliikkeen. Palkansaajien etujen leikkaaminen ei kuitenkaan paranna yrittäjän asemaa tipan tippaa. Tyypillinen suomalainen yritys on yhden tai muutaman henkilön kampaamo, suutari tai pizzeria, jonka asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia. Kun palkkoja tai lomarahoja leikataan, heillä on entistä vähemmän varaa ostaa yrittäjän palveluja.

Sitä paitsi monen pienyrittäjän alkutaipaleen tai selviytymisen huonoina aikoina turvaa kumppanin tai puolison palkkatyö.

Yrittäjyyden edistämiseksi tarvitaan palkansaajien syyllistämisen sijaan veroremontti. Kun suutari korjaa kengät, palvelun hinnasta 24 prosenttia on arvonlisäveroa. Kun arvopaperipörssissä tehdään miljoonien osakekaupat, verottaja ei pyydä senttiäkään. Niin kokoomus, keskusta kuin perussuomalaisetkin ovat vastustaneet jopa vain 0,1 prosentin veroa osakekaupoille.

Monesti arvonlisävero käytännössä syö yrittäjän toimeentuloa, kun asiakkaiden huonon ostovoiman takia veron koko vaikutusta ei voi siirtää hintoihin.

Useimmilla yrittäjillä onkin hyvin vähän yhteistä sen hallituksen hellimän joukon kanssa, jolle on junailtu oikeus maksaa itselleen 150 000 euron osingot vuodessa 7,5 prosentin verolla. Baarinpitäjä tai freelance-toimittaja ei myöskään juuri kätke tulojaan Panamaan tai kikkaile voittoja pienimmän veroprosentin maahan.

Yrittäjän aseman kohentaminen vaatii verotaakan oikeudenmukaista jakamista. Eikä vain arvonlisäveron osalta. Pääomatuloista ei nykyisellään makseta esimerkiksi kunnallisveroa, joten osingoilla rikastuneet eivät välttämättä osallistu kotikuntansa palvelujen rahoittamiseen sentilläkään.

Teksti on julkaistu hieman lyhennettynä versiona Helsingin Sanomien mielipideosastossa 6.6.2016 ja Vasen Kaista -verkkolehdessä. 

 

Suomi on läntinen demokratia – eikä siksi sovi Natoon

Kuva: OCCR (https://www.occrp.org/personoftheyear/2015/index.html)

Tulevan Nato-maan Montenegron pääministeri on maineikas valtiomies.

Joulukuussa 2015 Nato aloitti jäsenyysneuvottelut Montenegron kanssa. Entisestä Jugoslavian tasavallasta on tulossa sotilasliiton 29. jäsenvaltio. Jäsenyys saatetaan lyödä lukkoon Naton Varsovan kokouksessa heinäkuussa.

Moni haluaisi Suomenkin Natoon. Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Alexander Stubbin mukaan Nato on "osa läntistä arvoyhteisöä", johon Suomen tulisi kuulua.

Läntisiä arvoja ei ole kukaan virallisesti määritellyt, mutta yleensä niihin luetaan demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Näiden arvojen näkökulmasta Nato ei ole kovin mairittelevaa seuraa.

Aloitetaan Montenegrosta. Järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota tutkiva kansainvälinen toimittajajärjestö OCCRP valitsi Montenegroa vuodesta 1990 hallinneen pääministerin Milo Đukanovićin 2015 "vuoden henkilöksi". Valintaperusteiden mukaan Đukanović on tehnyt maastaan yhden pahimmista korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden pesäkkeistä maailmassa. Aiemmin saman tunnustuksen ovat saaneet muun muassa Vladimir Putin ja Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijev.

Natoa nämä meriitit eivät hetkauta. Sotilasliiton pääsihteeri Jens Stoltenberg kiitteli puheessaan 2.12.2015 Montenegroa "horjumattomasta sitoutumisesta yhteisiin arvoihimme".

Läntisten arvojen kannalta epäilyttäviä esimerkkejä löytyy myös Naton nykyisistä jäsenmaista.

Puola on ollut Naton jäsen vuodesta 1999. Viime lokakuusta maata on johtanut Laki ja oikeus -puolueen hallitus, joka on rajoittanut tiedotusvälineiden vapautta ja perustuslakituomioistuimen toimivaltaa. EU suunnittelee rankaisutoimia Puolalle, mutta Nato ei ole puuttunut asiaan. Ehkä siksi, että Puolan nykyjohtokin on tiukan Venäjän-vastainen. Se on myös pyytänyt Natoa sijoittamaan ydinaseita Puolan alueelle.

Myös Unkari on Nato-maa. Se on ollut vuodesta 2010 alkaen yksipuoluevaltio, jonka suhtautumista demokratiaan ja ihmisoikeuksiin EU on arvostellut ankarasti. Sekä tiedotusvälineet että oikeuslaitos on alistettu Fidesz-puolueen muodostaman hallituksen valvontaan. Pääministeri Viktor Orbán on kertonut pyrkivänsä eroon liberaalista demokratiasta ja maininnut esikuvikseen muun muassa Kiinan ja Turkin.

Turkki on niin ikään Naton jäsen. Sen presidentti Recep Erdoğan pääsi vuodenvaiheessa otsikoihin kehumalla Hitlerin Saksan hallintojärjestelmää. EU on arvostellut Turkkia myös oikeusvaltioperiaatteiden ja sananvapauden rikkomisesta. Hallituksensa vastaiset mielenosoitukset on tukahdutettu väkivaltaisesti. Turkki käy sotaa omaa kurdivähemmistöään vastaan ja pommittaa myös Syyrian kurdikapinallisia, jotka sotivat ISISiä vastaan.

Turkki on napit vastakkain Venäjän kanssa, mikä ehkä selittää sen, että Natoa eivät ole kiinnostaneet Turkin muut toimet.

Nato on kelpuuttanut jäsenekseen myös Albanian. Eri maiden korruptiota tutkivan Transparency Internationalin raportin mukaan Albania on tässä suhteessa Euroopan pahimpia maita. Niin oikeuslaitoksen, poliisin kuin muidenkin viranomaisten ja poliittisten päättäjien lahjonta on maan tapa. Harva albanialainen myöskään uskoo vaalien rehellisyyteen.

Naton perusta on USA:n asemahti. Yhdysvalloilla on lähes 800 sotilastukikohtaa yli 70 maassa. Suuri osa näistä USA:n kumppaneista (esimerkiksi Saudi-Arabia, Israel tai Georgia) on muun muassa Amnesty Internationalin raporttien perusteella ihmisoikeuksien näkökulmasta yhtä surkeita kuin Venäjän liittolaiset Kazakstan ja Uzbekistan.

Jos Suomi etsii läntistä arvoyhteisöä, on paras pysyä Naton ulkopuolella. Toki Natossa saa olla demokratia, mutta kovin tärkeää se ei ole.

Yhteisiä arvoja kannattaa etsiä mieluummin länsinaapurista. Suurin osa ruotsalaisista vastustaa edelleen maansa liittymistä mihinkään sotilasliittoon. Niin myös suomalaisista.

Kirjoitus on hieman lyhennettynä ja ilman lähdeviitteitä Aamulehdessä 22.1.2016 ja Rauhan Puolesta -lehdessä.

USA:n asevoimat toimivat kaikkialla maailmassa. Liittolaismaiden suhteen se ei ole järin nirso.

USA:n asevoimat toimivat kaikkialla maailmassa. Liittolaismaiden suhteen se ei nirsoile.

Suomettuminen 2.0

Kuva: Järkilehti/Flickr, Creative Commons 2.0

Puolustusministeri Jussi Niinistö (pers) päivitti suomettumispolitiikan.

Kun Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov ehdotti vuonna 1978 Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia, media kohisi meillä ja muualla. Tapaus näyttäytyi esimerkkinä siitä, miten pieni maa taipuu suuremman tahtoon. Suomesta oli jo tullut pelottava esimerkki. Muun muassa Länsi-Saksan oikeistojohtaja Franz-Josef Strauss oli pelotellut saksalaisia suomettumisella, jos idänsuhteissa ollaan liian pehmeitä.

Pienen maan suurvaltasuhteet ovat taas otsikoissa. Toukokuussa Karjalan lennostoon on tulossa laivueellinen yhdysvaltalaisia F-15-hävittäjiä yhteisiin harjoituksiin Suomen ilmavoimien kanssa. Sitten USA:n panssarit tulevat harjoittelemaan maihinnousua Hankoniemelle, ja kesällä tulevat USA:n myös merivoimat kylään.

Ustinov tuputti vierailua isännän vastahakoisuudesta välittämättä. Myös Yhdysvallat tuppautuu kylään suurvallan elkein.

Kuten vuonna 1978, Suomen valtiojohto valitsi nytkin ensin vaikenemisen. Aluksi hävittäjävierailusta ei vaivauduttu tiedottamaan, koska kyseessä on vain ”pienimuotoinen harjoitus”, kuten puolustusministeriöstä kommentoitiin. Asiasta pidettiin pimennossa muun muassa eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenet. Panssareiden tulostakin kerrottiin kansanedustajille vasta, kun asiaa erikseen kysyttiin. Siinä vaiheessa harjoitusten mittasuhteet olivat muuttuneet massiivisiksi.

Kun puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sdp) ja Markus Mustajärvi (vas) yrittivät selvittää, kuka ja milloin oli kutsunut USA:n sotaharjoituksiin liittoutumattomaan Suomeen, puolustusministeri Jussi Niinistö (pers) pakoili ja ulkoministeri Timo Soini (pers) ei vastannut mitään. Lopulta Soini myönsi, että Yhdysvallat oli kutsunut itse itsensä kylään.

Kekkosen aikaa on kuvailtu tunkkaiseksi pysähtyneisyyden ajaksi, jolloin päätökset kähmittiin kabineteissa ja saunailloissa. Pääministeri Juha Sipilän hallitus näyttää kierrättäneen kekkoslaisen avoimuuskäsityksen.

Toki aikakausissa on eroja. Kekkoslovakiassa yritettiin kaikin keinoin keksiä tapa torjua vieraan maan armeijan kyläily. Siinä myös onnistuttiin: ajatus yhteisistä sotaharjoituksista hylättiin pian myös Kremlissä.

Soini ja Niinistö - kokoomuksen Alexander Stubbia unohtamatta - sen sijaan toivottavat suurvallan asevoimat tervetulleiksi.

Myös hallituksen alaisen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mika Aaltola kiiruhti kiittelemään, miten mahtavaa on, että USA:n hävittäjät saadaan Suomen maaperälle ja ilmatilaan, ja varoitteli  ymmärtämästä väärin ”yhteistoimintaa tärkeän kumppanimaan” kanssa. Vierailun kritisoinnin hän leimasi disinformaatioksi ja propagandaksi.

Neuvostoliiton kanssa Suomella oli ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus (YYA), jota ei sopinut kritisoida. Nyt tilalle on siis tullut ”yhteistoiminta tärkeän kumppanimaan” kanssa. Sen arvostelu on ”disinformaatiota” eli väärän tiedon levittämistä.

Suomettumisen päivitetty versio kelpaa hyvin myös valtamedialle. Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan vierailussa ei ole mitään ihmeellistä, vaan tavoitteena on, että sotilaat voivat kartuttaa osaamistaan ”ilman poliittista latausta”. YYA-Suomessa vieraisiin armeijoihin suhtauduttiin sen verran poliittisesti, että ne pidettiin rajan toisella puolella, vaikka varmasti sotilaat olisivat kartuttaneet osaamistaan neuvostoarmeijankin kanssa harjoittelemalla.

USA:n asevoimat ovat läsnä yli 80 maassa eri puolilla maailmaa. Ne osallistuvat sotatoimiin muun muassa Syyriassa ja Afganistanissa ja ovat välillisesti mukana myös Ukrainan sisällissodassa. Syyriassa ja Ukrainassa vastapuolen taustalla häärii Venäjä.

Lyöttäytyminen sotaa käyvän suurvallan kylkeen on yhtä vastuutonta ja typerää kuin olisi ollut yhteisten sotaharjoitusten pitäminen aikanaan Neuvostoliiton kanssa.

USA:n armeija harjoittelee Suomessa sotaa Venäjää vastaan. Silti ulkoministeri Soinin mukaan yhteisiin sotaharjoituksiin ei liity uhittelua eikä mitään erityistä viestiä Venäjälle . Yhdysvaltalaiset tosin ovat asiasta eri mieltä. Heidän mukaansa Suomi on yhteisillä sotaharjoituksilla nimenomaan pyytämässä USA:ta lähettämään viestin Moskovaan.

Onko perusporvarihallitus ulkoistanut ulkopoliittisen linjansa määrittelyn ”tärkeälle kumppanimaalle”? Näin syvään poliitikot eivät kumartaneet ulkovalloille edes YYA- Suomessa.

PS. Maininta valtiovarainministeri Stubbin näkemyksestä lisätty 23.2.2016. Hänen mielestään Nato ja USA ovat Suomen tärkeimpiä kumppaneita. Kansalaisten kantaa asiaan ei muuten ole kysytty.

Tampereen malli suojaa Carunalta

Kuva: frankieleon/Flickr, Creative Commons 2.0Fortumin sähkönsiirtoverkkojen myynti Carunalle on käynnistänyt surkuhupaisan selittelyketjun. Entiset elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) ja omistajaohjausministeri Pekka Haavisto (vihr) pallottelevat vastuuta. Haaviston mukaan ostaja vakuutti, että se maksaa veronsa Suomeen eikä hintoja nosteta ”dramaattisesti”.

Luottamus on tietysti hieno asia, mutta bisneksessä se ei riitä.

Vasemmistoliiton vastustuksesta huolimatta Caruna sai kuin tarjottimella 650 000 asiakasta, joilla ei ole valinnanvaraa. Ei ihme, että yksi Carunan omistajista, australialainen First State Investments, kehuu mainosvideossaan, että voitot ovat varmat, kun kilpailua ei ole ja hintoja voi aina nostaa. 50 miljoonan euron voittonsa Caruna on kikkaillut veroparatiisiin.

Vapaavuoren ja Haaviston yllättyneisyys on sikäli outoa, että First State Investments on tehnyt kauppoja Suomen valtion kanssa ennenkin. Se on mukana Digitassa, jolle valtio myi Suomen tv-ja radioverkon. Jos verkko olisi pidetty valtiolla, voitot Ylen ja kaupallisten mediatalojen vuosittain maksamista 80–90 miljoonasta eurosta eivät valuisi veroparatiisiin. Digita teki vuosina 2007–2013 yli 180 miljoonaa euroa voittoa, josta ei maksettu Suomeen veroa juuri lainkaan.

Töppäykset olisi voitu estää Tampereen mallilla. Tamperelaiset eivät ole Caruna-ansassa, koska sähkönsiirtoverkkomme on yhä kaupungin sähkölaitoksen hallussa, vaikka aika ajoin onkin väläytetty sähkölaitoksen yksityistämistä.

Tampereen mallia pitäisi toteuttaa koko maan peruspalveluissa. Kukaan ei tule toimeen ilman sähköä, lämpöä ja tietoliikenneyhteyksiä. Miksi niiden pitäisi olla yksityisyritysten rahantekoautomaatteja? Järkevää olisi pitää ne julkisessa hallinnassa eli käyttäjiensä omistuksessa.

Toivottavasti Tampere otti opikseen tietotekniikkakeskuksen myynnistä. Tuottava kaupungin yksikkö myyntiin 2010 Fujitsulle, joka ulkoisti työt ulkomaille. Nyt Tampereen kaupunki ostaa palvelut yksityisiltä yrityksiltä. Ulkoistamisesta luvattuja säästöjä ei ole näkynyt.

Tampere ja naapurikunnat suunnittelevat yhteistä jätevedenpuhdistamoa. Sulkavuoren keskuspuhdistamon asiakkaiksi tulee aikanaan 300 000 pirkanmaalaista. Tällainen monopoli olisi varmasti herkkua yksityisille sijoittajille.

Jos ja kun joku keksii ehdottaa keskuspuhdistamon myyntiä, kannattaa muistaa Britannian kokemukset. Siellä yksityistettin vuonna 1989 iso osa vesilaitoksista. Sen jälkeen kolmasosa niiden asiakaiden vesimaksuista on mennyt omistajien osinkoihin ja veronvälttely on yhtiöissä normaali käytäntö.

Valtakunnan hallitus tosin ei näytä ottavan onkeensa. Sen jälkeen, kun puolet Fortumista yksityistettiin, valtio on menettänyt osinkoina runsaat kolme miljardia euroa. Valtio on myynyt omistuksiaan myös muun muassa Stora Ensossa, Valmetissa, Kemirassa, Outokummussa, Veitsiluodossa ja Rautaruukissa.

Silti pääministeri Juha Sipilä (kesk) aikoo edelleen panna yhteistä omaisuutta lihoiksi.

(Kirjoitus on julkaistu 18.2.2016 myös Vasen Kaista -verkkolehdessä ja lyhennettynä Aamulehden yleisönosastossa.)

Miksi yrittäjän kannattaa tukea ay-liikettä?

Kuvakaappaus: YleNyt kun palkansaajat vastustavat asemansa huonontamista, moni on pirkkalalaisen perussuomalaisen tilitoimistoyrittäjän Harri Vuorenpään tavoin yrittänyt lytätä heidän vaatimuksensa nostamalla tikun nokkaan pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien tilanteen. Kurjimman asemasta kilpailu ei kuitenkaan ole hedelmällistä.

On totta, että yrittäjiltä puuttuu monta sellaista turvaa, jotka ammattiyhdistysliike on onnistunut taistelemaan palkansaajille. Freelancerin tai pien- tai yksinyksittäjän on vaikeaa pitää kunnollisia lomia, moni tekee töitä puolikuntoisenakin, koska sairausajan korvaukset ovat huonot, eikä sunnuntaityöstä voi laskuttaa asiakkaalta tuplahintaa.

Palkansaajien kohtuullisten oikeuksien leikkaaminen ei kuitenkaan paranna yrittäjien asemaa tipan tippaa. Päinvastoin. Suurin osa Suomen yrityksistä on kotimarkkinoilla toimivia yhden tai muutaman henkilön yrityksiä: kampaamoita, suutareita, kahviloita, kebabpaikkoja ja pizzerioita, joiden asiakkaat ovat tavallisia palkansaajia.

Jos leipomotyöläiseltä otetaan pois kuukauden palkka vuodessa, hänellä on entistä vähemmän varaa ostaa yrittäjien palveluja. Sama koskee muita vuorotyötä tekeviä pien- ja keskituloisia: sairaanhoitajia, kaupanmyyjiä, palomiehiä, poliiseja ja monia muita, joilta hallitus on viemässä jopa tuhansia euroja vuodessa.

Palkansaajien syyllistämisen sijaan meidän yrittäjien pitäisi vaatia muun muassa oikeudenmukaista verotusta. Kun baarinpitäjä myy asiakkaalleen kupillisen kahvia, hän tilittää sen hinnasta 14 prosenttia arvonlisäverona valtiolle (oluttuopillisesta arvonlisäveron osuus on 24 prosenttia). Kun arvonpaperipörssissä tehdään miljoonien osakekaupat, verottaja ei pyydä senttiäkään.

Suomen 170 000 yksinyrittäjällä on hyvin vähän yhteistä sen hallituksen hellimän joukon kanssa, joka voi maksaa itselleen 150 000 euron osinkotulot vuodessa 7,5 prosentin verolla. Freelance-toimittaja tai parturi ei myöskään piilota tulojaan Luxemburgiin tai kikkaile voittojaan verotettavaksi pienimmän veroprosentin maahan.

Samalla tavoin kuin perjantaina 18.8. mieltään osoittava ay-liike suurin osa pien-, mikro- ja yksinyrittäjistä tavoittelee vain kohtuullista toimeentuloa ja perusturvaa. Esimerkiksi liikevoiton verotuksesta en ole kuullut yrittäjäkollegojeni valittavan. Useimmiten toivomukset koskevat järkevää työttömyysturvaa ja sairausvakuutusta. Kunnollinen terveydenhuolto ja muut julkiset palvelut ovat myös toivomuslistan kärjessä.

Lisäksi moni on maininnut, että palkan sivukulujen alennus mikroyrityksissä helpottaisi työntekijöiden palkkausta. Samoin vanhemmuuden kustannukset voisivat olla kohtuullisemmat.

Yrittäjän aseman epäkohtien korjaaminen vaatii vastuun jakamista tasapuolisesti ja ennen kaikkea oikeudenmukaista verotusta. Jos osinkoja ja muita pääomatuloja verotettaisiin samalla tavalla kuin palkkatuloja sekä valtion- että kunnallisverotuksessa, saataisiin noin miljardi euroa pelivaraa vaikka tähän tarkoitukseen.

PS. Täältä voit ladata Anna Kontulan ja Taneli Hämäläisen pätevän Varjotalous-raportin veronkierron vaikutuksista valtiontalouteen.

Sijoita vauhdikkaaseen diktatuuriin

SaudiPutinVenäjä on avautumassa ulkopuolisille sijoittajille. Oven aukaisu on osa idän mahtimaan laajempaa muutoskehitystä. Sijoittajalle se merkitsee mahdollisuutta osallistua uuteen kasvuun.

Venäjä on hiljalleen uudistunut ja avannut oviaan ulkomaailmalle.  Venäläisillä on äänioikeus. Venäjällä on myös yliopistoja, joissa miehet ja naiset voivat opiskella yhdessä ja naiset voivat liikkua ilman huivia. Maassa myös toimii ulkomaalaisia yrityksiä ja työntekijöitä.

Moskovan pörssi on Itä-Euroopan suurin, mutta moni ulkomainen sijoittaja on jäänyt ulkopuoliseksi sen voitoista, joita avautumisen tuoma tuulenvire on kasvattanut.

Ukrainan sodasta ja muista vaikeuksista huolimatta Venäjä ja sen hallitsijat ovat onnistuneet luomaan edellytyksiä yritysten ja yksilöiden kasvavalle hyvinvoinnille.

Otso Friström, yritysanalyytikko

Evli Pankki Oyj:n analyytikko Otso Friström ei kirjoittanut yllä olevaa kuvausta Venäjästä. Noin lapsellista (tai kyynistä) kuvausta maasta, jossa kansalaisoikeudet ovat vaakalaudalla, tuskin olisikaan tuottanut edes paatunein Putinin trolli. Sen sijaan hän kirjoitti lähes sanasta sanaan samanlaisen ylistyskirjoituksen Saudi-Arabiasta.

Saudi-Arabia on diktatuuri, johon verrattuna Putinin Venäjä on lähes harmoninen demokratia. Maata hallitsee yksinvaltainen kuningasperhe. Ainoat edes näennäisesti edustukselliset elimet, kunnanvaltuustot, joiden vaaleihin ehkä tänä vuonna naisetkin saavat osallistua (mikä Evli Pankin mukaan on ”konkreettinen edistysaskel”), ovat vailla todellista valtaa.

Saudiarabilaisilla ei ole poliittisia eikä uskonnollisia vapauksia, ja toisinajattelijoiden mielivaltaiset pidätykset ja kidutus ovat arkipäivää. Kuolemantuomioita on pantu täytäntöön jo 100 tämän vuoden aikana. Tiedotusvälineitä sensuroidaan, ja rauhanomaiset mielenilmaukset on kielletty terrorismina. Naisten ei edes teeskennellä olevan täysivaltaisia kansalaisia.

Lisäksi maa käy avointa sotaa eteläisessä naapurimaassaan Jemenissä ja rahoittaa aseellisia joukkoja muun muassa Syyriassa.

Tällaiseen maahan Evli Pankki houkuttelee muun muassa Facebook-mainoksin suomalaisia sijoittamaan rahojaan. Se ei suinkaan ole ainoa. Saudi-Arabiaa hehkuttavat myös suomalaiset sijoitusyhtiöt eQ ja Taaleritehdas. Sijoitusyhtiö FIM totesi jokin aika sitten matkakommentissaan, että ”Saudi-Arabiassa on vauhti päällä”.

Rahalta ei voi odottaa moraalia, mutta ehkä valtioilta voisi vaatia johdonmukaisuutta. Silti siinä missä Venäjää yritetään painostaa kaupallisilla pakotteilla (vaikka oman talouden kustannuksella) ja tuomalla aseita sen rajoille, Saudi-Arabiaa ilmeisesti yritetään demokratisoida lirkuttelemalla.

Kuningas Abdullahin hautajaisissa tammikuussa edesmennyttä diktaattoria kiiteltiin muun muassa ”työstä rauhan ja uskontokuntien välisen ymmärryksen puolesta” (Ison-Britannian pääministeri David Cameron). Hän oli kuulemma myös ”vilpitön ja rohkea johtaja” (USA:n presidentti Barack Obama) ja "viisas ja kaukonäköinen" (Saksan liittokansleri Angela Merkel). Sekä Yhdysvaltojen että Kiinan edustajat myös mainitsivat hänet ”ystäväksi”.

Toki myös Vladimir Putin muisti kehua edesmennyttävä saudikuningasta. Hänen mukaansa vainaja oli ollut ”viisas ja kansansa rakastama valtiomies”.

Viisas, vilpitön ja rohkea kuningashuone on kunnostautunut viime aikoina muun muassa ruoskituttamalla arvostelijansa julkisesti.

Myös Suomi haluaa Saudi-Arabian ystäväksi. Siitä merkiksi haluamme myydä sotaa käyvään maahan lisää aseita. Ystävyyden ja yhteistyön kunniaksi 11.6. allekirjoitettiin ymmärryspöytäkirja Suomen ja Saudi-Arabian puolustusministeriöiden välillä. Perussuomalaista puolustusministeriä Jussi Niinistöä tämä varmasti ilahduttaa, sillä hän vaati asekaupan lisäämistä jo oppositioaikanaan. Neuvottelut ovat tosin perua edellisiltä hallituksilta, joissa puolustusministerinä oli Carl Haglund (rkp), joka vielä eduskuntavaalikampanjassaan vaati Suomea kulkemaan etujoukoissa ihmisoikeuksia turvattaessa.

Suomi on kuulemma osa läntistä arvoyhteisöä. Jos länsimaisia arvoja arvioi talouselämän ja poliittisen johdon käytöksen mukaan, päällimmäisinä näyttävät olevan kyynisyys ja kaksinaamaisuus.

Mallia Viron talousihmeestä?

Kuva: Kuvakaappaus (Novasigma)Moni poliitikko tykkää vertailla Suomea muihin maihin. Mallimaat vaihtelevat muodin ja tarpeen mukaan. 1990-luvulla oli suosiossa Uusi-Seelanti ja myöhemmin Irlanti. Nyttemmin näiden vapaan markkinatalouden mannekiinien menestyksestä ei juuri kuule. Sen sijaan varsinkin Suomessa Viro on kovassa huudossa.

Pääministeri Stubbin yrityspoliittinen neuvonantaja Eero Lehti (kok) kehui äskettäin Viroa uudeksi Liechtensteiniksi. Hänen purkauksensa oli jatkoa kokoomusnuorten vuonna 2012 aloittamalle Siirrä yrityksesi Viroon -kampanjalle. Siinä Viro esitetään vastakohtana Suomen byrokraattisuudelle, kovalle verotukselle ja yrittäjäkielteiselle ilmapiirille. Naapurissa kannattaa investoida ja työllistää.

Ilmapiiri lienee makuasia, mutta yritystoiminnan byrokraattisuutta mitannut Maailmanpankin raportti totesi vuonna 2013, että bisneksen teon helppoudessa Suomi on maailman maista sijalla 9. Viro on sijalla 17.

Ainakaan tilastojen valossa työpaikkojen synty ei ole Virossa paljon vilkkaampaa kuin Suomessakaan. Viron tilastokeskuksen raportin mukaan syyskuussa 2014 maassa oli 51 000 työtöntä eli työttömyysaste oli  7,5 %. Suomen työttömyysaste lokakuussa oli 8,9 %. Toisaalta työllisyysaste eli työssä käyvien osuus koko työikäisestä väestöstä oli Virossa 63,9 % eli pienempi kuin Suomessa (68,3 %).

Lisäksi täytyy muistaa, että joka kymmenes työikäinen virolainen on töissä ulkomailla, useimmat Suomessa. Kaikki arviolta 100 000 Suomessa työskentelevää virolaista tuskin ovat tulleet tänne vain siksi, että Suomessa on mukavaa.

Eikä työllistäminen ole Virossa kovin halpaakaan. Työnantajien manaamat palkan sivukulut eli eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutusmaksut ovat Virossa 33 % palkasta, Suomessa 24 %. Mutta palkat ovat pienet. Virossa tilastollinen keskipalkka 2013 oli 930 euroa kuukaudessa, mutta monissa ammateissa jäädään alle 600 euroon. Vähimmäispalkka on 390 euroa. Veroja kaikki maksavat 21 % – oli tuloja sitten minimi tai miljoona kuussa.

Investointeja Viro kyllä houkuttelee. Suomalaisiakin yrityksiä on siellä yli 6 000, joista tosin alle puolet toimii aktiivisesti. Suurimmat suomalaisinvestoinnit on tehty suomalaisfirmojen tytäryhtiöihin, joiden markkinat ovat Suomessa. Lisäksi suomalaiset näyttävät suosivan palvelualaa, missä maksukykyisimmät asiakkaat oletettavasti ovat ulkomaisia matkailijoita.

Matkailun lasketaan tuovan Viron talouteen vuonna 2014 2,5 miljardia euroa. Se on 13,7 % Viron bruttokansantuotteesta; Suomessa matkailun osuus on 2,7 %. (Suurin virolaisomisteinen yritys on muuten Tallink, jonka liikevaihto on lähes miljardi euroa.) Kolmesta miljoonasta vuotuisesta Viron-kävijästä suurin osa tulee Suomesta.

Suomalaisyrityksiä houkuttelevat Viroon ennen muuta alhainen verotus ja alhaiset palkat. Tuotot tehdään kuitenkin Suomessa tai suomalaisilla asiakkailla. Yhtälö siis toimii vain, jos Viron palkkataso pysyy alhaalla ja Suomen ylhäällä.

Näyttää siltä, että mallimaa Viron talouden veturi on Suomi, jonka asukkaiden ostovoima on paljolti kokoomusnuorten parjaaman hyvinvointivaltion ansiota.

Itse asiassa Viro toistaa Suomen mallia. 1960- ja 1970-luvulla Suomi ulkoisti lähes puoli miljoonaa työtöntä Ruotsiin. Viro tosin on päivittänyt mallin veronkierrolla ja työntekijöiden halpamyynnillä. Sitäköhän Eero Lehti tarkoitti kehuessaan Viron nousevan uudeksi Liechtensteiniksi?

Toki Virossa on matkimisenkin arvioisia asioita, kuten Tallinnan maksuton joukkoliikenne . Myös terveydenhuollon tietojärjestelmät tuntuvat syntyvän Virossa nopeammin ja halvemmalla, ja kyllä baarin pitäminenkin taitaa oikeasti olla siellä helpompaa.

 

Lapset takaisin sotaladulle?

Kuva: Mari Koistinen

Näin Koululiikuntaliitto innostaa opettajia Suomen Latu ry:n Liikuttaja-lehdessä.

Hiihtäminen ja sotiminen ovat saman ladun kaksi uraa. Sen opin jo pienenä. Tosin ehdin jo luulla, että latu päättyi omaan lapsuuteeni, mutta Koululiikuntaliitto ja eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd.) ovat oikaisseet virhekäsitykseni.

1970-luvun lopulla Kaukajärven ala-asteella Tampereella liikunnanopettaja vihki pojat hiihtoharrastukseen sulkeisten avulla. "Riviin järjesty!" sai neljäs- ja viidesluokkalaiset suihkimaan koulun seinustalle ja asettumaan rinta rinnan. Oikea etäisyys naapuriin mitattiin suksisauvalla.  Myös käännös oikeaan ja vasempaan sujui yleensä vaivattomasti, vaikka alkutalvesta sukset tahtoivat mennä ristiin. Sitä en muista, miten "Lepo!"-käskyyn tuli reagoida hiihtovarusteissa.

Talviurheilun yhteys sotahistoriaan ei jäänyt epäselväksi myöskään Tammerkosken lukiossa. Jos joku poika sattui kysymään, onko seuraavalla liikuntatunnilla hiihtoa kovasta pakkasesta huolimatta, opettajan vakiovastaus kuului, että sitten, kun pakkasta on enemmän kuin talvisodassa, voi jättää sukset kotiin. Muistaakseni opettajan mukaan talvisodan aikaan pakkasta oli 48 astetta.

Koululiikuntaliitto on sitä mieltä, että hurtti sodan henki kuuluu oppitunneille edelleen.

Väline hengen luomiseksi on Talvisotahiihto, jonka virallinen suojelija on puhemies Heinäluoma. Muita mannekiineja ovat Marjo Matikainen-Kallström (kok) ja Juha Mieto (kesk). Se on kampanja, jolla ”ylläpidetään hiihtotaitoa” ja kerätään rahaa talvisodan muistomerkille Helsingin Kasarmintorille. Kouluikäisiltä sopiva maksu hiihdosta on kuulemma 2–5 euroa.

Ilmeisesti juuri 75 vuotta sitten käyty sota, jossa kuoli yli 150 000 ihmistä, on paras kannustin, kun koululaisia innostetaan ylläpitämään kuntoaan ”reippaan ulkoilun ja mukavan yhdessäolon” merkeissä.

Talvisotahiihdolla lapset kuulemma kunnioittavat edellisten sukupolvien uhrauksia. Samalla koululaisille muistutetaan, että ”kansalaisten terveys ja hyvä kunto ovat tärkeitä myös tänään kehittäessämme hyvinvointivaltiotamme kohtaamaan sen uudet haasteet”.

Menneet sukupolvet ja hyvinvointivaltio on ilman muuta hyvä pitää mielessä myös hiihdellessä. Ladulla lykkiessään kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvinvointivaltio kyllä luotiin rauhan aikana: 1950–1970-luvuilla. Jotenkin tuntuisi, että sen rakentaneiden sukupolvien uhrauksia olisi osuvampaa kunnioittaa vaikka Jälleenrakennushiihdolla.

Nyt kun sota on täyttä totta myös Euroopassa, kannattaisi kouluissa muistella sitäkin, miten Suomi on saatu 70 vuoden ajan pidettyä sotien ulkopuolella. Miten olisi Liittoutumattomuuslentopallo tai Puolueettomuushölkkä?

 

PS. Koululiikuntaliiton tavoitteena on auttaa koululaisia löytämään liikunnan riemu.

Ydinvoima ja Nato: tuplasti riippuvainen Suomi

Johdonmukaisuus ei ole taakkana oikeiston Nato- ja ydinvoimakannoissa.

Johdonmukaisuus ei ole taakkana oikeiston Nato- ja ydinvoimakannoissa.

Viime viikonloppuna Kultarannassa pohdittiin isänmaan asioita isolla porukalla. Kuten odottaa saattoi, esille nousi turvallisuuspolitiikka, joka Suomessa on perinteisesti tarkoittanut keskustelua Venäjästä, Nato-jäsenyydestä ja armeijan asehankinnoista.

Venäjän karhu huolestutti nytkin vähän kaikkia - presidenttiä myöten.

Turvaa kaivataan Nato-jäsenyydestä jo vanhastaan kokoomuksessa ja  rkp:ssä mutta nyttemmin myös keskustan joukoissa.  Lisäksi armeijalle halutaan uusia aseita, eikä hinta hirvitä paatuneintakaan leikkauspoliitikkoa. Viime laman aikaan USA:sta ostettujen Hornet-hävittäjien (Nato-mallisiin) seuraajiin ollaan laittamassa viisi miljardia euroa tuosta vaan. Timo Soiniakin Venäjä hirvittää. Niinpä Nato-jäsenyys sopii persuille, vaikka tärkeintä on saada lisää rahaa aseisiin.

Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka kuitenkin haihtuu nopeasti, kun puhe kääntyy ydinvoimaan. Fennovoiman kaavailema ydinvoimala ei ole ongelma sen enempää kokoomukselle, keskustalle, rkp:lle kuin perussuomalaisillekaan.

Niille kaikille kelpaa voimalaitos, joka on täysin riippuvainen venäläisestä tekniikasta ja uraanista. Ainoa, seitinohut mielipide-ero koskee suomalaisomistuksen osuutta, vaikka suurin omistaja on venäläinen Rosatom.

Maanpuolustushengellä ja Venäjän uhalla ratsastavien ydinvoimainnostus on vähintäänkin mielenkiintoista. Fennovoiman pääosakas ja laitetoimittaja Rosatom on nimittäin tiukasti mukana myös Venäjän ydinasevarustelussa.

Fennovoiman ydinvoimala lisäisi entisestään Suomen riippuvuutta venäläisestä energiasta. Jo nyt Venäjän osuus Suomen energiantuonnista noin 70 prosenttia.

Kokoomus-keskusta-persuakselin tavoitteena on ilmeisesti tilanne, jossa Suomen puolustusvoimat on riippuvainen Natosta ja energiantuotanto Venäjästä.

Puolueettomaan Suomeen tuskin kohdistuu sotilaallista uhkaa Venäjältä tai muualtakaan, mutta energiantuotannon rakentaminen turhan tuonnin varaan (jos nyt unohdetaan ydinvoiman muut ongelmat) on yhtä tyhmää politiikkaa kuin verorahojen hassaaminen ulkomaisiin aseisiin.

Mieluummin kannattaisi panna rahat uusiutuvien energianlähteiden kehittämiseen. Ihan vakavasti otettavien laskelmien (ja jos Greenpeacen hipit eivät vakuuta, niin Vaasan yliopistossa ollaan samoilla linjoilla) mukaan niillä saataisiin Suomi kokonaan omavaraiseksi. Samalla tulisi puolustettua koko planeettaa.